Sulkavanjärvi on Uudellamaalla Mäntsälässä Sulkavalla sijaitseva järvi.
Maantietoa Sulkavanjärvi on 1,6 kilometriä pitkä, 1,1 kilometriä leveä, ja sen pinta-ala on 96 hehtaaria. Se sijaitsee alavalla seudulla, jossa maaperä on enimmäkseen savimaata. Sen rantojen läheisyydessä kohoaa neljä yksittäistä mäkeä, jotka näkyvä järvelle. Niistä suurin ja korkein on Isoholma, joka kohoaa 40 metrin korkeuteen vedenpinnasta. Sulkavanniemen mäki kohoaa yli 32 metrin korkeuteen, Anikanniemessä sijaitseva Annikka 15 metrin ja Hautaholma 12 metrin korkeuteen. Hautaholmassa sijaitsee Linnaisten kartanon yksityinen hautausmaa. Järvessä ei ole kartan mukaan saaria. Järvi on luodattu ja siitä on julkaistu syvyyskartat. Niiden mukaan järvi on matala ja tasapohjoinen. Järven tilavuudeksi on määritetty 0,97 miljoonaa kuutiometriä, jolloin sen keskisyvyydeksi tulee 1,0 metriä. Järven ainoa syvänne on pienialainen. Se sijaitsee Anikanniemen edustalla ja siinä on 3,6 metriä syvää .
Järven rantaviivan pituus on 4,9 kilometriä. Järvi on aikoinaan laskettu ja sen nykyinen vesiala on murto-osa aikaisemmasta. Siksi sen lietteiset ja alavat rannat ovat ehtineet soistumaan. Edellä lueteltuja mäkiä lukuun ottamatta kiertää rantoja 80–550 metriä leveä suovyöhyke. Järven itärannassa sijaitsee Anikanniemen pohjoispuolella soistunut Suolahti. Rannoilla ei tämän takia ole vapaa-ajan asuntoja tai muitakaan rakennuksia. Anikkaan eteläpuolelle tulee tie venerantaan asti, joka sijaitsee entisen Kassilan kartanon paikalla. Yleisiä rantoja ei ole, mutta yhteisrantoja on kaksi.
Luontoarvoja Järvenlasku Sulkavanjärvessä on toimitettu kaksi järvenlaskua. Ensimmäinen tapahtui ennen vuoden 1873 piirrettyä Senaatin kartaston karttalehteä (lue tarkemmin alla). Toinen järvenlasku tapahtui vuosina 1936–1939. Järvenlaskujen seurauksena vedenpinta on alentunut karttojen perusteella enintään 2,2 metriä. Kun järven nykyinen keskisyvyys on metrin luokkaa, on järvenlaskuilla ollut suuri merkitys järven ekologialle.
Vedenlaatu Käyttökelpoisuusluokitus oli vuosina 1991 ja 1993 välttävä. Esimerkiksi kokonaisfosforipitoisuus oli vuonna 1991 kesäkuussa 102 μg/l ja elokuussa 207 μg/l (mikrogrammaa litrassa vettä). Vuonna 1993 se oli kesäkuussa 125 μg/l ja vuonna 2005 heinäkuussa 192 μg/l. Näiden mittausarvojen perusteella Sulkavanjärvi luokitellaan erittäin reheväksi järveksi. Vastaavasti veden klorofylli-a -pitoisuudet oli 131 μg/l vuonna 1991, 71 μg/l vuonna 1993 ja 69 μg/l vuonna 2005. Levästä puolet oli sinilevää, neljännes siimalevää ja yli viidennes on piilevää. Kesäisin on järven happitilanne ollut hyvä, mutta talvella jääkannen alla se heikkenee suureti. Järven veden näkösyvyys on 0,3 metriä, vedenväri on 200 mg Pt/l ja sameus 46 FNU. Järven valuma-alueesta on peltomaata 23 %. Uudenmaan ELY-keskus seuraan nykyään järven tilaa 6–12 vuoden välein suoritettavilla vedenlaadun mittauksilla. Järven ekologinen tila oli vuonna 2023 välttävä.
Euroopan unionin vesipolitiikan puitedirektiivin (lyhenne VPD) velvoittamana on vesistöviranomainen määrittänyt Sulkavanjärven tilaa. Järven tilaa arvioitiin ensimmäisen kerran vuosina 2007–2008. Silloin sen ekologinen tila oli tyydyttävä ja kemiallinen tila oli hyvä. Ekologiseen tilaan vaikuttivat hydrologis-morfologinen tila, joka ei oltu määritetty, biologinen tila, joka oli huono, ja fysikaalis-kemiallinen tila, joka oli huono. Esimerkiksi vedenlaadussa veden kokonaisfosforipitoisuus oli viimeisessä arvioinnissa ja kokonaistyppipitoisuus litrassa vettä, mitkä ovat huonoja tuloksia. Järven tilaa arvioitiin toisen kerran vuosina 2012–2013. Silloin sen ekologinen tila oli tyydyttävä ja kemiallinen tila oli hyvä. Ekologiseen tilaan vaikuttivat hydrologis-morfologinen tila, joka ei oltu määritetty, biologinen tila, joka oli tyydyttävä, ja fysikaalis-kemiallinen tila, joka oli tyydyttävä. Esimerkiksi vedenlaadussa veden kokonaisfosforipitoisuus oli viimeisessä arvioinnissa ja kokonaistyppipitoisuus litrassa vettä, mitkä ovat vastaavasti huonoja ja tyydyttäviä tuloksia.
Kalasto Sulkavanjärvessä esiintyy lahnaa, särkeä, pasuria, suutaria, karppia, ahventa, kuhaa, haukea, madetta ja ankeriasta. Järveen on luontaisen kalaston lisäksi istutettu haukea, kuhaa, madetta ja karppia. Jokirapua esiintyy jonkin verran.
Vesistösuhteet Sulkavanjärvi sijaitsee Mustijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 19) Sulkavanjärven valuma-alueella (19.005). Järven valuma-alueen pinta-ala on 151,83 neliökilometriä . Valuma-alue jakautuu tulouomien kesken seuraavasti: Niminojan valuma-alueen pinta-ala on 41,5 km², Koukunojan valuma-alueen 21,43 km² ja loput valuma-alueesta on 19,81 km². Sulkavanjärven etelärantaan tulevat Vattonjärven kuivatusojat ja Isosuon ojat. Järven laskujoki Mustijoki alkaa länsirannasta ja se virtaa aluksi Sulkavan läpi suuntanaan länsi. Järven vedenpinnan korkeus on 80,3 metriä mpy (N2000).
Historiaa pienoiskuva|Vuosina 1870–1907 julkaistun Senaatin kartaston Mäntsälän karttalehti. Vuosina 1855–1856 julkaistussa Kalmbergin kartastossa on järvi piirretty näkyviin ”Sulkavajärvi” nimellä niin, että järven eteläosalle on ilmoitettu toinenkin nimi ”Wattonjärvi”. Järvialtaiden välisessä salmen itärannassa sijaitsee ”Ängsjöholm gård” (Kassilan kartano ) ja vastarannassa on kaksi torppaa. Järven pohjoispään itärannassa sijaitsee ”Lindnäs gård” (Linnaisten kartano ) ja sen länsirannassa on ”Rekola gård” (Rekolan kartano ). Itse Sulkavan kylä sijaitsee laskujoen eli Mustijoen varressa hieman lännempänä. Siellä jokea säännöstelee sahalaitos ja todennäköisesti vesimylly. Kylässä on toistakymmentä maatilaa, joiden yhteinen manttaali on 47. Rantaan ulottuvia peltomaita on vähän, mutta niittymaita ulottuu neljännekseen rannoista.
Vuosina 1870–1907 julkaistussa Senaatin kartastossa (karttakuva oikealla puolella, vuodelta 1873) järvi on piirretty näkyviin hieman pienempänä kuin aiemmin. Tämä siksi, että Kassilan kartanon kohdalla salmea ei enää ole ja entisen salmen ylittää tie. ”Wattonjärvi” on siten oma lampensa, jonka laskuojan ylittää silta. Toinen peruste on järven pohjoispää, jossa pohjoiseen työntyvä pitkä lahti on katkaistu suoksi, jonka rannassa kulkee nyt Linnaisten kartanon tie Linnaisten kylälle. Peltomaita on laajennettu ja niittyjä on raivattu lisää. Vuoden 1916 Riihimäen seudun taloudellisessa kartassa järven tilanne on säilynyt lähes samana, vaikka niittyjä on jo puolet rannoista. Vuoden 1932, samoin myös vuoden 1936, taloudellisessa kartassa näkyy maatalouden muutos, koska maatalot sijaitsevat hajatuetusti peltojen välissä. Linnaisten kartanoon on merkitty ”Karjakkokoulu”. Kartanoista vain Sulkavan, Linnaisten ja Kassilan kartanot ovat jäljellä. Järven dramaattisin vaihe näkyy vuoden 1939 Hämeenlinnan taloudellisessa kartassa, jossa järven pohjoisosat erottuvat kartan eteläreunassa. Järvelle on toimitettu järvenlasku, jossa järven rantaviiva kulkee nykykarttojen (2026) mukaisesti. Samalla on kuivatettu viereinen Koukunjärvi, ja todennäköisesti samalla eteläinen Vattonjärvi. Järvenlasku voidaan karttojen perusteella ajoittaa vuosille 1936–1939.
Vuoden 1955 peruskartassa näkyy järven eteläpuolen maastoa, jossa sijaitsee Kassilan kartano. 80,1 m Järven pohjoispuolelta julkaistiin peruskartta vasta vuonna 1964. Siinä erottuvat Sulkavan ja Linnaisten kartanot korostetulla tekstillä. Vuosien 1988–1989 peruskarttoihin on merkitty joitakin muutoksia. Kassilan kartanon talot on merkitty kylmiksi ja Nikinojaa on perattu kaivamalla siihen länsirantaan rinnakkaisuoma. Ojan viereen on alettu kaivamaan avoveden aluetta, jota on vuosien varrella laajennettu.
Lähteet
Luokka:Mäntsälän järvet Luokka:Sulkavanjärven valuma-alue