Rovaniemen markkinoilla on Jorma Nortimon ohjaama vuonna 1951 valmistunut suomalainen elokuva. Sen jatko-osa on elokuva Hei, rillumarei!.
Elokuvaa voitaneen pitää eräänlaisena merkkipaaluna suomalaisessa viihdekulttuurissa.Suomen kansallisfilmografia, kirjan artikkeli elokuvasta ja rillumarei-kulttuurista Elokuvan aihepiiri kumpusi sotienjälkeisen viihteennälän synnyttämästä kuplettiperinteestä. Työn ja raskaiden sotavuosien näännyttämälle kansalle haluttiin jälleenrakennuksen lomassa tarjota hetkeksi iloa ja vaihtelua.
Elokuva sai aiheensa Reino Helismaan laulunsanoituksesta ”Rovaniemen markkinoilla”Pajukallio, Arto : Elokuvat. Helsingin Sanomat 29.11.2010, s. D 7., ja se oli Helismaan ensimmäinen käsikirjoitusAL: Rovaniemen markkinoilla. Päivän elokuvia, Tv-maailma 46/2011, s. 21.. Rovaniemen markkinoilla -jenkka oli alun perin sisältynyt Helismaan ja Toivo Kärjen vuonna 1950 kirjoittamaan laulunäytelmään Kultakuumetta, jota ei koskaan esitetty.Timo Kalevi Forss: Helismaa – sanoittajamestarin värikäs ja traaginen elämä, s. 80. Helsinki: Like Kustannus, 2021. Laulun kertosäkeen mukaan sai nimensä kokonainen rillumarei-kulttuuri.
Juoni
Kaverukset lähtevät Lappiin kullanetsintään. Alun hankaluuksien jälkeen sitä lopulta löytyykin, ja he matkustavat Rovaniemelle sitä myymään. Linja-automatkan aikana kullan sisältänyt reppu sekaantuu toiseen samanlaiseen ja kulta sen mukana.
Kaverusten saavuttua Rovaniemelle markkina-aikaan he ajautuvat asemalla paikallisten hämäräveikkojen jututettavaksi. Yksi heistä kähveltää lompakon Esa Pakarisen esittämän Severi Suhosen taskusta. Varkauden myöhemmin huomattuaan hän ei ole tapahtuneesta kovinkaan huolissaan, vaan tokaisee, että mennyt mikä mennyt. Reino Helismaan esittämä rahaton geologi on tällä välin huomannut kultarepun vaihtuneen toiseen mutta ei saa sanottua asiaa muille. Hän jää keräämään rohkeutta kertoa asiasta muiden lähtiessä markkinoille huvittelemaan.
Aiemmin kohdatut hämäräveikot ovat tietoisia kaverusten kullasta ja suunnittelevat sen anastamista vaihtamalla reput keskenään tietämättä lainkaan, että näin on jo tapahtunut ja että kulta-aarre nököttää heidän jalkojensa juuressa lattialla. Reput onnistutaan vaihtamaan, jolloin konnien tietämättä kulta palautuu oikeille omistajilleen. Kaverukset menevät pankkiin vaihtamaan kullan rahaksi, ja samalla hämäräveikkoja kohtaa odottamaton epäonni ja pettymys.
Näyttelijät pienoiskuva|Vasemmalta oikealle: Esa Pakarinen, Reino Helismaa ja Jorma Ikävalko.
Kreditoimattomat näyttelijät
Tuotanto
Reino Helismaa laati elokuvan käsikirjoituksen ollessaan kiertueella Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla Esa Pakarisen ja Jorma Ikävalkon kanssa keväällä 1951. Toivo Kärki kirjoitti 106-sivuisen käsikirjoituksen puhtaaksi ja lähetti sen nähtäväksi Suomen Filmiteollisuus (SF):n toimitusjohtajalle T. J. Särkälle. Kärki oli säveltänyt elokuvamusiikkia SF:lle ja tutustuttanut Särkän Helismaahan, Pakariseen ja Ikävalkoon vietyään tämän katsomaan kolmikkoa Tapanilan työväentalolle maaliskuussa 1951. Kärki toivoi elokuvan ohjaajaksi Matti Kassilaa tai Edvin Lainetta, mutta Kassila kieltäytyi eikä Särkkä ilmeisesti edes kysynyt Laineelta tämän suostumusta. Särkkä valitsi ohjaajaksi silloisen Turun Kaupunginteatterin johtajan Jorma Nortimon. Vuotuan Villen rooliin Särkkä pestasi Veikko Uusimäen eikä Kärjen ehdottamaa ”Rovaniemen markkinoilla” -jenkan levyttänyttä Kauko Käyhköä, joka ei saanut lopulta mitään osaa elokuvasta. SF:n näyttelijöitä hämmästytti eniten se, että tulevan elokuvan pääroolit oli annettu kolmelle amatöörille, joista kukaan ei ollut heille edes nimeltä tuttu. Toivo Kärki tiesi Särkän olevan täysin epämusikaalinen ja päättävän musiikin valinnasta pelkästään liikemiesvaiston varassa seuraamalla, miten ja missä kohdin yleisö reagoi esitykseen.Pennanen, Jukka & Mutkala, Kyösti: Reino Helismaa: Jätkäpoika ja runoilija, s. 124–125. Porvoo Helsinki: WSOY, 1994.
Vastaanotto Aikalaisarviot Aikalaisarvioijat ja koko kulttuuriväki suhtautui siihen legendaarisen kielteisesti. Esimerkiksi Aamulehden kriitikko Olavi Veistäjä kirjoitti: ”On toivotonta ja sitä paitsi paperin ja painomusteen haaskausta ryhtyä ruotimaan sitä tarkemmin. Elokuvafarssilla on tietysti oikeutuksensa, mutta sisällölle ja tekotavalle on asetettava edes jonkinlaiset minimivaatimukset. Kun sellaiset puuttuvat, ei filmi enää kuulu elokuva-arvostelun piiriin.” Suomen Sosialidemokraatin kriitikko Eugen Terttula otsikoi oman arvionsa ”Törky on törkyä”: ”Rovaniemen markkinoilla -nimisen elokuvan käsitteleminen ei kuulu elokuva-arvostelijan tehtäviin. Se on siksi selvä diletanttien työ. Korkeintaan on syytä huomauttaa, että jos tämänlaatuista tuotantoa – kulkeehan selvä linja Köyhästä laulajasta Rovaniemen matkkinoihin – jatketaan jonkin aikaa nykyisessäkin laajuudessaan, suomalainen filmitaide ennen pitkää tukehtuu sakeaan rikkaruohostoon.”Pennanen & Mutkala 1994, s. 129. Lisäksi Terttula kiitti Valtion elokuvatarkastamoa siitä, että se oli määrännyt Rovaniemen markkinoilla -elokuvan korkeimpaan veroluokkaan. Elokuvan suosion ja kritiikin välistä juopaa Terttula selitti sillä, että kansa ei ollut väärässä, mutta se oli johdettu harhaan ”Helismaan renkutusten ympärille huitaistuilla törkykasoilla”.Pennanen & Mutkala 1994, s. 147. T. J. Särkkä innostui Terttulan kritiikistä niin, että hän teetti siitä suurennoksen Suomen Filmiteollisuuden elokuvastudion seinälle. Särkkä katsoi Terttulan arvion osoitukseksi siitä, miten hyvin hän tunsi kansan maun ja miten väärässä kriitikot voivat olla.Timo Kalevi Forss: Reino Helismaa: sanoittajamestarin väriksä ja traaginen elämä, s. 83. Helsinki: Like KUstannus, 2021.
Myöhempiä arvioita Elokuvan arvostus on aikaa myöten lisääntynyt. Kerronnan puutteista huolimatta elokuva on ajankuvan tallentajana rehellinen kokonaisuus. Kriitikko Arto Pajukallio pitää tätä ensimmäistä rillumareikulttuuria edustavaa elokuvaa lajin parhaanaPajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 21.6.2012, s. D 7..
Peter von Bagh pohti rillumarei-kulttuurin syntyä ja merkitystä Kari Somerjoen Yleisradiolle vuonna 1975 tekemässä haastattelussa:
Von Bagh näki rillumarein suurimmat arvot aivan muualla kuin Rovaniemen markkinoilla -elokuvassa: Forss 2021, s. 83–84.
Tekijät Ohjaus: Jorma Nortimo Käsikirjoitus: Reino Helismaa Kuva: Pentti Unho, Kauno Laine Leikkaus: Armas Vallasvuo Ääni: Taisto Lindegren, Björn Korander Musiikki: Toivo Kärki Rakennelmat: Aarre Koivisto (lavastus) Tuottaja: T.J. Särkkä Naamiointi: Olavi Suominen Kampaaja: Tuulikki Uskali Studiopäälikkö: Alf Salin Kuvaussihteerit: Leena Valkeala, Maila Toivo Järjestäjä: Ädhäm Fethulla Äänitysassistentti: Kaarlo Nissilä Valokuvat: Erkki Tolvanen, Kauno Laine Alkutekstit: Eka Karppanen Alkutekstien kuvaus: Heimo Palander Laulujen sanat: Reino Helismaa Muusikot ja laulajat: Jorma Ikävalko, Kauko Käyhkö, Veikko Uusimäki, Reino Helismaa, Erkki Junkkarinen, Siiri Angerkoski, Esa Pakarinen Harmonikka: Esa Pakarinen Tuotanto: Suomen Filmiteollisuus SF Oy Valmistumisvuosi: 1951
Lähteet
Luokka:Tukkilaiselokuvat Luokka:Lauluun perustuvat elokuvat Luokka:Suomalaiset komediaelokuvat Luokka:Reino Helismaan käsikirjoittamat elokuvat Luokka:Suomalaiset musiikkielokuvat Luokka:Suomalaiset mustavalkoelokuvat Luokka:Vuoden 1951 suomalaiset elokuvat Luokka:Jorma Nortimon ohjaamat elokuvat