Virtaan vesivoimalaitos on Päijät-Hämeessä Sysmässä Tainionvirrassa vuodesta 1956 vuoteen 2012 toiminut pieni vesivoimalaitos. Siitä on käytetty myös nimeä Virtaankosken vesivoimalaitos. Voimala on toiminut Tainonvirran alimmalla osuudessaan noin 600 metriä Päijänteen suistosta.
Voimalaitos Voimalaitoksen pato ja muut rakennelmat olivat 62 metriä pitkät ja ne sulkivat koko joen. Padossa oli kolme sekä vanhaan että uuteen voimalaan liittyvää aukkoa, joiden leveydet olivat 3,86 metriä, 3,94 metriä ja 5,00 metriä. Aukkojen kynnyskorkeydet olivat 80,01 ja 80,06 metriä mpy. Padon harjakorkeus oli 82,44 metriä mpy. Tulva-aukkojen leveydet olivat 1,85 metriä, 2,82 metriä, 1,79 metriä, 3,96 metriä ja 2,37 metriä. Niillä kaikilla oli hieman eri kynnyskorkeudet.
Voimalaitosrakennuksessa oli käytössä kaksi vesiturbiinia, joiden yhteenlaskettu sähköntuotantoteho on 400 kilowattia. Voimalaitoksen keskimääräinen pudotuskorkeus oli 3,54 metriä, kun padon yläpuolinen vedenpinta sijaitsi yleensä 82,09 metrin korkeudella ja alapuolinen korkeus seurasi Päijänteen vedenpinnan vaihteluita. Yläpuolisen jokiosuuden vedenpinta ulottui Kaartin virralle asti. Padolla ei varsinaisesti säännöstelty yläpuolista vesistöaluetta, vaan sen kautta on juoksutettu Tainionvirran kautta tuleva kulloinenkin virtaama. Se on ollut keskimäärin 14,5 kuutiometriä sekunnissa. Voimalaitos on tuottanut vuodessa keskimäärin 2 500 megawattituntia sähköenergiaa.
Säännöstely ja kalatalousvelvoitteet Voimalaituksen lupaehdoissa on mainittu säännöstelyn velvoite. Vedenpinnan korkeus on padolla pysyttävä 81,71–82,15 metrin mpy. (N60+) välillä. Kun pinta nousee yläkorkeudelle, tulee kaikki tulvaluukut pitää auki ja kun pinta laskee alakorkeudelle, on tulvaluukut ja tubiiniluukut pidettävä suljettuina.
Kalatalousvelvoitteisiin tuli vuonna 2006 kalatien rakentaminen. Sitä ei koskaan tehty, joten vuonna 2012 voimalan toimilupa keskeytettiin. Voimala oli siitä alkaen suljettuna ja loppuaikana oli Virtaankosken Voima Oy pyytänyt lupaehtoihin muutoksia muun muassa kalanistutuksien muodossa.
Historiaa Virtaankosken vesimyllylle oli ollut lupakirja vuodesta 1863 alkaen. Aluksi koskessa toimi parikin vesimyllyä, joiden osittaisten patojen väliin jäi vaelluskaojen mentävä aukko. Mutta 1910-luvulta alkaen joen sulki yhtenäinen pato, joka on tehostanut vesivoiman käyttöä. Vuonna 1956 rakennettiin koskeen voimalaitokselle patorakennelma ja voimalarakennus, jossa aloitettiin sähköntuotanto.
Päijänteen vaelluskalojen vaelltusreittien vapauttamisessa Tainionvirta on otettu erääksi kärkikohteeksi. Voimalaitos joutui vuonna 2012 virannomaisten vaatimuksesta lopettamaan toimintansa, koska se ei ollut hakennut toiminnalleen vuonna 2006 määrättyä ympäristölupaa. Ympäristöluvan tärkeäksi ehdoksi tuli kalatien rakentaminen. Voimalaitoksen omisti tuolloin Virtaankosken Voima Oy. Voimalaitos sai vuonna 2017 pysyttämispääöksen, mutta sille langetetut kalatalousvelvoitteet säilyivät.
Voimalaitos siirtyi vuoden 2022 alussa Hiitolanjoen Voima Oy:n omistukseen. Tarkoituksena on purkaa pato ja ennallistaa Tainionkoski. Jos syyskuussa irroitettiin voimalaitosrakennuksesta vesiturbiinit.
Katso myös Luettelo Suomen vesivoimalaitoksista
Lähteet
Aiheesta muualla
Virtaan pienvesivoimalaitoksen purku avaa Tainionvirran vesistön Päijänteen vaelluskaloille, Valtioneuvosto
Luokka:Suomen vesivoimalat Luokka:Sysmän rakennukset ja rakennelmat Luokka:Tainionvirta