thumb|Arabialais-sassanidilainen kolikko Muawijan hallintokaudelta. Kolikko on lyöty Darabissa Farsissa noin 54–55 AH/674 jaa. Kolikon etupuolella on persialainen rintakuva hallitsijasta ja pahlavinkielinen teksti Muawija amir al-mu'minin ("Muawija uskovien komentaja") ja bism Allah ("Jumalan nimeen"). Kääntöpuolella zarathustralainen tulialttari, jonka ympärillä on kaksi pappia.Johns 2003, s. 419 Umaijadien kalifaatin kolikot ovat rahoja, joita lyötiin tai käytettiin islamin varhaishistoriaan kuuluvan umaijadien dynastian hallitsemassa Lähi-idän suurvallassa vuosina 661–750.
Kalifaatin historia Niin sanottu Umaijadien kalifaatti syntyi 600-luvun mullistuksissa, joissa arabiheimot nousivat valtaan laajalla alueella sen jälkeen kun sassanidien Persia oli valtiona romahtanut, ja Bysantti vetäytyi Lähi-idässä hallitsemiltaan alueilta Pohjois-Afrikassa ja Suur-Syyriassa. Kalifaatin pääkaupunki oli Syyrian Damaskos, joka oli aikaisemmin kuulunut Bysantille. Valtakunnan toinen ydinalue oli Persia, missä sassanidien dynastia oli hallinnut vuodet 226–651.
Suurimmillaan umaijadivaltakunta hallitsi nykyisten Pakistanin ja Espanjan välistä aluetta Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa. Valtakunta oli kuitenkin hallinnoltaan löyhä siten, että keskusvallan kyky valvoa alueellisia kuvernöörejä oli heikko. Hallitsijoista vain Abd al-Malik (680 tai 685–705) käytti kalifin arvonimeä, joten puhe kalifaatista on myöhemmin syntynyt anakronismi.Popp, 2010, s. 75 Valtakunnan ensimmäinen hallitsija oli Muawija (661–680), joka samalla oli ensimmäinen historiallisten lähteiden varmistama arabihallitsija.Hoyland, 2017, s. 129 Umaijadien valta kaatui Persian alueelta tulleiden abbasidien vallankumoukseen vuonna 750.
Perimätietoon nojautuva historiankirjoitus Islamilainen käsitys umaijadivaltakunnasta ja sen tapahtumista perustuu 800-luvulla koottuun suulliseen tarinatietoon, jonka al-Tabari 900-luvulla kokosi yhtenäiseksi esitykseksi.al-Tabari, The History of al-Tabari Sen mukaan mukaan Muawija oli Syyrian arabialainen emiiri, joka vuonna 657 nousi kapinaan oikeaan johdettua kalifia Ali ibn Abi Talibia vastaan.Haeri, 1995, s. 99–100 Koska Muawijan hallituskaudelta ei ole löydetty merkkejä islaminuskostaPopp, 2010, islamilainen historiankirjoitus on pitänyt Muawijaa ja hänen seuraajiaan väärämielisinä kalifeina, jotka karkeasti ohittivat Muhammedin opetukset.Haeri, 1996, s. 77 Länsimaisen tutkimuksen valtavirta on edelleen nojautunut al-Tabarin antamiin tietoihin.
Numismatiikkaan perustuva historiankirjoitus Historiallis-kriittinen tutkimus umaijadikalifaatista on hylännyt islamilaisen perimätiedon ja rakentanut sen sijaan kuvaa ajasta numismaattisen ja epigrafisen aineiston avulla, joka muodostaakin ainoan tarjolla olevan aikalaislähteen.Heidemann 2011, s. 150 Sen pohjalta on arveltu, että Muawija nousi vuonna 640 valtaan arabiheimojen sisällissodan voittajana, ja Hijaz-taustan asemesta olisi ollut Bysanttia palvellut kristitty arabikenraali.Popp, 2010, s. 37-41 Koska oikeaan johdetuista kalifeista [Abu Bakr (632–634), Umar (634–644), Uthman (644–656) ja Ali (656–661)], ei ole tallentunut kolikkotietoa, jotkut pitävät heitä pelkästään legendaarisina taruhahmoina, vaikka islamilainen perimätieto kertookin heistä yksityiskohtaisesti.
Kolikot thumb|Pseudo-bysanttinen kuparikolikko noin ajalta 647–670. Etupuolella on Bysantin keisari Konstans II käsissään ristiin päättyvä sauva ja valtakunnanomena. Suunnilleen vuoteen 650 asti Bysantti toimitti suuria määriä kuparikolikoita entisiin provinsseihinsa Lähi-idässä. 650-luvun lopulta 680-luvulle kolikoiden lyöminen oli provinssien ja alueiden käsissä. Syyriassa ja pohjoisessa Mesopotamiassa kolikoihin merkittiin rahapajan nimi ja muuta tekstiä. Kolikoiden ikonografiassa esiintyi Bysantin keisari ristitunnuksineen.Heidemann, 2011, s. 187-188
Aikaisemmin sassanidien hallintaan kuuluneilla alueilla Persiassa ei aluksi tapahtunut juuri muutoksia kolikoiden suunnittelussa. Abd al-Malikin valtakauteen saakka itäisissä kolikoissa oli persialainen kuningasten kuningas -teksti (shāhānshāh) sekä zarathustralainen tulialttari. Vähitellen arabialaista tekstiä ja kuvernöörien nimiä alettiin lisätä kolikoihin, ja vuosiluvut vaihtuivat arabian aikaan (hijra). Vuodesta 667/668 alkaen jotkut kuvernöörit lisäsivät rahoihin yleisen viittauksen Jumalaan.
680-luvulta lähtien joidenkin persialaisten kuvernöörien kolikoihin ilmestyi teksti muhammad rasul allah. Vuosien 696–698 jälkeen kolikot muuttuivat uudelleen. Kuvat ja kuvernöörien nimet poistuivat ja kolikot muuttuivat nimettömiksi.
Kolikot ennen Muawijaa (640–660) Bysanttiin kuuluneilla alueilla liikkuvat rahat olivat kultainen solidus ja kuparikolikko follis, lyöntipaikkana Konstantinopoli. Kuparikolikoissa kuvana oli keisari Konstans II ja useita ristisymboleita. Sassanideille kuuluneilla alueilla käytössä oli hopeinen drakhma, joita lyötiin useissa rahapajoissa. Suuria määriä uusia bysanttilaisia kuparikolikoita ilmestyi kiertoon Bysantin menettämille alueille Syyriassa ja Mesopotamiassa. Tuontikolikoiden lisäksi niitä jäljiteltiin.Heidemann 2011, s. 152-154 Erilaisia teorioita on esitetty siitä, miksi Bysantti vei kolikoita juuri menettämilleen alueille. Orientalisti Stefan Heinemann arvelee, että tuolloin arabien uskontoa pidettiin ehkä vain yhtenä kristillisistä harhaopeista. Mahdollisesti myös arabit pitivät itseään Rooman imperiaalisen idean jatkajina.Heidemann 2011, s. 153-154
Muawijan aika (660–680?) thumb|Muawijan aikaisia arabialais-bysanttisia soliduksia, jotka ovat keisari Herakleioksen kolikoiden jäljitelmiä. Ylärivin ajallisesti myöhemmässä kolikossa ristit on poistettu ja paalun päällä oleva risti korvattu T-kuviolla. Muawijan noustessa arabivaltakunnan hallitsijaksi muutos näkyi myös kolikoissa. Niissä säilyivät bysanttilainen hallitsija ristirymboleineen, mutta tekstiä oli sekä kreikaksi että arabiaksi, kuten bi smi llāh ("Jumalan nimeen"). Kolikoiden lyöminen kuului sotilaspiirien oikeuksiin ja rahoissa oli sen takia alueellisia eroja. Kolikoissa ei kuitenkaan ollut mitään islaminuskoon viittaavaa.Heidemann 2011, s. 157-161 Muawijan kolikoissa ristitunnukset poistuivat jossain vaiheessa, ja siitä kertoo myös maroniittikristillisen lähteen tieto, jonka mukaan Muawijan kolikoita ei tahdottu hyväksyä, koska niistä puuttui risti.
Persialaisilla alueilla kolikot seurasivat sassanidikuninkaitten perintöä. Kolikoissa oli kuvattuna Khusrau II tai Yazdegerd III ja kääntöpuolella zarathustralainen tulialttari.Heidemann 2011, s. 161-165 Vuoden 670 jälkeen näiden kuninkaiden nimet alkoivat kuitenkin korvautua paikallisten kuvernöörien pahlavinkielisillä nimillä. Myös vuosiluvuissa alettiin siirtyä "arabien aikaan". Muawijan nimellä varustettuja kolikoita lyötiin ainoastaan Darabissa, joka sijaitsi sassanidien ydinalueella Persian Farsissa.
Katkaistu pää thumb|Johannes Kastajan pyhäinjäännösarkku Umaijadikappelissa Damaskoksessa Vuonna 1970 julkaistiin kuvaus kolikkotyypistä, jossa on kaapuvaatteeseen pukeutunut seisova kuninkaallinen hahmo pitää oikeassa käydessään ristisauvaa, vasemman ranteen kohdalla on lintu, ja vasen käsi pitelee kolmessa köydessä roikkuvaa pallomaista astiaa.Schindel & Hahn 2010 Kuvasta on esitetty useita tulkintoja: suitsutusastian kannattelija, katkaistun pään kannattelija, metsästäjä metsästyshaukan ja katkaistun pään kanssa. Seisovan henkilön vaatetta ei ole pidetty kuninkaallisena.
Erikoisimman teorian on esittänyt Volker Popp, joka katsoo, että kolikossa on Johannes Kastaja, joka kantaa irti leikattua päätään relikviaariossa. Lisäksi kolikoissa on ristikuvio, palmunoksa ja lintu, mahdollisesti kyyhkynen.Popp 2010, s. 43 Tämän kolikkotyypin pohjalta Popp on luonut teorian, jonka mukaan Muawija olisi esiintynyt Damaskokseen haudatun Johannes Kastajan haudan suojelijana samaan tapaan kuin Bysantin keisari oli Jerusalemin oikean ristin suojelija, ja Syyriassa ghassanidit olivat suojelleet Sergiuksen jäänteitä Rusafassa.Popp, 2010, s. 41
Rukoilija Kolikkotyypissä "rukoilija" on henkilöhahmo, joka kohotetuissa käsissään pitelee ristejä. Volker Popp tulkitsee hahmon Johannes Kastajaksi, tavallisesti sitä pidetään arabihallitsijan muotokuvana.Schindel & Hahn 2010, s. 328 Hoyland 2017, s. 92
Abd al-Malikin aika (680/685–705) thumb|Arabikolikko (solidus) vuosilta 694–695. Kuvan aiheeksi ehdolla ovat kalifi Abd al-Malik, Muhammed ja Jeesus.Popp, 2013, s. 108, 118 Seisova kalifi Yli puolet kolikoista, joissa esiintyy seisova kuninkaallinen figuuri on myös teksti "Abd al-Malik". Tämän takia Schulze ja Schulze uskovat, että kuva esittää kalifia niissäkin kolikoissa, joissa al-Malikin nimeä ei esiinny. Clive Foss ja Robert Hoyland ovat tulkinneet hahmon Muhammediksi silloin, kun kolikoissa lukee muhammad eikä al-Malik. Volker Popp katsoo, että kolikon teksti muhammad tarkoittaa Jeesusta, joten myös seisova hahmo on tällöin Jeesus.Hoyland 2016Schulze & Schulze 2010
Paalu portaiden päällä Useimpien seisovaa hahmoa esittävien Al-Malikin kolikoiden kääntöpuolella on portaiden päällä sijaitseva paalu, joka päättyy pallomaiseen esineeseen. Kuva esiintyi jo Muawijan soliduksissa, missä pallon tilalla oli aluksi risti. Se on saanut eri tulkintoja. Walker on ehdottanut, että kuva on peräisin bysanttilaisista kolikoista, missä oli risti askelmien yläpuolella. Kuva ei siten sisällä mitään erityistä viestiä.Goodwin 2017 Koska al-Malik käytti kolikoiden kuvitusta ideologisiin tarkoituksiin, Schulze ja Schulze sen sijaan ehdottavat, että se esittää ensimmäistä yritystä kuvallistaa islaminuskoa.Schulze & Schulze 2010, s. 335 Ilisch on ehdottanut kuvan esittävän sassanidien tulialttaria.Schulze & Schulze 2010, s. 349 Tony Goodwinin mukaan paalua on pidetty myös muslimien voiton symbolina tai akselina, jonka ympärillä taivaat kiertävät. Robert Hoyland on ehdottanut paalun olevan Muhammedin sauva.
Volker Poppin mukaan aiheena oli Jaakobin päänalusestaan pystyttämä kivipatsas, Yegar Sahaduta. Vanhassa Testamentissa kivi liittyy Jaakobin uneen. Jumala lupasi tälle unessa perintöosaksi maan, jolla hän lepäsi. Raamattu kertoo: ”Aamun valjettua Jaakob otti kiven, joka hänellä oli ollut päänalusenaan, pystytti sen patsaaksi ja vuodatti sen päälle öljyä. Hän antoi paikalle nimen Betel”. Paikka, jonne Jaakob oli pystyttänyt patsaansa, oli Jerusalemin Temppelivuori. Kolikon tunnus kertoi Poppin mukaan siitä, että kalifi nojasi Jumalan kanssa tehtyyn sopimukseen. Vastineeksi kuuliaisuudesta Jumala antoi Jaakobin jälkeläisille oikeuden luvattuun maahan.Popp, 2010, s. 60-62
Stefan Heidemann ehdottaa, että kyseessä on roomalainen pylväs. Samanlainen esiintyy Jordanian Madabassa 500-luvulla tehdyssä mosaiikissa, joka esittää Jerusalemia. Mosaiikki sisältää Jerusalemin Damasoksen portin edessä olevan pylvään, jonka alla on portaikko ja huipulla jotakin. Kuva voisi siten esittää Jerusalemia, joka oli al-Malikin valitsema pyhiinvaellusten kohde. Heidemannin mukaan kuvassa ei tällöin olisi uskonnollista symboliikkaa.Heidemann 2011, s. 179-180
Ristin katoaminen paalun päältä on yleensä tulkittu niin, että kristillisestä symbolista haluttiin siinä vaiheessa luopua.Hoyland 2017, s. 88
Epigrafiset kolikot Kulta- ja kuparikolikoiden lyöminen ajoittuu vuosiin 693–697, minkä jälkeen al-Malik poistaa sitä seuraavassa reformissa kuvat ja siirtyy käyttämään pelkkiä tekstejä.
Abdallah ibn al-Zubayrin kolikot pienoiskuva|Farsissa lyöty arabialais-persialainen hopeadirhami vuodelta 690/691, jossa on Abdallah ibn al-Zubayrin nimi. Kääntöpuolella on tulialttari.