Koordinaatti- ja korkeusjärjestelmän avulla voidaan kertoa kohteen sijainti kartalla tai paikkatietoaineistoissa.
Suomessa on joulukuusta 2012 lähtien käytetty korkeusjärjestelmää N2000, etenkin pääkaupunkiseudulla.
Korkeusjärjestelmien historia Suomessa on kehitetty vuosikymmenten aikana useampi korkeusjärjestelmä. Suomen ensimmäinen valtakunnallinen korkeusjärjestelmä on NN-korkeusjärjestelmä (Normaali nolla), joka syntyi Ensimmäisen tarkkavaaituksen tuloksena. Tämä Ensimmäinen tarkkavaaitus suoritettiin vuosina 1892–1910. Toisen tarkkavaaituksen edetessä luotiin tilapäiseksi tarkoitettu N43-korkeusjärjestelmä. Vuosina 1973–1975 tehtiin uusintamittaus Kemistä Karigasniemelle. Mitatut korkeudet julkaistiin tilapäisessä korkeusjärjestelmässä LN (Lapin nolla). N60-korkeusjärjestelmä kehitettiin vuoteen 1960 mennessä. Se luotiin tasoittamalla Toisen tarkkavaaituksen vaaitusverkko. Noin vuonna 2000 Geodeettinen laitos alkoi luomaan uutta N2000-korkeusjärjestelmää. Siinä on otettu huomioon myös eurooppalainen näkökulma. N2000-järjestelmän lähtötasoksi otettiin Amsterdamin nollapiste (Normaal Amsterdams Peil, NAP).
Ennen koordinaatti- ja korkeusjärjestelmien luomisesta ja ylläpidosta vastasi Geodeettinen laitos, joka liitettiin vuonna 2015 Maanmittauslaitokseen.
Lähteet
Aiheesta muualla
Paikkatietoikkuna Maanmittauslaitos – Tutkimus
*