Akita () on ikivanha suurikokoinen japanilainen pystykorvarotu, joka on myös Japanin kansallisrotu. Rodun suurin kannattajamaa on kotimaa Japani, mutta sillä on vahva jalansija myös Ranskassa ja Italiassa. Yhdysvalloissa akitasta on eriytynyt omaksi rodukseen amerikanakita.

Rotu ei ihan yltänyt vuonna 2025 sadan suosituimman koirarodun joukkoon Suomessa. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi joka vuosi noin sata akitaa.

Ulkonäkö Akita on tyypillisen pystykorvan näköinen. Sillä on lyhyt kippura häntä, pystyt korvat ja vahva rakenne. Vinot silmät ovat hyvin tunnusomaiset aasialaisille pystykorville. Akitalla kuuluu olla kohtalaiset kulmaukset. Näyttelykoirissa urosten ihannesäkäkorkeus on 66 senttimetriä ja narttujen 61 senttimetriä. Kolmen senttimetrin poikkeama molempiin suuntiin sallitaan. Karvapeite on tiheää ja keskipitkää. Turkki on kaksinkertainen.

Rotumääritelmä hyväksyy neljä väriä: punaisen, seesamin (punainen, jolla mustat karvankärjet), brindlen (juovikas) ja valkoisen. Kaikissa edellä mainituissa tulee viimeistä lukuun ottamatta olla urajiro: perusväriä vaaleampaa karvaa korvien sisäpuolella, silmien yllä, poskissa, leuassa, kuonon sivuilla, rinnassa, vatsan alla, raajojen sisäpuolella ja hännän alla. Urajiro ei ole sama asia kuin valkoiset merkit. Mustabrindlellä urajiroa on lähes mahdoton erottaa, mutta mahdolliset valkoiset merkit näkyvät sillä sitä vastoin selkeästi. Näyttelykoirilla musta maski on hylkäävä virhe. Suomessa yleisin väri on punainen, mutta myös brindlet ovat yleistyneet viime vuosien aikana. Brindlen sävy voi olla joko puna-, hopea- tai mustabrindle. Useimmiten valkoisilla koirilla on lihanvärinen kirsu; mustakirsuiset puhtaanvalkoiset koirat ovat erittäin harvinaisia.

Luonne ja käyttäytyminen Akita on suurikokoinen ja näyttävä pystykorva. Vieraita kohtaan akitat asennoituvat pidättyvästi tai epäluuloisesti. Oman perheen jäseniä kohtaan ne ovat lempeitä ja uskollisia koiria. Akitalla on kuitenkin voimakas luonne, joka voi tulla esiin etenkin murrosiässä. Laumakeskeisenä rotuna akita ei useimmiten pidä vieraista koirista. Kanssakäyminen etenkin samaa sukupuolta olevien koirien kanssa voi olla vaikeaa.

Akitaa käytettiin alun perin suurristan eli esimerkiksi karhujen ja japanilaisten peurojen metsästyksessä. Koiria käytettiin myös leirien vartioinnissa ja taakkojen vetäjinä. Nykyään rotu on pääasiassa seurakoira, mutta se on koulutettavissa monenlaisin tehtäviin. Akita on luonteeltaan varsin itsenäinen ja omatahtoinen rotu, mutta oikein motivoituna toko ja agilitykin onnistuvat. Nenänkäyttöä vaativat tehtävät, kuten jälki, haku ja rauniot, ovat akitalle sopivia harrastuslajeja. Suomesta löytyy myös kaverikoirina ja lukukoirina toimivia akitojaKirjaston lukukoira Siru .

Alkuperä pienoiskuva|Akita noin vuonna 1907 Odaten kaupungissa. pienoiskuva|Akita Akita on kotoisin Tohokun maakunnasta Akitan prefektuurista. Alueella käytettiin karhunmetsästykseen alun perin keskikokoisia akita matageja, jotka eivät ole nykyisiä akitoja. Nykyisen akitan kolme kantarotua olivat kyseiset keskikokoiset japanilaiset metsästyskoirat, pohjoisen alueen rodut ja kookas kiinalainen gou-koira. Virheeksi luokiteltava pitkäkarvainen muunnos periytyi nykyiseen rotuun todennäköisesti siperialaiselta karafuto-keniltä (nykyinen sahalininhusky).Akitan jalostuksen tavoiteohjelma, s. 3. Akita ry, 2019. Haettu 8.11.2023.

Koiratappeluiden saavuttaessa suosiota Honshun saarella odate-inuja risteytettiin isompien rotujen, kuten tosan, mastiffin ja tanskandoggin kanssa. Odate-inut eivät myöskään ole nykyisiä akitoja. Risteytyksistä seurasi isompi koko, raskaampi rakenne ja luppakorvat, jolloin koirasta tuli niin sanottu shin-akita eli "uusi akita". Japanilaisille koirille luonteenomaiset pystyt korvat ja kippura häntä katosivat, jotka ovat nimenomaan akita-inun peruspiirteitä. Hallituksen kieltäessä muiden koirien kuin armeijan palveluksessa olleiden saksanpaimenkoirien pidon lakia kierrettiin risteyttämällä akitoja saksanpaimenkoirien kanssa. Kun koiratappelut kiellettiin, huomattiin ettei maassa ollut enää jäljellä paljoakaan puhdasrotuisia yksilöitä. Tämän vuoksi rotu julistettiin kansallisaarteeksi ja sen suojelu aloitettiin. Rodun elvyttämiseksi alettiin etsiä puhtaita akitoja, jotka olivat todella harvassa.

Tilanne oli tukala vielä pitkään sodan jälkeenkin. Koirajalostus alkoi taas alusta. Linjoja oli toisen maailmansodan jälkeen kolme: metsästysakita, paimenakita ja taisteluakita. Luppakorvaisuus saatiin jalostettua pois ja rotu alkoi vakiintua tyypillisen aasialaisen pystykorvan näköiseksi. Amerikkalaiset sotilaat veivät raskasrakenteisimpia taisteluakitoja Yhdysvaltoihin ja linja eritytyi siellä pikkuhiljaa erilleen. Japanilaiset puolestaan suosivat metsästysakitoja, koska he pitivät niitä alkuperäisimpänä akitan muotona. Japanilainen rotu saatiinkin pitkän työn tuloksena herätettyä uudelleen henkiin. Lopulta japanilaiset kielsivät mustan maskin kokonaan, mistä amerikkalaiset rodun harrastajat eivät pitäneet, sillä amerikkalaisen linjan koirista suurella osalla oli maski. Tämä johti lopulta siihen, että vuodesta 2000 lähtien FCI-maissa on ollut olemassa virallisesti kaksi eri rotua: japanilainen akita-inu ja amerikanakita, joka tunnettiin ensin nimellä suurijapaninkoira.

Suomessa, kuten monessa muussakin maassa, suurin osa ensimmäisistä tänne tuoduista koirista oli amerikkalaista tyyppiä. Kun akita-rotu sitten jaettiin kahteen eri tyyppiin eli amerikanakitaan ja akitaan, aiheutti se ongelmia etenkin jalostuksessa.

Vuonna 2006 Englannin Kennelliitto (Kennel Club) ja vuonna 2020 Amerikan Kennelliitto (American Kennel Club) erotti rodut toisistaan. Näissä kahdessa järjestössä amerikanakita tunnetaan virallisella nimellä Akita ja akita virallisella nimellä Japanese Akita Inu.

Populaarikulttuuri Akitan suosio kasvoi rajusti vuonna 1932, kun lehdissä julkaistiin tarina Hachikō-koirasta, joka odotti isäntäänsä aamuisin juna-asemalla vielä yhdeksän vuotta hänen kuolemansa jälkeenkin. Aiheesta tehtiin Japanissa vuonna 1987 elokuva Hyvä ja uskollinen palvelija (Hachikō Monogatari) ja Yhdysvalloissa vuonna 2009 elokuva Hachiko – tarina uskollisuudesta, jonka pääosaa näytteli Richard Gere.

Myös suosittu manga- ja myöhemmin myös TV-sarja Ginga Nagareboshi Gin (Hopeanuoli) on saanut akita-rodun suosion nousuun. Mangassa Gin-niminen hopeabrindle akitan pentu seikkailee koettaen kaataa verenhimoisen Akakabuto-karhun.

Vuonna 2011 Japanissa julkaistiin tositarinaan perustuva elokuva pitkäkarvaisesta valkoisesta Wasao-nimisestä akitasta, jossa Wasao näyttelee itseään. Elokuvan ohjasi Yoshinari Nishikōri, ja siinä näyttelevät mm. Masahiro Kômoto, Sawa Suzuki ja Masaki Itô.Wasao (2011). IMDb. Haettu 22.6.2026.

Kuuluisia rodunedustajia Helen Keller toi Yhdysvaltoihin maan ensimmäisen akitan, seesaminvärisen Kamikaze-Go'n vuonna 1937. Pentu kuitenkin kuoli 7 kuukauden iässä penikkatautiin, minkä jälkeen Keller sai vuonna 1938 Japanista lahjaksi sen veljen, punaisen Kenzan-Go'n.Coren, Stanley. Helen Keller and the First Akitas in the United States. Psychology Today, 30.11.2016. Haettu 29.1.2021.Blazeski, Goran. Helen Keller had a Japanese Akita dog named Kamikaze-go; She was the first to bring an Akita dog to the United States. The Vintage News, 13.2.2017. Haettu 29.1.2021.

Vladimir Putin sai vuonna 2012 Japanilta lahjaksi punaisen akitanartun nimeltä Yume. Vuonna 2016 uutisoitiin, että japanilaiset olisivat halunneet antaa hänelle uroksen Yumen "partneriksi", mutta hän kieltäytyi vastaanottamasta sitä.Putin turns down Japanese dog gift, MP says. BBC News, 10.12.2016. Haettu 29.1.2021.

Alina Zagitova sai vuonna 2018 Akita Dog Preservation Society'ltä Masaru-nimisen punaisen akitanartun."Miss Zagitova Visited Odate, Bringing a “Message” From Masaru". ''The Akita Inu News, 26.5.2021. Haettu 23.6.2026. Vuonna 2021 hän vieraili Odaten Akitainu Visitor Center'ssä tapaamassa koiransa sisarusta Shodai'ta."Champion skater Zagitova promotes Japanese-Russian film inspired by famed dog Hachiko". The Mainichi, 24.5.2021. Haettu 23.6.2026.

Terveys pienoiskuva|Akitan pää Rodun keskimääräinen elinikä on noin 9 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2016–2026 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet sekä luusto- ja nivelsairaudet. Akitan tyypillisimmät terveysongelmat ovat polviongelmat, lonkkaniveldysplasia, SA-tauti, AI-kiillesairaus, allergiat ja atopia.

Eriasteista patellaluksaatiota esiintyy noin 5 %:lla rodun edustajista, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 tutkittuja akitoita. Patellaluksaatio saattaa vaatia leikkaushoitoa. Rodulla esiintyy puutteellisia takakulmauksia, jotka voivat altistaa patellaluksaatiolle.

Luuston sairauksista huolestuttavin on lonkkaniveldysplasia. Noin 66 %:lla akitoista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A tai B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy 12 %:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D tai E). Erilaisista silmäsairauksista rodulla esiintyy ylimääräisiä ripsiä (distichiasis) ja verkkokalvon kehityshäiriötä (RD). Akitan PEVISA-ohjelmassa on pakollinen lonkkakuvauslausunto ja silmälausunto.

Sebaceous adeinitis eli SA on heterogeeninen ryhmä sairauksia, joissa yhteistä on karvatupen tulehdus ja talirauhasen toimintaa estävät ja häiritsevät reaktiot. Varma diagnoosi saadaan ihon koepaloista. Akita on yksi SA-taudin tyyppiroduista. Toinen samantyyppinen mutta hyvin harvinainen sairaus on uveodermatologinen oireyhtymä.

Amelogenesis imperfecta eli AI on perinnöllinen hammassairaus, jossa kiilteen muodostus tai rakenne on epänormaalia. AI-tyypistä riippuen kiillekerros voi olla normaalia ohuempaa, se voi puuttuu kokonaan tai kiille on liian pehmeää ja kuluu helposti. Sairauteen on akitoilla olemassa geenitesti, jonka avulla sairauden esintyyvyyttä voidaan laskea jalostusvalinnoilla.

Rodulla esiintyy jonkun verran atopiaa ja ruoka-aineyliherkkyyttä. Molemmissa elimistön puolustusmekanismi reagoi normaalista poikkeavalla tavalla tavallisiin, useimmiten vaarattomiin asioihin (allergeeni). Atopia ja ruoka-aineyliherkkyys ovat elinikäisiä vaivoja, jotka ovat usein kontrolloitavissa, mutta eivät parannettavissa. Oireina ovat usein ihon kutina ja punoitus ja usein koira nuolee tai raapii kutisevia alueita. Korvatulehdukset ovat yleisiä atopiasta kärsivillä koirilla sekä myös tassujen ihotulehduksia voi esiintyä.

Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Akitat ovat keskimääräistä rotukoiraa sisäsiittoisempia. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Akitan jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut jopa 40 %.

Akita ry:ssä onkin keskusteltu roturisteytyksen mahdollisuudesta, ja yhdistys teetti vuonna 2021 jäsenilleen roturisteytyskyselyn.Roturisteytyskysely. Akita ry, 28.03.2021. Haettu 8.11.2023. Uusimman jalostuksen tavoiteohjelman mukaan risteytysprojektia jarruttaa kuitenkin ennen kaikkea se, että rodun parista ovat lähes tulkoon hävinneet ns. "vanhat kasvattajat". Lisäksi ongelmallisena koetaan se, miten muissa maissa suhtauduttaisiin roturisteytykseen ja vaikeuttaisiko se mahdollisesti kansainvälistä yhteistyötä rodun kasvatuksessa.Akitan jalostuksen tavoiteohjelma, s. 22. Akita ry, 2019. Haettu 8.11.2023.

Katso myös Hachikō Hopeanuoli Shiba Amerikanakita

Lähteet

Akita ry – akitan rotuyhdistys Suomessa Suomen Kennelliiton Jalostustietojärjestelmä KoiraNet-jalostustietojärjestelmä

Viitteet

Aiheesta muualla

Rotumääritelmä (Suomen Kennelliitto, pdf) Suomen Nihonken ry - japanilaisten alkuperäisrotujen yhdistys Suomessa Akita Koirakauppa

Luokka:Pystykorvat Luokka:Seurakoirat