Päijänteen keskiosa sijaitsee Keski-Suomessa Jyväskylässä, Luhangassa, Jämsässä ja Kuhmoisissa sekä Päijät-Hämeessä Sysmässä, Padasjoella ja Asikkalassa ja se käsittää Päijänteen sen osan, joka jää Kärkistensalmen eteläpuolelle ja Pulkkilanharjun pohjoispuolelle, ja joka sisältyy viranomaistiedoissa Päijänteen lähialueeseen (vesistöaluetunnus 14.221). Tunnetuimmat Päijänteen keskiosan rannoilla sijaitsevat taajamat ovat Korpilahti, Jämsä, Luhanka, Kuhmoinen, Sysmä ja Padasjoki. Jos tämä järvenosa olisi järvi, se olisi Suomen 6. suurin järvi. Päijänne on Suomen toiseksi suurin järvi heti Saimaan jälkeen ja Päijänteen keskiosa muodostaa noin 80 % koko Päijänteen pinta-alasta.
Maantietoa Keskiosan piirteitä thumb|Vanhanselkä jatkuu Kukkarolle asti. Järvenosan pinta-ala on 86 487 hehtaaria eli 864,9 neliökilometriä, se on 87,0 kilometriä pitkä ja vaihtelevasti 5–32 kilometriä leveä . Järvellä veneiltäessä sen leveydestä saatava ensivaikutelma ei pidä ollenkaan paikkaansa. Monet kalliomurroksiin syntyneet lahdet leventävät järveä suuresti. Järvi on esimerkiksi Jämsän Juokslahdelta Korpilahden Putkilahdelle 22,8 kilometriä leveä, Jämsän Tiirinselältä Luhangan Pilkanselälle 31,0 kilometriä, ja Kuhmoisten kirkonkylältä Sysmän Majutvedelle 30,2 kilometriä leveä . Laajojen järvenselkien väliin jää toisinaan vain muutaman kilometrin levyisiä kapeikkoja. Kärkistensalmi on pari kilometriä leveä, mutta etelämpänä löytyy esimerkiksi Vanhanselän pohjoisosassa 4,9 kilometriä leveä kohta, Vanhanselän keskeltä 5,1 kilometriä, Judinsalonselällä 5,5 kilometriä ja Kelventeen kohdalta 6,7 kilometriä leveitä kohtia . Vaikutelmaa hämärtää myös järvenosan usean neliökilometrin suuruiset saaret, jotka sulautuvat maisemaan samalla tavoin kuin niemet. Veneilijä kokee jotkin järvenosat saaristoisiksi ja toiset osat aavoiksi järvenseliksi.
Järvenosa voidaan pohjoisesta lukien jakaa luonteensa ja suurten ominaisuuksiensa vuoksi eri alueisiin. Se alkaa pohjoisessa Korpilahden Kirkkoselältä ja Kärkistensalmesta alkavana saaristona, joka loppuu Puolakan ja Korospohjan välisellä linjalla Kuminan saareen. Sen eteläpuolella järvi aukeaa Vanhanseläksi, joka jatkuu Taivassalon ja Kukkaron suurin saariin asti. Vanhanselältä työntyvät luoteeseen päin aavat Siikalahti ja Juokslahti. Taivassalon eteläpuolella Päijänne kapenee suurien saarien muodostamaan saaristoon. Se loppuu vasta Judinsalonselkään, mutta ennen sitä järvi jakautuu moneen pieneen järvenselkään: Tiirinselkä, Lehesselkä, Kotkatselkä ja Pilkanselkä. Judinsalonselkä alkaa Haukkasalon ja Judinsalon välistä ja se loppuu Kuhmoisten kirkonkylän kohdalla leviävään Tehinselkään. Järvenselkien välinen raja lienee Tehinniemi ja sen edustalla Jänissaari ja Töijensalo. Tehinselkä päättyy Virmailansaaren ja Rapalanniemen väliseen kapeikkoon, jota kutsutaan Virmailanseläksi. Siitä alkaa laaja saaristo, jonka Kelvenne jakaa puoliksi. Kelventeen länsipuolella sijaitsee pieni Padasjoenselkä ja eteläpuolella Hinttolanselkä. Hinttolanselkä päättyy lännessä Vähä-Äiniön lahteen ja idässä Pulkkilanharjuun, jonka eteläpuolella aukeaa Asikkalanselkä. Se on Päijänteen kolmas suuri järvenosa, josta Kymijoki alkaa.
Saaret
Päijänteen keskiosassa on 2 261 saarta, joiden pinta-ala on yhteensä 18 950,9 hehtaaria (189,5 neliökilometriä) eli noin 18,0 prosenttia järven kokonaispinta-alasta. Keskiosan suurin saari on Padasjoen Virmailansaari, jonka on 12 kilometriä pitkä, 5 kilometriä leveä ja pinta-alaltaan 34 neliökilometriä. Se on Suomen 12. suurin saari. Luhangan puolella sijaitseva Judinsalo on 8 kilometriä pitkä, 6 kilometriä leveä ja sen pinta-ala on 25 neliökilometriä. Se on Suomen 18. suurin saari. Kuhmoisten Haukkasalon pinta-ala on 12 neliökilometriä ja Luhangan Onkisalon 10 neliökilometriä. Saarista 27 on yli neliökilometrin ja 381 on yli hehtaarin suuruisia. Pienistä saarista 1 566 on yli aarin ja loput 287 ovat alle aarin kokoisia. Päijänteellä on tyypillistä, että suurten saarien nimet päättyvät määreeseen salo. Osa saarista on mainittu alla olevassa järvenosien kuvauksessa.
Syvyysvaihtelut thumb|Vanhanselkää Kouhinsalon ja Kilvensalon kohdalla. Vanhanselän eteläosissa on pienialaisia syvänteitä, jotka ovat 50–60 metriä syviä.
Järven keskiosan tilavuus on 12 227 miljoonaa kuutiometriä eli 12,2 kuutiokilometriä. Sen keskisyvyys on 14,1 metriä ja suurin syvyys 86 metriä. Kirkkoselkä on Jänissaaren edustalta yli 40 metriä syvä ja tämän syvännejakso alkaa Palavassaaren itäpuolella ja päättyy luoteessa Kirkkoselän luoteispuolella, missä se madaltuu noin 20-metriseksi. Seuraavalla Mustanselällä pohja painuu paikoin yli 60 metrin syvyyteen. Tämän syvänteen syvännejakso alkaa Ryhinselältä 66 metriä syvänä ja jatkuu kaakkoon päin päättyen Koroispohjan suulle. Myös Ryhinsaaren kaakkoispuolella on 50 metriä syvää.
Vanhanselkä on laaja vesialue, jonka länsirannassa on pitkä luodesuuntainen lahti. Selällä on yli 40 metriä vettä ja täältä alkava syvännejakso päättyy Juokslahden suulle. Myös Ohensaaren takana Siikaselällä on yli 40 metriä syvää. Vanhanselän keskellä on pienialaisia syvänteitä, jotka ovat 50–60 metriä syviä. Vanhanselän eteläosissa on lisää syvänteitä, vaikka Kilvensalon kohdalla on kymmenen metriä matalampaa. Itäpuolella olevassa sokkeloisessa Kasselän lahdessa on selvästi matalampaa. Siellä on suurin syvyys vain 14 metriä. Vanhanselän eteläosissa syvänteet kiertävät molemmin puolin Taivassaloa.
Taivassalon eteläpuolella pohja painuu taas yli 50 metrin syvyyteen ja tämä syvänne vajoaa 67 metrin syvyyteen. Yleensä Saviselällä on 30–50 metriä syvää, mutta saarten läheisyydessä on paljon pieniä matalikoita. Samaa voidaan sanoa Lehesselästä. Sen keskiosissa on noin 40 metriä syvää, mutta lahden perukassa on epätasaista ja matalaa.
Judinsalonselälle tultaessa järvi muuttuu pohjoisosiaan matalammaksi. Matalaa aluetta on kummaltakin rannikolta mitattuna useita kilometrejä ja vasta keskellä selkää saavutetaan 30–45 metrin syvyyksiä. Yli 50 metriä saavutetaan täällä vain harvoin. Eräs sellainen kohta sijaitsee Kurjenselän suulla, josta syvännejakso jatkaa kohti luodetta saavuttaen 77 metrin syvyyden. Paimenselän alue on pohjaltaan epätasaisempi kuin Judinsalonselkä. Siellä saavutetaan vain kahdesti yli 30 metrin syvyys.
Tehinselän syvyydet vaihtelevat 25–40 metrin välillä ja vain harvoin pohja painuu yli 45 metriin. Varpusenlinnanselkä, Harmoistenlahti, Kellosalmi, Virmailanselkä, vesialueen pienien saarten saaristot ja Rapalanniemen pohjoispuoli ovat syvyysvaihteluiltaan vaihtelevia ja matalia vesialueita. Lehtisten saariryhmän koillispuolella sijaitsee kuitenkin pieni syvänne, jossa on 58 metriä syvää.
Kartoissa erikoisena salmena näkyvä Kellosalmen ja Salonsalmen murrosjakso painuu 55 metriin asti. Tämä murrosjakso jatkuu muuta vesialuetta syvempänä Kelventeelle asti. Kelventeen saaristossa on kuitenkin epätasainen järvenpohja ja yli 20 metrin syvänteitä löytyy sieltä vaihtelevasti. Samaa voidaan todeta Hinttolanselältä alkavalta vesialueelta, joka päättyy Pulkkilanharjulle. Vain alueen pohjoisosassa on syvempää, koska sinne jatkuu Tehinselältä alkava ja Virmailanselälle loppuva syvännejakso.
Asutus ja liikenneyhteydet Järven keskiosan rantaviivan pituus on 2 170,1 kilometriä, josta saarten rantaviivan yhteispituus on 1 216,5 kilometriä eli noin 56 %. Järvenosan rantaviiva mutkittelee kartan mukaan suuresti ja se seuraa maankuoreen vuosimiljoonien aikana syntyneiden kalliomurroksien muodostamia lahtia ja niiden välisiä niemiä. Niemien ja lahtien vuorottelu on paikoin niin voimakasta, että järveä seuraavat tiet on täytynyt rakentaa etäämmäksi järvestä sillä muutoin teistä olisi tullut liian pitkiä. Aina 1800-luvulle asti peltomaata raivattiin tilaisuuden tullen. Nykyiset peltomaat muodostavat kartoissa näkyvän järveä kiertävän muutaman kilometrin levyisen vyöhykkeen. Liikenneolot ja teollistuminen vaikuttivat suuresti siihen, mitkä paikkakunnat alkoivat kehittyä seutukuntiensa keskuksiksi. Kehityksen seurauksena Jyväskylä ja Lahti, jotka sijaitsevat järven eri päissä, ovat Päijänteen suurkaupungit. Näiden lisäksi ovat järven keskiosassa länsirannalla sijaitsevat Jämsä ja Muurame kohonneet ylitse muiden. Länsirannalla sijaitsevat myös Säynätsalo ja Korpilahti, jotka ovat entisten kuntien kirkonkyliä, ja Kuhmoinen ja Padasjoki, jotka ovat kuntiensa keskustaajamia. Itärannalla ovat Joutsaan kuuluva Rutalahti ja Jyväskylään kuuluva Putkilahti pieniä paikallisia taajamia, ja vielä Luhanka ja Sysmä kuntiensa keskustaajamia. Itärantaa seuraava seututie 314 kulkee Pulkkilanharjulta Sysmään, josta seututie 612 jatkaa Särkilahden ja Judinsalon kautta Luhankaan ja sieltä edelleen Tammikoskelle. Siellä se yhtyy seututiehen 610, jonka pohjoiseen johtava reitti käy Putkilahden, Korospohjan, ja ylitettyään Kärkkäisten sillan, se päätyy Korpilahteen. Toiselle pohjoiseen johtavalle tielle pääsee Tammikoskelta, kun jatkaa seututietä 610 hieman itään ja kääntyy yhdystielle 6134, joka johtaa Rutalahden ja Toivakan Viisarinlahden kautta valtatielle 4. Se vie lopulta Jyväskylään. Keskiosan länsirantaa seuraa Jyväskylästä alkava valtatie 9. Se vie ensin Muurameen, sitten Korpilahden ja Juokslahden kautta Jämsään. Jämsästä alkaa etelään johtava valtatie 24. Se vie Asikkalaan ja Lahteen. Matkan varrella tulevat ennen niitä vastaan läheltä ohitettava Pihlajakoski, sitten Kuhmoisten keskustaajama ja myöhemmin läheltä ohitettava Padasjoki. Näiden teiden lisäksi järven rantoja seuraa usein pienet yhdystiet tai muut kylätiet.
Päijänteen keskiosa vyöhykkeittäin Korpilahden osa Korpilahden osaan voidaan sisällyttää keskiosasta kaikki, mikä jää eteläpuolisen Vanhanselän pohjoispuolelle lähtien Kuminasta ja päätyen Kärkistensalmen länsipuolelle. Siellä sijaitsee Kirkkoselkä, joka aukeaa Palavaksen ja Jänissaaren länsipuolella. Sen pohjukassa työntyy Kirkkolahti Korpilahden taajama-alueelle. Kirkkoselkään laskevat Autionjoki, jonka pääjärvi on Maatianjärvi, ja Korpijoki, jonka joensuu on Kirkkolahdessa. Kirkkoselän pohjoisrannoilla sijaitsevat Vitikkala, Markkulanmäki sekä muutamat Korpilahden taajaman asuinalueet kuten keskusta-alue, Pukkalanmäki, Ikolanmäki ja Tähtiniemi.
Palavaksen eteläpuolella työntyy Sinervinvuoren ohitse pari kilometriä leveä salmi, jonka takana sijaitsevat Palavaksen saariryhmä ja Iso Kaitasaaren saariryhmän saaret. Näiden eteläpuolella aukeaa pieni Mustanselkä. Sitä reunustaa joukko saaria, joista tärkeimpiä ovat lännessä Ryhinsaari, idässä Pärnäsaari ja etelässä Kuminan ympärillä olevat saaret Pirttisaari, Ahosaari ja Kalliosaari. Ryhinsaaren takana on pieni Ryhinselkä, jonka rannoilla kohoavat Könkkölänvuori, Sokkovuori ja Kiviönniemi. Mainittujen mäkien väliin työntyy kolme kapeaa lahtea. Ryhinsaaren lounaispuolelle jää Luukkaanniemen taakse suojaan Manhunlahti. Vastapuolella eli järven itäpuolella Pärnäsaaren takana sijaitsee pieni sokkeloinen alue, jossa ovat Veijonlahti, Lavionlahti ja Sulkujärvi ja niiden väliset niemet. Niiden eteläpuolella työntyy kaakkoon neljä kilometriä pitkä Korospohja. Ryhinselkä–Korospohja on muodostunut kalliomurrokseen , joka erottuu kartoista selvästi, ja jonka vakuutena on veden alla kulkeva ja edellä mainittu syvännejakso.
Vanhanselän osa Vanhanselkä alkaa Kuminasaaresta ja päättyy etelässä Taivassalon saarelle. Sen avoin selkä on pohjois-etelä-suunnassa 13 kilometriä pitkä ja poikittain noin 10 kilometriä leveä. Sen luoteispuolelle työntyy pitkä ja leveä lahti, josta haarautuu länteen päin Siikaselän ja luoteeseen päin Juokslahden alueet. Juokslahti on yli viisi kilometriä pitkä ja siitä haarautuu pohjoiseen kapeasuinen Saalahti, jota suojaa ulapalta korkea Saaniemi. Juokslahden suurimmat saaret ovat Lemetti ja Pirronsaaret. Siikaselällä sijaitsee Ohensaari ja rannassa suurempi Särkisaari, jossa on leirikeskus ja kirkko. Siikaselän pohjukkaan laskee Patajoen kanava, joka tuo Patalahden vesiä Himokselta ja Jämsästä.