Kieli-identiteetti on kielitieteen alalla käytettävä käsite, joka tarkoittaa ihmisen suhdetta eri kielten puhujiin sekä hänen eri kieliin liittämiään arvoja ja merkityksiä. Kokemukset eri kielten omaksumisesta, oppimisesta, käyttämisestä ja unohtamisesta vaikuttavat kieli-identiteettiin. Jonkin kielen osaaminen ei kuitenkaan yksiselitteisesti välttämättä tarkoita siihen identifioitumista, eikä kieleen identifioituminen vaadi kielen osaamista. Kielellinen identiteetti kytkeytyy vahvasti kielielämäkertaan, joka on ikään kuin kronologinen kuvaus yksilön kieli-identiteetin muutoksesta.
Yksittäisten ihmisten kielielämäkerrat ja kieli-identiteetit ovat yhtä aikaa henkilökohtaisia ja sosiaalisia. Samalla kun ne kuvaavat ihmisen käsityksiä itsestään, ne heijastavat omaa aikaansa ja yhteisön asenteita ja arvostuksia suhteessa kieliin. Eri historian ajanjaksot ja eri yhteisiöjen käsitykset ja arvot vaihtelevat sen mukaan, että kuka voi ja saa puhua mitäkin kieltä ja kenellä on mahdollisuuksia ylläpitää omaksumiaan kieliä. Kielet eivät ole merkityksellisiä vain yksilön identiteetin ja elämäkerran kannalta, vaan ne avaavat hänelle erilaisia ovia myös vuorovaikutukseen, koulutukseen ja työelämään.
Lähteet
Aiheesta muualla
Kieli ja identiteetti -sivusto, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran teemasivusto Lappalainen, Hanna; Vaattovaara, Johanna 2005. Vielä murteen ja identiteetin suhteesta. Virittäjä 1/2005. s. 98–110. Mantila, Harri 2004: Murre ja identiteetti. Virittäjä 3/2004, s. 322–346 Uusi-Hallila, Tuula 2006: Kieli ja identiteetti. SKS verkko-oppimateriaalit. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Luokka:Kielitiede Luokka:Sosiolingvistiikka