Ksenia (Ksenija) Aleksandrovna Romanova (; 6. huhtikuuta (J: 25. maaliskuuta) 1875 Anitškovin palatsi, Pietari, Venäjän keisarikunta – 20. huhtikuuta 1960 WIlderness House, Hampton Court, Lontoo) oli suuriruhtinatar, Venäjän keisari Aleksanteri III:n ja tämän puolison Maria Fjodorovnan tytär. Hän oli keisari Nikolai II:n nuorempi sisar.
pienoiskuva|Suuriruhtinatar Ksenia Aleksandrovna 11-vuotiaana n. 1884
vasen|pienoiskuva|Ksenia Aleksandrovna seitsemänvuotiaana ja nuorin veli Mihail Aleksandrovitš nelivuotiaana (mekossa koska hän oli vielä alle 5-vuotias), Albert Edelfelt 1882
Suku ja koulutus Suuriruhtinatar Ksenian isä keisari Aleksanteri III oli keisari Aleksanteri II:n ja tämän puolison Maria Aleksandrovnan poika. Ksenian äiti Maria Fjodorovna oli Tanskan kuningas Kristian IX:n ja kuningatar Louisen tytär. Ksenian ja hänen isoisänsä Aleksanteri II:n suhteet olivat hyvin läheiset. Ksenialla oli kolme vanhempaa sisarusta: Nikolai Aleksandrovitš, Aleksandr Aleksandrovitš ja Georgi Aleksandrovitš. Myöhemmin perheeseen syntyi vielä kaksi lasta: Mihail Aleksandrovitš vuonna 1878 ja Olga Aleksandrovna vuonna 1882.
Helmikuussa vuonna 1880 joukko nihilistiaktivisteja räjäytti pommin Talvipalatsin ruokasalissa. Pommi tuhosi lähes koko huoneen. Kukaan ei loukkaantunut. Ksenian isä muutti perheineen Jelaginin palatsiin Mistulansaarelle. Ksenia oli kuusivuotias, kun isoisä Aleksanteri II sai 13. maaliskuuta 1881 surmansa pommi-iskussa, jonka takana olivat narodnikkiterroristit. Ksenian isästä tuli uusi keisari, ja perhe muutti turvallisuutensa takia Hatsinan palatsiin, joka sijaitsee 48 kilometrin päässä Pietarista. Hatsina oli rakennettu Aleksanteri I:n isälle, keisari Paavali I:lle. Virallisten tilaisuuksien yhteydessä Pietarissa asuttiin Anitškovin palatsissa.
Hänet kasvatettiin spartalaisesti sisarustensa kanssa englantilaiseen tapaan. He nukkuivat telttavuoteissa, nousivat kuudelta ja ottivat yleensä kylmiä kylpyjä, toisinaan heille annettiin lämmin kylpy äitinsä kylpyhuoneessa. Aamiainen oli yleensä puuroa ja mustaa leipää, lounas lampaankyljyksiä tai paahtopaistia herneitten ja uuniperunoitten kanssa ja teeaikaan leipää, voita ja hilloa. Asuinhuoneet olivat kaikki yksinkertaisesti sisustettuja. Ainoa näyttävä esine oli ikoni, jota ympäröivät helmet ja jalokivet. Vanhempiensa onnellisen avioliiton ansiosta hänet kasvatettiin rakkauden ja turvallisuuden ilmapiirissä, joka tuohon aikaan puuttui monista kuningasperheistä.
Muiden sisarustensa tavoin Ksenia sai hyvän koulutuksen yksityisopettajien oppilaana. Hän oli hyvin kielitaitoinen. Äidinkielensä venäjän lisäksi hän puhui sujuvasti englantia, ranskaa ja saksaa. Ksenia vietti perheensä kanssa suuren osan lomista äitinsä kotimaassa Tanskassa sekä risteilyillä Suomen suuriruhtinaskunnan rannikolla, etenkin Aleksanteri III:n Langinkosken kalastusmajalla, joka valmistui vuonna 1889 Kymijoen rantaan Kotkaan. Kesäisin perhe asui Aleksanterin palatsissa, Livadijan palatsissa Krimillä tai kävi joskus myös peurametsällä Puolassa Łowiczin ruhtinaskunnassa.
Serkku Aleksandr 'Sandro' Mihailovitš oli hänen lapsuudenystävänsä, jonka kanssa hän oli leikkinyt jo 1880-luvulla. Aleksandr oli suuriruhtinas Mihail Nikolajevitšin ja suuriruhtinatar Olga Fjodorovnan poika. Kun Ksenia oli vasta 15-vuotias hän ja Aleksandr halusivat jo mennä naimisiin.
Vuonna 1893 Aleksandr pyysi 18-vuotiaan Ksenian kättä tämän vanhemmilta. Hänen vanhempansa olivat vastahakoisia, koska Ksenia oli liian nuori ja eivätkä he olleet varmoja 27-vuotiaan Aleksandrin luonteesta. Keisarinna Maria Fjodorovna oli valittanut Aleksandrin olevan ylimielinen ja töykeä. Vasta 12. tammikuuta 1894 Ksenian vanhemmat hyväksyivät kihlauksen, kun Aleksandrin isä, suuriruhtinas Mihail Nikolajevitš puuttui asiaan ja taivutteli keisarinnan. Aleksanteri III antoi lupansa vastahakoisesti avioliitolle, kenties aavistaen lähestyvän kuolemansa.
Pariskunta oli hyvin kiintynyt toisiinsa. Ksenian vanhin veli Nikolai kirjoitti kirjeessään veljelleen Georgille: "Heistä on tullut melko mahdottomia, luultavasti pitkäaikaisen kaipauksen ja toisiinsa tottumisen vuoksi. He viettävät koko päivän suutelemalla, syleillen ja makaamalla huonekalujen päällä mitä sopimattomalla tavalla. Etenkin Ksenia on täysin mahdoton." Georgi vastasi: "He melkein rikkoivat ottomaani-jakkaran ja käyttäytyivät yleensäkin mitä sopimattomimmalla tavalla. He esimerkiksi makasivat toistensa päällä, jopa minun läsnä ollessani, jota voisi kutsua yritykseksi leikkiä isää ja äitiä."
Avioliitto ja perhe Ksenia avioitui 19-vuotiaana 6. elokuuta [J: 25. heinäkuuta] 1894 Pietarhovissa Suuren palatsin Pietari-Paavalin kirkossa serkkunsa suuriruhtinas Aleksandr Mihailovitš Romanovin (1866–1933) kanssa. Ksenia ja Aleksandr tekivät häämatkan Ropsunhovin palatsiin sekä Krimille Ai-Todoriin lähellä Jaltaa, jossa oli Aleksandrin vanhempien kesäasunto. Häämatkan aikana keisari Aleksanteri III kuoli Livadijan palatsissa Krimillä 1. marraskuuta 1894. Isänsä kuoleman jälkeen uudeksi keisariksi tuli Ksenian vanhin veli Nikolai, jonka kruunajaiset pidettiin Moskovan Uspenskin katedraalissa 26. toukokuuta 1896.pienoiskuva|Suuriruhtinatar Ksenia Aleksandrovna ja puoliso suuriruhtinas Aleksandr Mihailovitš 1892Ksenia ja Aleksandr viettivät vuoden 1906 jälkeen pitkiä aikoja Ranskan Rivieralla, koska Aleksandr oli riidoissa Nikolai II:n kanssa tämän poliittisten päätösten vuoksi.pienoiskuva|Suuriruhtinatar Ksenia Aleksandrovna ja puoliso suuriruhtinas Aleksandr Mihailovitš lastensa kanssa 1912
Ksenialle ja Aleksandrille syntyi seitsemän lasta: ruhtinatar Irina Aleksandrovna Romanov (1895–1970) ruhtinas Andrei Aleksandrovitš Romanov (1897–1981) ruhtinas Fjodor Aleksandrovitš Romanov (1898–1968) ruhtinas Nikita Aleksandrovitš Romanov (1900–1974) ruhtinas Dmitri Aleksandrovitš Romanov (1901–1980) ruhtinas Rostislav Aleksandrovitš Romanov (1902–1978) ruhtinas Vasili Aleksandrovitš Romanov (1907–1989)
Perheellä oli häälahjaksi saatu ja uudelleenkunnostettu asuinpalatsi Pietarissa Moikan rantakadulla. Kesät perhe vietti Ksenian isovanhemmilta perityssä Farmi-palatsissa Alexandrian puistossa Pietarhovin palatsialueella. Heillä oli myös Aleksandrin vanhemmilta peritty huvila Ai-Todor Krimillä Gasprassa lähellä Jaltaa.
Vuonna 1913 Ksenian ja Aleksandrin tytär Irina kihlautui ruhtinas Feliks Jusupovin kanssa. Jusupovit olivat tuolloin yksi Venäjän vaikutusvaltaisimmista ja varakkaimmista perheistä. Ksenia vastusti avioliittoa, koska Feliksillä oli seurapiireissä kyseenalainen maine. Ksenia hyväksyi avioliiton luultavasti äitinsä Maria Fjodorovnan painostuksesta, jonka Feliks oli käytöksellään hurmannut. Irina ja Feliks avioituivat 9. helmikuuta 1914 Anitškovin palatsissa Pietarissa. Hyväntekeväisyystyö Suuriruhtinatar Ksenia Aleksandrovna osallistui voimakkaasti hyväntekeväisyyteen. Hän oli Naisten isänmaallisen liiton jäsen. Vuodesta 1903 Ksenia oli Pietarin Seimi yhdistyksen suojelija, joka hoiti köyhiä työväenluokan lapsia heidän vanhempiensa ollessa töissä. Hän oli erityisen kiinnostunut Krimillä sijaitsevista tuberkuloosipotilaiden sairaaloista, joihin ehkä vaikutti hänen veljensä Georgi, joka kärsi samasta taudista. pienoiskuva|Suuriruhtinatar Ksenia Aleksandrovnan palatsi Pietarissa Moikan rantakatu 106, 1856-1857 arkkitehti Ippolit Monighetti, 1895 arkkitehdit Nikolai Sultanov ja Nicholas de Rochefort Hän oli myös Merilaivaston hyväntekeväisyys yhdistyksen suojelija, joka huolehti laivaston henkilökunnan leskistä ja lapsista. Ksenia perusti Xenia-yhdistyksen puolisonsa vuonna 1910 perustaman Sevastopolin lentokoulun työntekijöiden ja lentäjien lasten hyvinvoinnin edistämiseen. Lisäksi hän oli Kseniinski-instituutin (ven. Ксенинский институт благородных девиц, Kseninski institut blagorodnyh devits) Pietarissa olevan 350 tyttöopiskelijan sisäoppilaitoksen suojelija, joka perustettiin hänen häittensä kunniaksi ja toimi vuodesta 1894 lähtien Nikolain palatsissa.
Ero Aleksandrista Ksenian ja Aleksandrin avioliitto ei kestänyt kauan. Ksenian odottaessa nuorinta lastaan Vasilia vuonna 1907 Aleksandrilla oli suhde Maria Ivanovna -nimiseen naiseen lomalla Biarritzissa vuonna 1907. Ksenialla oli myös suhde englantilaiseen Fane-nimiseen mieheen, Ksenia kutsui häntä yksinkertaisesti "F." päiväkirjoissaan. He olivat kirjeenvaihdossa keskenään vielä ensimmäisen maailmansodan aikana. Kun Ksenia ja Aleksandr myönsivät suhteensa toisilleen, heidän avioliittonsa alkoi hajota. Vaikka he edelleen rakastivat toisiaan, he alkoivat nukkua eri huoneissa ja elää erillistä elämää. Ennen vallankumousta Aleksandr oli ollut pettynyt Venäjän yhteiskunnan kehitykseen ja hovielämään. Sekä hän että Ksenia viettivät pitkiä aikoja Venäjän ulkopuolella, mutta molemmat palasivat Venäjälle ennen ensimmäisen maailmansodan alkua. Vallankumouksen jälkeen he erosivat ja onnistuivat yhdessä pakenemaan Venäjältä. Sota ja vallankumous Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä suuriruhtinatar Ksenia Aleksandrovna oli Ranskassa ja äiti Maria Fjodorovna sukuloimassa sisarensa kuningatar Alexandran luona Lontoossa. He lähtivät sodan aattona Calaisista yksityisjunalla Saksan keisarikunnan läpi takaisin Venäjälle. He luottivat siihen, että Saksan keisari Vilhelm II sallisi heidän läpikulkunsa. Berliinissä he kuulivat, että Feliks Jusupov ja Irina Jusupova olivat myös kaupungissa. Leskikeisarinna Maria vaati, että he matkustaisivat samalla junalla. Berliinistä ei kuitenkaan päässyt Venäjälle, koska sotajoukkoja oli siirretty rajalle. He matkustivat Tanskan kautta Suomen suuriruhtinaskuntaan ja sieltä edelleen Pietariin.
Ksenia ja Aleksandr asuivat Jelaginin palatsissa, kunnes Ksenia meni sairaalaan auttamaan sodassa haavoittuneita. Myöhemmin Ksenia palasi takaisin Jelaginin palatsiin. Helmikuussa 1916 Ksenia matkusti sairaan äitinsä ja sisarensa Olgan kanssa Kiovaan, jossa sisar meni morganaattisen avioliittoon marraskuussa 1916 kapteeni Nikolai Kulikovskin kanssa. Sodan aikana Ksenia ei luottanut veljensä Nikolain sotilaallisiin päätöksiin.
Suuriruhtinatar Ksenia Aleksandrovna muutti perheineen Krimille huvilaansa Ai-Todoriin, jossa hän kuuli, että vävy Feliks Jusupov oli ampunut Grigori Rasputinin. Leskikeisarinna ilmoitti, ettei hän enää palaisi Kiovasta Pietariin. Ksenia palasi 19. helmikuuta 1917 Pietariin ja otti joitakin henkilökohtaisia tavaroita mukaansa. Hän asui tämän jälkeen perheineen Hatsinan palatsissa ja kun olot siellä tulivat mahdottomiksi, he siirtyivät Kiovaan. Maaliskuun 25. päivänä hän lähti Ai-Todoriin, jonne hänen äitinsä Maria, puolisonsa Aleksandr ja sisarensa Olga olivat saapuneet 28. maaliskuuta 1917. Marraskuun lopulla Ksenia kirjoitti veljelleen Nikolaille Tobolskiin Siperiaan. Tämä oli hänen viimeinen kirjeensä veljelleen ennen kuin tämä ammuttiin.
He asuivat Krimillä osittain vartioituina. Heidän elämänsä riippui suurelta osin sattumasta, joka oli Jaltan ja Sevastopolin neuvostojen välinen kilpailu, joka ei päässyt yksiselitteiseen päätökseen heidän teloituskysymyksestään. Tästä huolimatta suuriruhtinas Aleksandr Mihailovitš oli taipuvainen ironisesti pitämään omaa pelastumistaan suuriruhtinas Pjotr Nikolajevitšin kaukonäköisyyden ansiona, joka oli vuosina 1895–1897 rakennuttanut todellisen "Ritari Siniparran" maurilaistyylisen palatsilinnoituksen Dulberissa sijaitsevalle maatilalleen Koreizissa Jaltassa, jonne Sevastopolin neuvosto siirsi heidät. Samaan vahvasti linnoitettuun ja hyvin puolustettavaan palatsiin siirrettiin myös leskikeisarinna Maria Fjodorovna ja suuriruhtinas Nikolai Nikolajevitš puolisoineen. Morganaattisesti avioituneet Feliks ja Irina Jusupov sekä Olga Aleksandrovna puolisoineen saivat asua vapaina. pienoiskuva|Dulberin palatsi, Koreiz, Jalta, Krim
Maanpako