pienoiskuva|280px|Sataman öljylaituri vuonna 1965. Näkyvillä on Teboilin ja Oy Skanoil Ab:n säiliöitä. Herttoniemen satama oli Helsingin Herttoniemessä vuosina 1937–1992 toiminut öljysatama. Ennen sen perustamista öljynkuljetus ja -säilytys hoidettiin Sörnäisten satamassa, kunnes ne päätettiin siirtää paloturvallisuussyistä kauemmaksi itään. Satamaan johti vuonna 1939 käyttöönotettu Herttoniemen satamarata, joka kulki Viikin kautta ja liittyi päärataan Oulunkylässä.
Tarve Öljyntuonti Suomeen kasvoi voimakkaasti 1900-luvun alussa, ja 1920-luvulla tuonti yritti 100 000:n tonnin rajan. Peräti 80 % maan öljystä kulki Helsingin kautta. Sörnäisten satama vastaanotti sekä öljyn että puutavaran, mitä viranomaiset pitivät vaarallisena ratkaisuna. Sörnäinen kärsi myös tilanpuutteesta, ja tilapäisiä öljynvarastointipaikkoja perustettiin muun muassa Pihlajasaariin.
Varhaiset suunnitelmat Uudelle öljysatamalle tutkittiin vaihtoehtoja Hietaniemessä ja Kivinokassa sekä Sörnäisten sataman eteläpuolella Sompasaaren, Nihdin ja Hanasaaren alueilla. Kivinokka hylättiin, koska se sijaitsi hankalasti Kulosaaren puusillan takana, sen maasto oli epätasaista, ja sinne olisi ollut vaikeaa rakentaa rautatie. Sörnäisten vaihtoehtoa pidettiin liian kalliina ja onnettomuusalttiina, ja suurin osa alueen saarista oli vuokrattu vähintään vuoteen 1935 asti. Kaupunginvaltuusto päätti 18. helmikuuta 1925 uuden öljysataman rakentamisesta Hietaniemen hautausmaan pohjoispuolelle Taivallahden satamaksi. Sitä varten suunniteltiin yli kaksi kilometriä pitkä satamarata, joka olisi kulkenut Töölön halki. Hanke herätti vastustusta, sillä alueella oli varauduttu asuinrakentamiseen ja hautausmaan laajennuksiin. Sataman perustaminen kuitenkin viivästyi ja lopulta hylättiin vuonna 1929, kun alueelle kasatut hiekkakasat olivat levittäytyneet hiekkarannaksi, jota kaupunginhallitus piti kauniina. Kaupunginvaltuusto kumosi öljysatamaa koskeneen päätöksen yksimielisesti 13. marraskuuta 1929 ja päätti kehittää Hietaniemeä yleisenä uimarantana.
Sataman perustaminen 1930-lukua lähestyttäessä uuden öljysataman perustaminen tuli yhä ajankohtaisemmaksi, kun Sörnäisten satama alkoi menettää asiakkaita Turun ja Rauman satamiin. Sataman kupeessa Isossa Verkkosaaressa, öljysäiliöiden läheisyydessä, sattunut tulipalo vuonna 1928 oli yksi merkki Sörnäisten heikoista olosuhteista. Riittävän eristetty ja syvä satama-alue löytyi Herttoniemestä Helsingin maalaiskunnasta. Kaupunginvaltuusto hyväksyi öljysataman rakentamisen alueelle 17. joulukuuta 1930, ja satamaa alettiin rakentaa jo joulukuun aikana.Bergström & Kilpiö 2008, s. 228
Toiminta Ensimmäisen bensiinilastinsa satama vastaanotti Kööpenhaminasta marraskuussa 1937, ja rautatieliikenne sataman ja Oulunkylän aseman välillä käynnistyi joulukuun aikana. Muutama öljylaiva saapui huomattavasti kauempaa Port Arthurin satamasta Texasista.Joutsi 2024, s. 8 Toisen maailmansodan aikana vuosina öljyntuonti tyrehtyi, ja lasteja vastaanotettiin pääasiassa vain Turusta ja Saksasta.Joutsi 2024, s. 13 Toimitukset jatkuivat tavanomaisina vuodesta 1946 alkaen muun muassa Yhdysvalloista ja Isosta-Britanniasta.Joutsi 2024, s. 18 Sodan jälkeen satamaa varten tehtiin vielä muutamia maantäyttöjä, ja laivaväylää syvennettiin, jotta isommat ja matalammat alukset pääsisivät satamaan.Joutsi 2024, s. 19 Vuonna 1946 Herttoniemi siirtyi maalaiskunnasta osaksi Helsinkiä suuressa alueliitoksessa.
Herttoniemessä, jossa toimi myös raakatervan varasto ja tislaamo, varastoitiin ja käsiteltiin öljyä, liuottimia ja muita kemikaaleja. Alueella toimi useita eri öljy-yhtiöitä, kuten Shell ja Teboil. Satamaan ei ennen 1950-lukua toimitettu raakaöljyä, vaan jalosteita, kuten dieseliä ja valopetrolia. Satama-alueen kadut saivat öljyaiheisia nimiä, kuten Bensiinikatu ja Naftakatu. Lisäksi vuonna 1947 alueelle perustettiin Paasivaara-nimellä tunnettu margariinitehdas, jolle rakennettiin oma laituri sekä Kipparvuoren läpi kulkeva tunneli.Joutsi 2024, s. 61
Jo varhain Herttoniemen sataman todettiin olevan liian ahdas, sillä öljyn kysynnän räjähdysmäiseen kasvuun ei ollut varauduttu.Bergström & Kilpiö 2008, s. 229 Vuonna 1951 kirjattiin, ettei satamaa tulisi enää laajentaa, vaan uudet varastot tulisi sijoittaa Laajasaloon. Herttoniemen sataman kehitys pysähtyi, ja vain muutamassa vuodessa Laajasalon öljysatama ohitti Herttoniemen varastokapasiteetissa. Lisäksi öljyliikennettä siirtyi Porvoon Kilpilahteen Sköldvikin radan valmistuttua vuonna 1972.Bergström & Kilpiö 2008, s. 239
Muutos asuinalueeksi Sataman sulkemista alettiin suunnitella vuonna 1986, sillä Helsingin metroliikenteen käynnistyminen oli muuttanut alueen asemaa kaupunkirakenteessa. Herttoniemen metroasema sijaitsi satamasta vain kävelymatkan päässä, ja uudessa yleiskaavassa alueelle mahtui noin 8 500 asukasta. Uusi osayleiskaava hyväksyttiin vuonna 1991, ja satama poistui käytöstä vuonna 1992. Tilalle rakennettiin uusi asuinalue, joka on käytännössä nykyinen Herttoniemenrannan osa-alue.
Rakentamista edellytti mittavat maanvaihtotyöt, sillä öljysatama oli pilannut alueen maaperää. Maata poistettiin peräti 400 000 tonnia, ja sitä kuljetettiin pääosin Ämmässuon kaatopaikalle. Myös alueen pohjavesi oli täysin pilaantunutta. Osa öljysäiliöistä lahjoitettiin Virolle,Joutsi 2024, s. 54 eikä Herttoniemeen jätetty muistoksi yhtäkään kokonaista säiliötä, toisin kuin Kruunuvuorenrantaan entiselle Laajasalon öljysataman alueelle. Sorsavuorenpuistossa Herttoniemenrannassa sijaitsee kuitenkin 1960-luvun alussa valmistunut öljysäiliön suojamuuri, ja satamasta muistuttaa myös laiturin betonikärki Neitojenrannassa.
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
Herttoniemi-seura: Herttoniemen öljysataman historiaa Herttoniemi-seura: Kuvia Herttoniemen Öljysatamasta 1950–1960 lukujen vaihteessa Helsingin karttapalvelu: Ilmakuvaa satama-alueesta vuonna 1988
Luokka:Helsingin satamahistoria öljysatama Luokka:Suomen entiset satamat Luokka:Helsingin entiset rakennukset ja rakennelmat Luokka:Helsingin teollisuushistoria Luokka:Helsinki 1900-luvulla