pienoiskuva|Mielenosoitus palestiinalaisten paluuoikeuden puolesta (Washington, 2009) Palestiinalaisten paluuoikeus tarkoittaa kysymystä Israelin itsenäisyyssodan (1948–1949) aikana paenneiden tai karkotettujen arabien oikeudesta palata Israeliin. YK:n arvion mukaan pakolaisia oli noin 711 000 ja Israelin mukaan 500 000.Juusola, 2014, s. 72 Vuonna 2023 UNRWA:n rekisteröimiä pakolaisia oli jo 5,9 miljoonaa.
Israelilaisten ja arabien näkemykset ovat vastakkaisia siinä, mitä he katsovat kansainvälisten sopimusten sanovan pakolaisten paluuoikeudesta. Arabien mielestä kansainvälinen laki takaa heille paluuoikeuden.Schwartz & Wilf 2020. s. 183 Israelin mukaan arabien karkotus itsenäisyyssodan aikana ei ollut laitonta, eikä kansainvälinen oikeus sisällä pakolaisille oikeutta paluuseen. Esimerkiksi professori Andrew Kent pitää jälkimmäistä näkemystä oikeana.
Pakolaismääritelmä YK:n pakolaisjärjestö Palestiinan pakolaisille (UNRWA) määrittelee Palestiinan pakolaiseksi henkilön, jonka normaali asuinpaikka oli Palestiina aikavälillä 1. kesäkuuta 1946 – 15. toukokuuta 1948 ja joka menetti kotinsa ja toimeentulonsa vuoden 1948 konfliktin jälkeen. Vuonna 2023 UNRWA:n avun piirissä olevia pakolaisia oli 5,9 miljoonaa. UNRWA:n palveluita annetaan niille, jotka elävät sen toiminta-alueella, tarvitsevat apua ja jotka on rekisteröity pakolaisiksi. Lukumäärän valtava kasvu johtuu siitä, että UNRWA rekisteröi Palestiinan brittiläisen mandaatin pakolaisiksi myös pakolaismiesten omat ja adoptoidut lapset sekä näiden jälkeläiset. Tämän takia pakolaisten määrä kasvaa koko ajan.
Yhdistyneet Kansakunnat paluuoikeudesta Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous hyväksyi 11.12.1948 päätöslauselman 194, joka liittyi Israelin itsenäisyyssodan luomaan pakolaistilanteeseen. Kyse ei ollut tuomioistuimen ratkaisusta vaan poliittisesta julkilausumasta. Sen 11. pykälän mukaan: pakolaisten, jotka haluavat palata koteihinsa ja elää rauhassa naapureidensa kanssa, olisi annettava mahdollisuus tehdä se mahdollisimman pian. Jos henkilöt päättävät olla palaamatta, heidän omaisuudestaan sekä omaisuuden katoamisesta tai vahingoittumisesta olisi maksettava korvaus.Israelin voitettua vuosien 1948–1949 sodan alueen 1,3 miljoonasta arabista vähintään puolet pakeni tai karkotettiin Israelin alueelta. Juusola, 2014, s. 72 Virallisesti Israel puhui 0,5 miljoonasta pakolaisesta, Yhdistyneen kansakunnat yli 0,75 miljoonasta, arabit miljoonasta. Vuodesta 1948 lähtien YK on vaatinut Israelia helpottamaan pakolaisten paluuta. Juusola, 2014, 77 YK:n ihmisoikeuskomission asiantuntijat vertasivat 20. kesäkuuta 2023 Israelin toimia apartheidiin ja katsoivat, että itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen edellytti Palestiinan brittiläisen mandaatin pakolaisille ja heidän jälkeläisilleen oikeutta muuttaa Israeliin.
Suhtautuminen kahden valtion malliin pienoiskuva|Kaikki eivät hyväksy YK:n vaatimaa kahden valtion ratkaisua (mielenosoitus vuonna 2014). YK:n päätöslauselma 242 edellyttää kahden valtion mallia rauhan perustana. Sen hyväksyivät Egypti, Jordania ja Israel, mutta Palestiinan vapautusjärjestö PLO torjui ratkaisumallin katsoen, että koko Israelin alue merkitsi arabeille kuuluvan alueen miehitystä ja tuli palauttaa arabeille. PLO vaatii peruskirjassaan (artiklat 19 ja 22) Israelin valtion tuhoamista. Myös Gazan kaistaa vuodesta 2007 hallinnut Hamas pitää tavoitteenaan Israelin tuhoamista (Israel on olemassa, kunnes islam tuhoaa sen, aivan kuten se hävitti muut ennen sitä). Pakolaiset eivät kuitenkaan olleet ainoa osapuoli, sillä 22 jäsenvaltion Arabiliitto omaksui vuonna 1967 "kolmen ein" politiikan suhteessa Israeliin: Ei Israelin tunnustamista, ei neuvotteluja eikä rauhaa Israelin kanssa.
Osittainen paluuoikeus Vuonna 1948 Israel päätti, ettei pakolaisia hyväksytä takaisin.Juusola, 2014, s. 76 Kesällä 1949 Israel kuitenkin hyväksyi 70 000 pakolaisen paluun. Israel ei pidä palestiinalaispakolaisten paluuta oikeutena, vaan poliittisena kysymyksenä, joka ratkaistaan osana lopullista rauhanratkaisua.
Vuonna 2008 Israelin pääministeri Ehud Olmertin ajamassa rauhanehdotuksessa viisi tuhatta Palestiinan pakolaista voisi viiden vuoden kuluessa muuttaa Israeliin.Scwartz & Wilf 2020, s. 165 Yhdysvaltain ulkoministeri Condolezza Ricen mukaan Palestiinan presidentti Mahmoud Abbas torjui ehdotuksen: "En voi kertoa neljälle miljoonalle palestiinalaiselle, että heistä vain viisi tuhatta voi palata kotiin."
Uhkana vihamielinen arabienemmistö Israel on nähnyt UNRWA:n määrittelemien pakolaisten tulon uhkana, sillä siitä seuraisi suuri juutalaisille vihamielinen arabiväestö Israelin rajojen sisällä ja mahdollisesti jopa arabienemmistö. Palestiinalaisten asenteita tutkinut Pew Research Center on todennut, että Palestiinan muslimeista itsemurhaiskuja pitää hyväksyttävinä ainakin joskus 55 % kaikista vastanneista (usein 18 %, joskus 22 %, harvoin 15 %, ei koskaan 34 % ja 10 % ei osaa sanoa). Samasta ryhmästä 89 prosenttia haluaa šarian yleiseksi laiksi. Israelin asukkaista on juutalaisia on 78 % (7,5 miljoonaa) ja arabeja 19 % (1,8 miljoonaa).
Juutalaiset ovat verranneet brittiläisen mandaatin pakolaisuutta ja karkotuksia samanaikaisiin Euroopan tapahtumiin 2. maailmansodan jälkeen vuosina 1945–1947. Tällöin sodan voittajavaltiot karkottivat 12–14 miljoonaa saksalaista kodeistaan itäisessä Euroopassa, koska katsottiin, että paras rauhan tae olisivat homogeeniset kansallisvaltiot.Juusola, 2014, s. 78
Adi Schwartzin ja Einat Wilfin mukaan Palestiinan pakolaisongelman ikuistaminen ja tiukat paluuvaatimukset ovat todisteita siitä, että palestiinalaiset eivät tunnusta juutalaisten oikeutta itsenäiseen valtioon.Scwartz & Wilf 2020, s. 179
Lähteet
Viitteet
Luokka:Israelin–Palestiinan konflikti