Ulkoisen meren periplus () on Markianos Herakleialaisen kirjoittama antiikin kreikkalainen maantieteellinen teos.
Historia
Markianoksen teos ajoitetaan myöhäisantiikin ajalle noin vuoteen 400 jaa. Sen koko nimi on ”Ulkoisen meren, sekä itäisen että läntisen, ja sen suurimpien saarten ympäripurjehdus” (). Nimellä Markianos viittasi kreikkalaisille tutumpien Välimeren ja Mustanmeren ulkopuolisiin merialueisiin eli Intian valtamereen ja Atlantin valtamereen. Markianos katsoi, että Artemidoros Efesoslainen oli jo käsitellyt Välimerta riittävästi teoksessaan Geografia. Markianoksen päälähde on Klaudios Ptolemaioksen Geografia.
Teoksen, samoin kuin muiden Markianokselta säilyneiden kirjoitusten, editio princeps oli David Hoescheliuksen (Hoeschel) teoksessa Geographica (Augusta Vindelicorum = Augsburg, 1600, 8vo.). Myöhemmin sen julkaisi muun muassa John Hudson kokoelmassa Geographi Graeci minores (Oxonia = Oxford, 1698).
Sisältö
Teos on kirjoitettu proosamuodossa ja käsitti kaksi kirjaa. Kirja I kuvaa itäisiä ja eteläisiä merialuita Intian valtamerellä, ja on säilynyt nykyaikaan kokonaisuudessaan. Kirja II käsitteli läntisiä ja pohjoisia merialueita Atlantin valtamerellä. Siitä on säilynyt nykyaikaan loppuosan kolme lukua, jotka kuvaavat Afrikan rannikkoa, sekä osia luvusta, joka antoi etäisyyksiä Roomasta muihin tärkeimpiin kaupunkeihin. Intian valtamerellä kuvaus ulottuu nykyiselle Sri Lankalle saakka ja Atlantilla se on ulottunut Britanniaan saakka.
Lähteet
Luokka:Antiikin kreikkalaiset maantieteelliset teokset