Johannes Seppälä (21. toukokuuta 1944 Tampere – 17. elokuuta 2017 Knivsta, Ruotsi) oli suomalainen ortodoksisen kirkon rovasti ja uskonnollisten tekstien suomentaja.In memoriam: rovasti Johannes Seppälä, Suomen ortodoksisen kirkon uutishuone 22.8.2017
Johannes Seppälän vanhemmat olivat Tampereen tuomiokirkon urkuri, diplomiurkuri Heikki Seppälä (1922–1990) ja näyttelijä Kielo Seppälä (o.s. Keihäs, 1926–1990). Hänen isoisänsä oli tuomiorovasti Kaarle Heikki Seppälä . Johannes Seppälä pääsi ylioppilaaksi 1964 Tampereen klassillisesta lyseosta. Kreikan kielen harrastus johti Seppälän ortodoksisen kirkon jäsenyyteen. Hänet vihittiin diakoniksi 1967 ja papiksi 1972. Seppälä opiskeli sitten teologiaa Ateenan yliopistossa ja hän suoritti siellä PTh (Ptyhiouhos Teologias)-tutkinnon 1971.
Seppälä toimi Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvoston (OKJ) sihteerinä 1970–1976 ja oli ortodoksisen kirkon edustajana Suomen luterilaisen kirkon raamatunkäännöskomiteassa vuonna 1973. Hän oli Kuopion ortodoksisen pappisseminaarin teologisten aineiden opettajana ja myöhemmin vielä systemaattisen teologian vs. professorina Joensuun yliopistossa 1991–1993.
Seppälä muutti perheineen Uppsalaan vuonna 1977. Hän toimi Ruotsissa Tukholman kreikkalaisen seurakunnan Pyhän Georgios Voittajan kirkon ja Uppsalan Apostoli Paavalin kirkon pappina ja oli myös Skandinavian metropoliitan Pavloksen sihteerinä. Seppälä jäi eläkkeelle vuonna 2014. Hän sai rovastin arvon vuonna 1988.
Johannes Seppälä oli naimisissa vuodesta 1967 Hilkka Hakamiehen kanssa. Hilkka Seppälä toimi myöhemmin kirkkomusiikin professorina Joensuun yliopistossa.
Teoksia Uskon ohjeeksi; toimittanut Irma Hakamies. Ortokirja, Joensuu 1990 Puupalasta Jumalan kuvaksi. Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto, Joensuu 1990
Suomennoksia Pyhän apostoli Jaakobin, Herran veljen, jumalallinen liturgia. 1974, 1989 Jaakobin, Nikodemuksen ja Tuomaan apokryfiset evankeliumit. 1978 Koptilainen Tuomaan evankeliumi. 1978 Apokryfiset evankeliumit. 1979, 1980, 2008 Ehtoollisrukoukset: Herran pyhään Ehtoolliseen valmistautuminen ja siitä kiittäminen. 1979 Johannes Damaskolainen : Ortodoksisen uskon tarkka esitys. 1980, 2. osa 1980, 3. osa 1987, 4. osa 1989 Johannes Edelläkävijän laskeutuminen tuonelaan. 1980 Pietarin evankeliumi sekä Pietarin ja Andreaan teot. 1981 Etiopialainen Eenokin kirja. 1982 Mooseksen ilmestyskirja. 1982 Akatistoshymni Pyhälle Hengelle. 1983 Oktoehos: sunnuntaipäivien kahdeksan sävelmäjaksoa. 1983 Paikallissynodien kanonit. 1983 Gerontikon eli Pyhien vanhusten sanomaa. 1984 Johannes Damaskolainen : Ikoneista: kolme puhetta ikonien syyttäjiä vastaan. 1986 Johannes Siinailainen : Portaat. 1986 Romanos Melodos : Kristuksen syntymän kontakki. 1986 Pyhien isien kanonit. 1986 Rukouskanonit. 1988 Pyhä Nektarios: ihmeidentekijä aikanamme; suom. Petri Piiroinen, Johannes Seppälä. 1992 Johannes Moskos : Niitty: kertomuksia taivaallisen ruusutarhan elämästä. 1998 Kyrillos Jerusalemilainen : Mystagogiset opetuspuheet. 1999 Pentekostarion: viidenkymmenen päivän aika pyhästä ja suuresta Herran pääsiäisestä helluntaihin sekä Pyhän Hengen päivästä kaikkien pyhien sunnuntaihin. 1999 munkki Antiokos : Pandektes: 130 lukua Herran käskyjä selityksineen ja niihin liittyvine opetuksineen. 2002 Isien kuoro: alkuvuosisatojen opetusta kirkkolaulusta. 2010 Kyrillos Jerusalemilainen : Katekeettiset opetuspuheet. 2013 Pyhän Andreas Kreetalaisen suuri katumuskanoni. 2019 piispa Palladios : Kilvoittelijaelämää: kertomuksia Lausokselle. 2019
Lähteet
Luokka:Suomen ortodoksisen kirkon papit Luokka:Suomentajat Luokka:Ruotsinsuomalaiset henkilöt Luokka:Vuonna 1944 syntyneet Luokka:Vuonna 2017 kuolleet