Natalija Kobrynska, s. Ozarkevytš, (8. kesäkuuta 1851 Beleluja, Snjatynin piiri, Itävallan keisarikunta – 22. tammikuuta 1920 Bolehiv, Dolynan piiri, Galitsia, Länsi-Ukrainan kansantasavalta) oli ukrainalainen kirjailija ja ukrainalaisen naisliikkeen uranuurtaja Galitsiassa.
Varhaiset vuodet Kobrynskan isä oli pappi ja yhteiskunnallinen vaikuttaja Ivan Ozarkevytš, josta myöhemmin tuli Itävallan parlamentin jäsen. Vaikka Kobrynskan koulutus jäi epäviralliseksi, se oli kuitenkin hyvä: hän kävi kotikoulua ja isänsä myötävaikutuksesta oppi sujuvaa ukrainaa, venäjää, puolaa, saksaa ja ranskaa. Kotona opiskeluun vaikutti se, etteivät Itävalta-Unkarin yliopistot ottaneet opiskelijoikseen naisia.
Vuonna 1870 viisivuotias Sofija Okunevska muutti äitinsä kuoltua Ozarkevytšin perheeseen. Okunevskan täti oli naimisissa Kobrynskan isän kanssa. Okunevskan ja Kobrynskan välinen ystävyys vaikutti siihen, että Okunevskasta tuli paitsi naisasialiikkeen aktivisti myös Galitsian ensimmäinen naispuolinen lääkäri.
Vuonna 1874 Kobrynska meni naimisiin pappina työskentelevän Teofil Kobrynskin kanssa. Kobrynska jäi leskeksi vain kolme vuotta myöhemmin ja muutti tämän jälkeen takaisin vanhempiensa luo.
Ura kirjailijana ja vaikuttajana Kobrynska aktivoitui 1880-luvulla. Kobrynska perusti 1884 Stanyslavivin naisyhdistyksen. Hän toimitti ja julkaisi 1887 yhdessä Olena Ptšilkan kanssa ensimmäisen naisliikkeen kalenterin Peršyi vinok (”Ensimmäinen seppele”). Hän järjesti 1891 Stryissä ensimmäisen julkisen feministisen kokouksen, jossa hän nosti esille kysymyksen päivähoitokeskuksista. Toisen kalenteri Naša dolja (”Kohtalomme”) hän julkaisi 1893 ja kolmannen Žinotša dolja (”Naisen kohtalo”) 1907. Kobrynskan novelleissa teemat ovat psykologisia, aiheina ovat naisia koskevat ja yhteiskunnalliset asiat, kansanuskomukset ja ensimmäinen maailmansota.
Kobrynska järjesti 8. joulukuuta 1884 kokouksen Ivano-Frankivskissa, jossa käsiteltiin naisasialiikettä, mutta myös ukrainalaisten yhtenäisyyttä ja lähialueen hyvinvointia. Tätä kokousta pidetään toisinaan Ukrainan naisasialiikkeen perustamisajankohtana.
Aikalaiskuvausten mukaan Kobrynska oli todellinen seurapiirinainen, joka soitti pianoa hyvin ja oli tavoiltaan hyvin eurooppalainen.
Viimeiset vuodet ja merkitys Kobrynskan viimeisiä vuosia varjostivat köyhyys ja lopulta hän sairastui pilkkukuumeeseen. Kobrynska kuoli vuonna 1920 Bolehivissa. Välittömästi kuolemansa jälkeen Kobrynska jäi melko lailla unohduksiin, mutta sittemmin häntä on alettu pitää Ukrainan naisasialiikkeen uranuurtajana.
Kobrynskan mukaan nimettyjä katuja on ainakin Kiovassa ja Snjatynissa.
Galleria
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Ukrainalaiset kirjailijat Luokka:Ukrainalaiset feministit Luokka:Vuonna 1851 syntyneet Luokka:Vuonna 1920 kuolleet