Aurelius Augustinus (13. marraskuuta 354 Thagaste, Numidia – 28. elokuuta 430 Hippo Regius, Numidia) oli läntisen kristillisen kirkon merkittävin kirkkoisä, joka teki huomattavaa työtä filosofian ja teologian yhteensovittamisessa. Hän on katolisen kirkon merkittävimpiä ja arvostetuimpia teologeja ja kirkonopettajia, joka merkitsi paljon myös 1500-luvun uskonpuhdistajille.
Augustinus tunnetaan latinankielisellä lisänimellä Doctor gratiae eli ”Armon opettaja”. Myös protestantit, erityisesti kalvinistit, pitävät häntä protestanttisuuden henkisenä isänä, sillä Martti Luther sai paljon vaikutteita hänen pelastusta ja armoa koskevista opeistaan. Lännessä hänen juhlaansa vietetään 28. elokuuta. Samoin Augustinuksen äitiä Monicaa (322–387) kunnioitetaan pyhimyksenä.
Augustinus opetti, että Jumala oli ennaltamäärännyt toiset ihmiset pelastumaan. Augustinuksesta tuli tuhatvuotisen valtakunnan tulkinnassa kirkollisen näkemyksen uranuurtaja. Augustinus kirjoitti useita teoksia, joista tunnetuimpia ovat Jumalan valtio, Tunnustukset sekä ensimmäinen raamatuntulkintaa ja saarnaa koskeva oppikirja Kristillinen opetus.
Vapaa tahto oli eräs Augustinuksen käsittelemiä ongelmia. Hän pohti, voiko ihmisen tuomita helvettiin pahojen tekojen takia, jos hän ei itse toimi oman tahtonsa mukaan tai ei tunne kristillisiä opetuksia. Erityisesti pelagiolaiskiistassa Augustinus korosti armon olevan pelastuksen edellytys. Ihmisen tahto oli Augustinuksen mukaan alun perin tehty vapaaksi, mutta synnin vuoksi sittemmin turmeltunut ja rappeutunut. Toisin kuin protestantismissa usein on tulkittu, Augustinus ei kuitenkaan kumonnut ajatusta ihmisen vapaasta tahdosta. Augustinuksen korostus oli, että sekä Jumalan suvereeni armo että ihmisen vapaa tahto täytyy hyväksyä.St. Augustine: On Grace and Free Will, New Advent.
Augustinuksella oli myös merkittäviä perusteluja kristillisten arvojen levittämiselle maan päällä. Vaikka hänellä olikin teologisena filosofina hyvä tarkoitus, hänen kirjoituksiaan ja niiden tulkintoja on myöhemmin käytetty etsittäessä syytä ja oikeutusta ristiretkille, noitavainoille ja kirjarovioille. Erityisesti donatolaiskiistassa Augustinus asettui kannattamaan valtiovallan puuttumista uskonnollisten kiistojen ratkaisuun.
Elämä
pienois|pysty|Augustinus. Augustinus eli Rooman valtakunnan myrskyisten vuosien aikana. Hänen lapsuudessaan keisari Julianus teki viimeisen yrityksen palauttaa Rooman vanha uskonto valtionuskonnoksi. Alarik valloitti Rooman hänen toimiessaan piispana. Hänen kuolemansa puolestaan ajoittuu Länsi-Rooman valtakunnan lopulliseen luhistumiseen, kun vandaalit piirittivät hänen kotikaupunkiaan Hippo Regiusta (nykyään Annaba, Algeria). Tiedot Augustinuksen elämästä perustuvat ennen kaikkea hänen omaelämäkertaansa Tunnustukset, jota pidetään yleisesti länsimaisen kirjallisuuden ensimmäisenä omaelämäkertana ja josta on tullut sekä kristillisen teologian että maailmankirjallisuuden klassikko. Se antaa selonteon ennen kaikkea hänen filosofisesta ja uskonnollisesta etsinnästään ja kääntymyksestään.Kiviranta 2003, s. 7–8. Toinen merkittävä lähde Augustinuksen elämään on hänen ystävänsä Possidiuksen teos Augustinuksen elämä, joka kertoo enemmän Augustinuksen urasta kirkon palveluksessa.Life of St. Augustine of Hippo, Catholic Encylopedia.
Lapsuus ja nuoruus
Augustinus syntyi 13. marraskuuta vuonna 354 Thagastessa (nykyinen Souk Ahras, Algeria), Numidiassa, Pohjois-Afrikassa. Numidia oli tuolloin osa Rooman valtakuntaa. Kim Powerin mukaan Augustinuksella oli berberi-, foinikialais- ja latinalaistaustaa.Power, Kim: ”Family, Relatives”, teoksessa Fitzgerald, Allan D. (toim.): Augustine Through the Ages. An Encyclopedia, s. 353–54. Grand Rapids, Michigan: Wm. B. Eerdmans, 1999. . Hänen äitinsä Monica – jonka nimensäkin perusteella arvellaan olleen berberiMichael Brett and Elizabeth Fentress, The Berbers, Wiley-Blackwell, 1997, s. 71, 293. – oli kristitty, joka olisi todennäköisesti kutsunut itseään katolilaiseksi, erotuksena areiolaisista ja donatolaisista. Numidian alue oli tuolloin vasta äskettäin kääntynyt donatolaisuudesta katolisuuteen. Hänen isänsä Patricius, joka toimi kaupungin hallintomiehenä, oli pakana, mutta kääntyi kristityksi juuri ennen kuolemaansa vuonna 371. Nuorempana Augustinus halveksi äitinsä uskoa ”akkojen taruna”. Äidillä oli kuitenkin suuri vaikutus hänen hengelliseen kehitykseensä ja myöhempään uskoontuloonsa.
pienois|pysty|vasen|Ary Scheffer, Pyhä Augustinus ja Monica, 1846. Augustinus kävi koulua kotikaupungissaan Thagastessa sekä naapurikaupungissa Madauruksessa. Seitsemäntoistavuotiaana Augustinus muutti Karthagoon opiskelemaan reetoriksi. Kaupunki oli tuohon aikaan vielä puoliksi pakanallinen. Hänen koulutuksensa ja uransa alku liittyivät retoriikan, vakuuttavan ja suostuttelevan julkisen puhumisen taidon ohella klassiseen filosofiaan. Myöhemmin Augustinus opetti Karthagossa ja Thagastessa, mutta haaveili matkustavansa Roomaan, jossa parhaat reetorit toimivat. Hän kuitenkin pettyi roomalaisiin kouluihin, koska piti niitä apaattisina.
Tunnustukset antaa hyvän kuvan näistä Augustinuksen varhaisista opintovuosista, joihin kuului hänen myöhemmän – mahdollisesti osittain liioitellun synnintuntoisen – arvionsa mukaan lähinnä kolttosia, huonossa seurassa vietettyä aikaa ja huonoja harrastuksia. Nuorena Augustinuksen elämäntyyli oli kuitenkin selvästi hedonistinen. Karthagossa hänellä oli suhde naiseen, joka oli hänen jalkavaimonsa yli viisitoista vuotta ja jonka kanssa hän sai pojan nimeltään Adeodatus.
Retoriikan opintojensa kautta Augustinus oli oppinut tuntemaan klassista roomalaista ja kreikkalaista kirjallisuutta. Erityisesti häneen teki 19-vuotiaana vaikutuksen Ciceron teos Hortensius.Augustinus: Tunnustukset III.4.7. Siitä Augustinus tunsi ensimmäisen kerran löytäneensä todellista viisautta. Myöhemmin Augustinuksesta tuntui, että filosofia oli jo silloin kutsunut häntä ikuisten totuuksien pariin, mutta hänellä ei vielä ollut ollut voimaa luopua nuoruuden huveista ja ylellisestä elämäntyylistä.
Lapsuuden muistojen ohjaamana Augustinus luki jonkin verran myös Raamattua, mutta pettyi etenkin Vanhan testamentin retorisesti karkeaan esitystapaan ja sotaisaan sisältöön. Sen sijaan Augustinus kiinnostui äitinsä kauhuksi manikealaisuudesta, maailman voimakkaan dualistisesti hyvään ja pahaan jakaneesta, kristinuskosta vaikutteita saaneesta gnostilaissävytteisestä uskonnosta, ja toimi siinä mukana noin yhdeksän vuotta. Augustinus viehättyi ensin manikealaisuuden monista vertauskuvallisista opetuksista, mutta ajan myötä hänestä alkoi tuntua, ettei hän saanut sen parissa vastausta kysymyksiinsä. Augustinus pani toivonsa kaunopuheisuudestaan tunnetun manikealaisen piispa Faustuksen varaan ja odotti saavansa tältä syvällisempää opetusta. Hän kuitenkin joutui pettymään, kun tämä ei osannut vastata hänen kysymyksiinsä. Seurauksena Augustinus tunsi vaipuvansa filosofisen skeptisismin suohon ja kiinnostui sitä opettaneiden kreikkalaisten niin sanottujen akateemikkojen opetuksista. Heidän mukaansa totuus oli kyllä olemassa, mutta sitä ei voitu tuntea. Myöhemmin kristittynä Augustinus kirjoitti skeptikkoja vastaan teoksen Contra Academicos.Kirwan, Christopher: Augustine against the Skeptics. Teoksessa
Kääntymys
pienois|pysty|Augustinuksen kääntymys. Benozzo Gozzoli, Tolle lege (”Ota ja lue”), 1400-luku. Augustinus lähti Italiaan vuonna 383. Ensin hän matkusti Roomaan, ja sai hieman myöhemmin manikealaisten suhteidensa avulla työpaikan retoriikan opettajana Mediolanumissa eli nykyisessä Milanossa. Näin hänellä oli noin kolmekymmenvuotiaana näkyvä akateeminen oppituoli keskellä latinankielistä maailmaa ja sitä kautta tie avoinna maineeseen ja poliittiseen vaikutusvaltaan.
Mediolanumissa Augustinus kuunteli kuuluisan kirkkoisä Ambrosiuksen saarnoja. Ambrosius oli Augustinuksen tavoin retoriikan mestari, mutta häntä viisitoista vuotta vanhempi ja kokeneempi. Augustinuksen äiti Monica painosti häntä tulemaan katolilaiseksi, mutta suurin vaikutus Augustinukseen oli kuitenkin Ambrosiuksella. Tämän saarnojen vaikutuksesta Augustinus tutustui allegoriseen raamatuntulkintaan ja oppi ymmärtämään Vanhan testamentin esikuvalliseksi ja symboliseksi teokseksi. Näin hänen epäilynsä kristinuskon sivistymättömyydestä alkoivat kaikota. Ambrosius perehdytti Augustinuksen myös muihin kristittyihin uusplatonikkoihin, kuten Manlius Theodorukseen ja Simplicianukseen. Näiden välityksellä hän tutustui myös aikansa kuuluisimpien pakanallisten uusplatonisten filosofien Plotinoksen ja Porfyrioksen teoksiin, joita jo Ambrosius oli hyödyntänyt ajattelussaan.
Seurauksena Augustinus luopui lopullisesti manikealaisuudesta. Katolilaisuuden sijasta hän valitsi kuitenkin uusplatonilaisen lähestymistavan totuuteen. Jonkin aikaa hän katsoi edistyneensä etsinnässään, mutta lopulta hän vaipui kuitenkin jälleen skeptisismiin.
Augustinuksen äiti oli seurannut häntä Mediolanumiin, ja Augustinus antoi hänelle luvan järjestää avioliitto, jonka seurauksena hän jätti jalkavaimonsa. Hänen täytyi kuitenkin odottaa kaksi vuotta, ennen kuin hänen morsiamensa tulisi sopivaan ikään (Roomassa tyttöjen avioitumisikäraja oli 12 vuotta), ja tuona aikana hän oli jonkun toisen naisen kanssa. Tuohon aikaan Augustinus esitti tunnetun rukouksensa: ”Da mihi castitatem et continentiam, sed noli modo” – ”Anna minulle puhdas ja siveä sydän, mutta älä aivan vielä”.Augustinus: Tunnustukset VIII.7, s. 270.
pienois|vasen|pysty|Augustinuksen kaste. Benozzo Gozzoli, 1400-luku. Kesällä 386, 32-vuotiaana, Augustinus kävi läpi henkilökohtaisen kriisin luettuaan Pyhän Antonioksen elämäkertaa. Seurauksena hän päätti lopulta kääntyä katoliseen kristinuskoon, hylätä uransa reetorina, lopettaa opettajan virkansa Mediolanumissa, luopua avioliitosta – äitinsä suureksi pettymykseksi – ja omistaa elämänsä Jumalan palvelemiselle ja pappeudelle, mihin kuului selibaatti. Avaimena tähän kääntymykseen oli hänen eräässä puutarhassa kuulemansa pienen tytön laulava ääni, joka kehotti häntä toistuvasti: ”tolle lege” – ”ota ja lue” Raamattua. Tämän seurauksena hän avasi Raamatun sattumanvaraisesta kohdasta ja päätyi Roomalaiskirjeen jakeisiin 13:13–14, joissa lukee: ”Meidän on elettävä nuhteettomasti niin kuin päivällä eletään, ei remuten ja juopotellen, siveettömästi ja irstaillen, riidellen ja kiihkoillen”.
Niin Augustinus kääntyi lopulta kristityksi, ja piispa Ambrosius kastoi hänet sekä hänen poikansa Adeodatuksen ja hänen ystävänsä Alypiuksen pääsiäispäivänä vuonna 387. Hän vetäytyi Cassiciacum-nimiselle maatilalle hiljaisuuteen. Augustinuksen varhaisiin filosofis-teologisiin teoksiin kuuluu Soliloquia, jonka hän kirjoitti muutamia kuukausia kääntymyksensä jälkeen joskus vuosina 386–7.
Seuraavana vuonna, vuonna 388, Augustinus palasi Pohjois-Afrikkaan ja perusti Thagesteen luostarin tapaisen yhteisön itselleen ja ystävilleen. Matkalla takaisin Afrikkaan hänen äitinsä kuoli, ja pian tämän jälkeen kuoli myös hänen poikansa jättäen hänet ilman perhettä. Päästyään takaisin kotiinsa hän myi perimänsä maatilan ja lahjoitti rahat köyhille.
Kirkon virassa
Augustinus vihittiin seurakunnan vaatimuksesta papiksi vuonna 391. Hänestä tuli tunnettu saarnaaja, ja häneltä tunnetaankin yli 350 aitona pidettyä saarnaa. Hän ryhtyi myös taisteluun harhaoppeja ja lahkoja, kuten manikealaisuutta ja donatolaisuutta, vastaan ja kirjoitti niitä vastaan useita kirjoituksia. Myöhemmin hän luopui luostarista, mutta jatkoi itse luostarimaista elämää piispallisessa asunnossaan.
Vuonna 395 Augustinuksesta tehtiin Hippon apulaispiispa, ja piispa Valeriuksen kuoltua muutaman kuukauden päästä hän peri piispanviran, jota hän hoiti kuolemaansa saakka. Piispuuden alkuvuosina noin vuosina 397–400 syntyi hänen omaelämäkerrallinen teoksensa Tunnustukset, jossa hän kuvaa aiempaa siveetöntä elämäänsä ja kääntymystään.