Gotlanninruss, josta käytetään myös nimityksiä gotlanninponi ja russponi ("russi"), on ruotsalainen ponirotu. Nimi "russ" tulee sanasta "ross", joka tarkoittaa ratsua tai sotahevosta Salmenpohja, M: "Russ-yhdistys 20 vuotta", Satulassa, 1995/15 ja on tiettävästi etymologisesti sama sana kuin englannin horse (muinaisyläsaksassa tämän sanan muoto on hros, johon verrattuna englannissa on tapahtunut /r/:n ja /o/:n metateesi, ruotsissa vain /h/ on kadonnut).Webster's Seventh New Collegiate Dictionary, 1973 Gotlannin saarella on elänyt puolivillejä tarpaaneja jo vuonna 2000 eaa., ja russien katsotaan polveutuvan näistä hevosista Kidd, J: Maailman hevoset - rodut ja kasvatus, WSOY 1990.
Ominaisuudet thumb|300px|Erivärisiä gotlanninrusseja: vasemmalta oikealle ruunikko, ruunivoikko, rautias ja kulomusta. Rotumääritelmän mukaan kantakirjattavat yksilöt ovat säkäkorkeudeltaan 115–130 cm. Kolmivuotiaan korkeus on oltava 115–128 cm. Väreistä sallitaan rotumääritelmän mukaan kaikki paitsi valkovoikko, kimo, hallakot, päistäriköt sekä tobianokuviot eli selänpuoleinen kirjavuus. Moni suomalainen russi on rekisteröity väriltään ruunihallakoksi tai hiirakoksi, mutta kyseessä on (lähinnä voikkoväristen ponien) virheellinen värintunnistus, ei todellinen hallakkovärisyys. Rodussa esiintyy splashed white -kirjavuutta sekä harvinaisena myös tiikerinkirjavuutta. Jalostustavoitteena on rakenteeltaan vahva, lasten ja aikuisten käyttöön sopiva poni, jolla on hyvä luonne ja joka sopii monipuoliseen ratsastus-, ravi- ja ajokäyttöön. Russit ovat yleensä luonteeltaan kilttejä.
Historia Russeja eli vielä 1800-luvun alussa kaikkialla Gotlannissa, mutta metsien hakkaamisen ja viljelyn lisääntymisen takia kanta alkoi vuosisadan puolivälissä pienentyä uhkaavasti. Poneja vietiin paljon myös mantereelle, ja vuoden 1870 paikkeilla niitä myytiin vuosittain jo noin 200. Poneja kuljetettiin Englantiin ja Belgiaan saakka, missä niitä käytettiin työssä hiilikaivoksissa. Rodun sukupuutto saatiin estettyä, kun Ruotsissa perustettiin gotlanninrussien jalostusyhdistys vuonna 1910, ja yhdistyksen ansiosta Lojstan nummet ja metsät suojeltiin russien asuma-alueeksi. Jalo, M: Maailman makein kultakavio, Tammi 1995
Ensimmäinen russien kantakirja julkaistiin Ruotsissa vuonna 1943. Rodun parantamiseksi kantakirjaan on hyväksytty kaksi welshponioritta: Revel General sekä Criban Daniel, joka astui vuoteen 1968 saakka. Kantakirja suljettiin 1971, minkä jälkeen Ruotsin kantakirjaan ovat päässeet vain rekisteröidyt russponit.
Suomessa Suomeen tuotiin russponeja ensimmäisen kerran vuonna 1956, kun vapaaherratar Eva Wrede osti Ruotsista kolme poniaSalmenpohja M: "Tunnetko Topsyn, Suomen russien kantaäidin tarinan?, Siitosyhdistys Russ Avelsföreningin jäsenlehti, 1996/1. Samana vuonna avattiin Suomessa russponien kantakirja, joka oli ensimmäinen suomalainen ponikantakirja. Oma rotuyhdistys perustettiin vuonna 1975 nimellä Siitosyhdistys Russ Avelsförening. Kajander A: "Historian havinaa ja pölyisiä mappeja", Suomen Russ-ponien Ystävät ry:n jäsenlehti, 2000/1 Yhdistyksen nimenä on nykyisin Suomen Russponiyhdistys, ja se toimii edelleen aktiivisesti.
Lähteet
Kirjallisuutta
Aiheesta muualla Suomen Russponiyhdistys Svenska Russavelsförening Gotlanninruss Suomen Hippos ry:n verkkosivuilla Gotlanninruss Hevosmaailma.netissä
Luokka:Ponit Luokka:Gotlanti Luokka:Ravihevosrodut Luokka:Ruotsalaiset hevosrodut