Eleonor de Provence (ransk. Éléonore de Provence tai Aliénor de Provence); (n. 1223 Aix-en-Provence, Provence – 25. kesäkuuta 1291 Amesbury Priory luostari, Englannin kuningaskunta) oli ranskalainen aatelinen, joka oli kuningas Henrik III:n puolisona Englannin kuningatar vuosina 1236–1272. Hän toimi puolisonsa sijaishallitsijana ja lordikanslerina tämän ollessa Ranskassa kukistamassa kapinaa Gascognessa vuonna 1253.

Suku Eleonoren isä oli Provencen kreivi Ramon Berenguer V (1198–1245) ja äiti Savoijin kreivitär Beatrice (n. 1198 – n. 1267). Hänen äidinisänsä oli Savoijin kreivi Tommaso I. Hänellä oli viisi sisarusta, joista kolme sisarta avioituivat Euroopan kuningassukuihin: Marguerite de Provence (1221–1295) avioitui Ranskan kuningas Ludvig IX:n kanssa; Sanchia (1225–1261) avioitui Saksan kuningas Rikhard Cornwallilaisen kanssa ja Beatrice (1229–1267) avioitui Sisilian kuningas Kaarle I:n kanssa.

Marguerite ja Eleonor olivat lähes samanikäisinä läheisiä toisilleen ja pysyivät ystävinä aivan vanhuuteen asti.

Tyttäret saivat hyvän kasvatuksen. Eleonorelle muodostui vahva kiinnostus lukemiseen, osittain opettajansa, Provencen senesalkki ja konnetaabeli Romée de Villeneuven (n. 1170 – n. 1250) vaikutuksesta.

Avioliitto ja perilliset Avioliitto suunniteltiin vahvistamaan Henrikin asemaa Manner-Euroopassa. Noin 13-vuotias Eleonor ja 28-vuotias Henrik vihittiin Canterburyn tuomiokirkossa 14. tammikuuta 1236, ja viikkoa myöhemmin Eleonor kruunattiin kuningattareksi Westminster Abbeyssä. Kuningas antoi hänelle lisäksi arvonimet Lady of Ireland, Akvitanian herttuatar, Normandian herttuatar ja Anjoun kreivitär.

Avioliitosta tuli suuresta ikäerosta huolimatta onnellinen ja Henrik vietti mieluiten aikansa perheensä parissa Windsorin linnassa.

Heille syntyi viisi lasta:

Edvard I 'Pitkäsääri' (1239–1307), avioitui (1) Kastilian infanta, Leonór de Castillon (1241–1290) kanssa 1254, heillä oli jälkeläisiä, kuten Edvard II; avioitui (2) Ranskan prinsessa Margueriten kanssa, heillä oli jälkeläisiä Margaret (1240–1275), avioitui Skotlannin kuningas Aleksanteri III:n kanssa, heillä oli jälkeläisiä. Beatrice (1242–1275), avioitui Bretagnen herttua Jean II:n kanssa, heillä oli jälkeläisiä Edmund 'Crouchback' ('Koukkuselkä'), Lancasterin jaarli (1245–1296), avioitui (1) Aveline de Forzin (k. 1273) kanssa 1269, ei jälkeläisiä; avioitui (2) Navarran kuningatar Blanche d'Artois'n kanssa 1276, heillä oli jälkeläisiä. Catherine (25. marraskuuta 1253 – 3. toukokuuta 1257), kuoli alle 2-vuotiaana

Kuningatar Vaikka kuningatar Eleanor oli täysin omistautunut puolisolleen ja puolusti tätä vankkumattomasti kapinallista Leicesterin jaarli Simon de Montfortia vastaan, hän oli hyvin epäsuosittu lontoolaisten keskuudessa. Tämä johtui siitä, että hän oli tuonut seurueessaan Englantiin monia sukulaisiaan; heidät tunnettiin nimellä "savoyardit", koska hänen äitinsä oli kotoisin Savoijista. Lontoolaisten mielestä näille ulkomaalaisille annettiin vaikutusvaltaisia ​​asemia hallinnossa ja korkeita virkoja valtakunnassa. Kerran vihaiset lontoolaiset hyökkäsivät Eleanorille kuuluvaa proomua vastaan ja heittelivät sitä kivillä, mutapaakuilla, katukivillä, mädillä munilla ja vihanneksilla.

Hänet tunnettiin älykkyydestään, runonkirjoitustaidostaan ​​ja muotivaikuttajana.

Eleonoren savoijilaiset sukulaiset saivat korkeita virkoja Englannissa, mutta tämän takia Henrik joutui ristiriitoihin ylhäisaatelisten paronien kanssa, ja nämä kapinoivat ja vangitsivat Henrikin vuonna 1264. Silloin Eleanor johti kuninkaallisia vastarintajoukkoja. Kapina kukistettiin vuonna 1265. Henrikin kuoleman jälkeen Eleonor vetäytyi Amesbury Priory luostariin, jossa hän kuoli 68-vuotiaana kesäkuussa 1291.

Lähteet

Luokka:Englannin kuninkaalliset Luokka:Vuonna 1223 syntyneet Luokka:Vuonna 1291 kuolleet