Vaasan lähetysseurakunta eli ruotsalainen vapaaseurakunta () on vuonna 1883 perustettu vaasalainen vapaaseurakunta. Seurakunta kuuluu Missionskyrkan i Finland-kirkkokuntaan. Seurakunnan toimitilat sijaitsevat Vaasan keskustassa, Rauhankadulla. Seurakunnan pastori on Anette Nyman. Vapaaseurakunta tuli alkuaikoinaan 1880-luvulla tunnetuksi vapaakirkollisuuden keskuksena joka henkilöityi erityisesti Alba Hellmanin ja Edvard Björkenheimin toimintaan.
Historia Vapaakirkollisuuden keskus Baptistista pyhäkoulua pitäneen Alba Hellmanin ja tämän siskon Hildan kodista tuli 1870-luvun lopulla Vaasassa vapaakirkollisuuden keskus, mikä johtui pitkälti Hellmanin kirjeenvaihdosta muun muassa Grattan Guinnessin kanssa. Ruotsalaisen eversti K. A. Broadyn Vaasassa pitämä raittiusesitelmä teki vaikutuksen Hellmanin sisaruksiin, mikä johti Vaasan ehdottoman raittiuden seuran perustamiseen vuonna 1877.Hilda Hellman. Elämäkerrallisia piirteitä, s. 45-46
Vuonna 1878 Orisbergin kartanon isäntä Edvard Björkenheim liittyi raittiusseuraan vuonna 1878 ja hänen pitämät raittiuspuheet Vaasassa ja Orismalassa keräsivät runsaasti yleisöä. Björkenheimistä tuli Vapaa Lähetyksen yksi merkittävimmistä työntekijöistä toiminnan alkuvaiheessa.Suomen Vapaakirkko, s. 41Tienraivaajat, s. 25-26Hilda Hellman. Elämäerrallisia piirteitä, s. 17 Syksyllä 1883 Björkenheimilla oli mahdollisuus kuunnella puolen vuoden ajan Boardmania, Moodya ja Sankeyta sekä anglo-amerikkalaisen pyhityksen johtajia kuten Hudson Tayloria, Grattan Guinesia ja Reginald Radcliffea.Näsman 1979, s. 90–93
Kehitys vapaaseurakunnaksi Hellmanin kodin ja Edvard Björkenheimin välinen yhteisö jätti jälkensä Vaasan ja sen lähiseutujen vapaakirkolliseen toimintaan. Hellmanin sisarukset hoitivat Raamattuseurojen myymälää ja Alba Hellman harjoitti merimieslähetystä. Lordi Radstockin vierailu Suomessa vaikutti myös Hellmaniin ja Radstockin tulkki A. F. Tiselius vieraili elokuussa 1879. Tiseliuksen saarnatoiminnan kautta vapaakirkolliset ystäväpiirit tulivat yhteen ja vähitellen heitä alettiin kutsumaan vapaaseurakunnaksi. Muodollinen siirtymä baptistikirkosta vapaaseurakunnalisuuteen tapahtui Vaasassa vuonna 1883, kun kymmenen vapaampaa ehtoolliskäytäntöä suosinutta saarnaaja A. W. Backmanin johdolla erosi seurakunnasta. Alkujaan vapaaseurakunta kokoontui Hellmanien kotona, mutta syyskuussa 1884 vihittiin käyttöön seurakunnan oma lähetystalo.Tienraivaajat, s. 23, 25Hilda Hellman. Elämäkerrallisia piirteitä, s. 17-19, 49
Seurakunnan johtajat Seuraavat henkilöt ovat toimineet Vaasan lähetysseurakunnan johtajina:Lindfors 1983, s. 128–130 1883–1887: Anders Vilhelm Backman 1887–1888: Nils Fredrik Nyréen 1891–1892: Erik Landell 1894–1895: Nils Fredrik Nyréen 1895–1896: Erik Landell 1896–1898: R. Bonsdorff 1897–1901: A. Hällis 1899–1901: August Nilsson 1901–1902: L. G. Fristedt 1903–1905: Carl Dahlström 1905–1908: J. A. Tavaststjerna 1908–1911: O. V. Smedlund 1910–1919: P. W. Lindahl 1919–1923: Abraham Edholm 1923–1926: A. V. Rosenberg 1926–1927: H. Strömstedt 1927–1934: P. W. Lindahl 1934–1946: Uno Dahlbom 1936–1946: U. Dahlbom 1946–1957: Toivonen 1957–1959: F. Höglund 1960–1962: J. A. Hedman 1962–1965: R. Forsner 1965–1969: Birg Österlund 1969–1972: Hj Hopén 1972–1977: P-O. Holtti 1978–1980: T-O. Pettersson 1981–1983: Siv Ekman
Lähteet Hämelin, Eila, Rautamäki, Vappu: Tienraivaajat: Vapaakirkon naiset ilosanoman viejinä. Hämeenlinna: Päivä, 2001. (sidottu)
Salmensaari, S. S.: Suomen vapaakirkko. Tampere: Päivä, 1957 Svanljung, Albert Fr.: Hilda Hellman: elämäkerrallisia piirteitä. Kuopio: Raittiuden ystävät, 1902. NBN-FI f415238
Viitteet
Aiheesta muualla Seurakunnan verkkosivusto
Luokka:Suomen vapaaseurakunnat Luokka:Vaasan seurakunnat