pienoiskuva|Vilho Joutsenlahti vuonna 1920. Vilho Joutsenlahti joka tunnetaan myös nimellä Wilho Joutsenlahti ja nimimerkistä V. Joutsenlahti (vuoteen 1905 Paavola, 29. maaliskuuta 1884 Virolahti – 18. syyskuuta 1943 Helsinki) oli suomalainen varatuomari. Hänestä tuli sisällissodan jälkeen Suomen tärkein työväenliikkeen asianajaja, joka hoiti muun muassa 1920–1930-lukujen poliittisia oikeudenkäyntejä.
Varhaisvuodet Wilho Joutsenlahti syntyi 10-henkiseen, myllyn ja sahanomistajan perheeseen kirjoitti ylioppilaaksi Haminan Suomalaisessa yksityisessä yhteiskoulussa keväällä 1905. Hän sisäänkirjoittautui Keisarillisen Aleksanterin-Yliopistoon, Helsingissä 5. kesäkuuta 1905Yliopistoon kirjautuminen. Yksa.disec.fi., ja liittyi Wiipurilaisen Osakunnan ja Lainopillisen tiedekunnan jäseneksi. Joutsenlahden opintokirja .
Hän suoritti oikeustutkinnon Helsingin yliopistossa 1915. Ennen mittavaa lakimiesuraansa hän ehti toimia vt. nimismiehenä Suistamossa, Mäntsälässä ja Nurmijärvellä. Hän työskenteli myös Viipurin lääninhallituksen lääninkonttoristina ja kaupunginvoutina. Auskultanttina Viipurin hovioikeudessa hän toimi vuoden 1915 huhtikuusta lähtien. Marraskuussa 1917 hän osti Väinö Hakkilan lakiasiaintoimiston Heikinkadulta. Myöhemmin hänellä oli lisäksi Helsingissä yhteinen asianajotoimisto Johan Helon kanssa 1929–1933.
Joutsenlahti oli jo opiskeluvuosinaan suurlakon jälkeen mukana Ylioppilaiden Sosialidemokraattisen Yhdistyksen toiminnassa. Helmikuun vallankumouksen jälkeen keväällä 1917 hänet valittiin kansankokouksessa Viipurin poliisimestariksi.
Pohjoismaiset juristikokoukset ja verkostoituminen Pohjoismaisten juristikokousten (Nordiska/Nordiske Juristmöten) toiminta oli vakiintunut 1800‑luvun lopulta lähtien keskeiseksi pohjoismaisen oikeusyhteistyön foorumiksi. Kokouksia järjestettiin 1900‑luvun alkuvuosikymmeninä säännöllisesti, tavallisesti kolmen vuoden välein, ja niihin osallistui laaja kirjo pohjoismaiden tuomareita, professoreita, virkamiehiä ja asianajajia. Kokousten tavoitteena oli edistää yhteistä pohjoismaista keskustelua oikeus‑ ja lainsäädäntökysymyksistä sekä muodostaa asiantuntijapohjaisia, mahdollisuuksien mukaan yhteneväisiä näkemyksiä oikeudellisista kehityslinjoista. Vilho Joutsenlahti osallistui kuuteen kokoukseen vuosien 1919–1934 välillä. Yhdestoista pohjoismainen juristikokous pidettiin Tukholmassa 28.–30. elokuuta 1919. Kokous oli suomalaisille juristeille historiallisesti merkittävä, sillä suomalaiset osallistuivat siihen ensimmäistä kertaa itsenäisen Suomen edustajina, eivät enää Venäjän suuriruhtinaskunnan alamaisina.
Aiemmissa juristikokouksissa suomalaisia oikeusoppineita oli ollut mukana yksittäisinä osallistujina, mutta vasta vuonna 1919 Suomi tunnustettiin kokousten puitteissa omaksi kansalliseksi ryhmäkseen. Sama koski myös islantilaisia juristeja, jotka osallistuivat kokoukseen niin ikään ensimmäistä kertaa itsenäistä asemaansa vastaavalla tavalla.
Kokouksen osallistujamäärä oli poikkeuksellisen suuri. Kokoukseen ilmoittautui yhteensä 1 078 juristia, joista 61 oli suomalaisia. Varsinaisesti läsnä oli 53 suomalaisjuristia, mikä oli huomattava määrä ottaen huomioon Suomen hiljattain itsenäistyneen valtion aseman sekä sisällissodan jälkeiset yhteiskunnalliset olosuhteet.
Vuoden 1919 kokouksessa tehtiin myös organisatorisesti merkittäviä ratkaisuja. Kokouksen yhteydessä päätettiin muuttaa pohjoismaisten juristikokousten sääntöjä siten, että suomalaiset ja islantilaiset juristit tunnustettiin pysyviksi ja tasa‑arvoisiksi osallistujaryhmiksi. Suomea edustivat kokouksen johtoelimissä useat keskeiset juristit: esimerkiksi oikeusneuvos Julius Grotenfelt valittiin kokouksen varapuheenjohtajaksi Suomen edustajana ja professori F. V. Ekström Suomen ryhmän sihteeriksi
Sisällöllisesti vuoden 1919 juristikokouksessa käsiteltiin aikakaudelle keskeisiä oikeudellisia kysymyksiä, kuten sananvapauden ja kunnian suojan rajanvetoa, rikosoikeudellista näyttöä sekä työ‑ ja työehtosopimuslainsäädäntöä, jotka olivat erityisen ajankohtaisia ensimmäisen maailmansodan ja vallankumousvuosien jälkeen.
Suomalaisesta näkökulmasta vuoden 1919 juristikokous merkitsi palvelusta kansainväliseen ja pohjoismaiseen oikeusyhteisöön palaamista sisällissodan ja oikeusjärjestelmän kriisiytymisen jälkeen. Kokous loi pohjan suomalaisjuristien aktiiviselle osallistumiselle pohjoismaiseen oikeudelliseen yhteistyöhön 1920‑ ja 1930‑luvuilla, mukaan lukien Helsingissä vuonna 1925 järjestetty juristikokous.
Kokouksissa Vilho Joutsenlahti verkostoitui eri ihmisten kanssa ja tuli etenkin tutuksi Georg Brantingin kanssa.
Tärkeimmät työt asianajajana Hänen ylivoimaisesti tärkein voittonsa korkeimmassa oikeudessa oli Ilma Lindgrenin marjanpoiminta-oikeudenkäynti, joka lopulta johti korkeimman oikeuden ennakkopäätökseen, joka mahdollisti Suomalaisille jokamiehenoikeudet. Vuonna 1920, maan itsenäistymisen ja sisällissodan jälkeen, Suomen korkein oikeus käsitteli Ilma Lindgrenin valituksen siitä, että maanomistaja oli estänyt hänmtä käyttämästä jokaisenoikeutta. Lindgren voitti viisi ja puoli vuotta kestäneen kiistan. Lehdistö huomioi oikeuden päätöksen ja levitti uutisen ympäri maata: ”korkeimman oikeuden mielestä marjojen poimiminen toisen maalta ei ole rangaistawa teko”, ”Huomattava ennakkopäätös”, ”Tärkeä ennakkopäätös korkeimmasta oikeudesta”, ”Tärkeä köyhien etujen mukainen päätös korkeimmasta oikeudesta”. Asianajajien merkitys Ilma Lindgrenin tapauksessa oli erittäin suuri. Oli ratkaisevaa, että hän sai ammattilaiset avukseen siinä vaiheessa, kun oli maallikkoavustajan avustamana jo kahdesti hävinnyt. Oikeustaistelun alkuvaiheessa Lindgrenillä ei siis ollut koulutettua juristia apunaan. Kun hovioikeus antoi kielteisen päätöksen, Lindgren haki apua Viipurista. Valituksen senaattiin (korkein oikeus 1918) laati varatuomari Juho Puha ja korkeimmassa oikeudessa Lindgreniä avusti hovioikeuden auskultantti Vilho Joutsenlahti. Vuonna 1917 miehillä oli yhteinen asianajotoimisto Viipurin Punaisenlähteentorilla.
Vilho Joutsenlahti ilmoitti keväällä 1918 olevansa tarvittaessa käytettävissä Algot Untolan (Maiju Lassilan) puolustusasianjajaksi. Sen hän kertoi Kerttu-Liisa Räisäselle, joka oli Yrjö Räisäsen (Sasu Punaisen) vaimo. Hautala, Marko A.: Algoth – Kapinallinen kynämies. A. Untolan merkillinen elämä kirjassa käydään hyvin seikkaperäisesti Untolan viimeiset vaiheet ja kirjeet, joissa tuomari Joutsenlahti esiintyy.
V. Joutsenlahti nimimerkin takana hän puolusti lähes toivottomassa asemassa olevia 1918 sisällissodan hävinneen osapuolen henkilöitä valtiorikosoikeudessa ja valtiorikosylioikeudessa, yhdessä Väinö Hakkilan, Eino Pekkalan ja Heikki Ritavuoren kanssa Hänen puolustettaviinsa lukeutui mm. Ida Vihuri, Nestori Aronen, Karl Ebb.
vasen|pienoiskuva|200x200px|Toivo Antikaisen oikeudenkäynti vuonna 1936 Helsingin keskusvankilassa. Antikainen kuvassa keskellä, selin kameraan.|alt= Joutsenlahti toimi syytettyjen avustajana muun muassa kansanedustaja Antti Mikkolan murhaoikeudenkäynnissä ja vuosien 1922–1923 suuressa kommunistijutussa. Ruotsalainen työväen puolustusasianajajana profiloitunut Georg Branting osallistui oikeudenkäyntiin ja kirjoitti siitä myöhemmin kirjan Oikeudenkäyttö Suomessa. Teoksessa Branting kuvaa Vilho Joutsenlahtea: ”– – V. Joutsenlahti, puolueista riippumaton lakimies, jolla oli rohkeutta olla välittämättä Suomen porvariston ykskantaisesta mielipiteestä ja ottaa syytettyjen asian ajaakseen.” 1920 hän avusti työmies Uno Säilää oikeudessa .Hän toimi asianajajana rauhanjulistajien jutussa ja Toivo Antikaisen kansainvälistäkin huomiota herättäneessä oikeudenkäynnissä 1935. Lisäksi hän oli avustajana muun muassa Sven Ture Janssonin ja Harry Vehmaksen puoskarioikeudenkäynnissä sekä neuvostoliittolaisen diplomaatin Suren Erzinkjanin petosoikeudenkäynnissä. Tuomari Joutsenlahti edusti Martta Sirenin kuolemantapauksessa tämän äitiä. Teemu Keskisarja on kirjoittanut tapauksesta: Eräs historia jota Suomen sietäisi pyytää anteeksiEräs historia jota Suomen sietäisi pyytää anteeksi. Teemu Keskisarja, Ikuisuusmedia.. Joutsenlahti edusti kansanedustajia Eino Pekkalaa ja Jalmari Rötköä oikeudenkäynnissä, jossa syytettyinä olivat heidän Lapuan liikkeeseen kuuluneet sieppaajansa. Myös "Keravan pakin" oikeusjuttu kuului Vilhon ansioluetteloon.
Vilho Joutsenlahti on ollut myös aktiivinen teatterimies. Hän istui 15 vuotta Kansan Näyttämön, myöhemmän Kansan teatterin johtokunnassa, siellä hän tututustui ja ystävystyi mm. Miina Sillanpään ja Mia Backmanin kanssa. Vilho Joutsenlahti on entinen kansanedustaja ja eduskunnan 2. varapuhemiehen Anssi Joutsenlahden ja runoilija Jouko Joutsenlahden isosetä.
Lähteet
Kirjallisuutta Lehtimäki, Kimmo: Kirjailija Konrad Lehtimäen ja tuomari Vilho Joutsenlahden kamppailu vääryyttä vastaan
Luokka:Suomalaiset asianajajat Luokka:Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen jäsenet Luokka:Vuonna 1884 syntyneet Luokka:Vuonna 1943 kuolleet