Kirsti Sparboe (7. joulukuuta 1946 Tromssa – 19. kesäkuuta 2026) oli norjalainen laulaja ja näyttelijä. Hän oli aktiivinen Norjan musiikki- ja kulttuurielämässä 1960-luvun puolivälistä lähtien. Sparboe oli suosituimmillaan vuosikymmenen ajan vuodesta 1965 alkaen. Musiikin lisäksi hän työskenteli näyttelijänä teatterissa niin musikaaleissa kuin näytelmissä.
Sparboe osallistui monta kertaa Norjan euroviisukarsintaan Melodi Grand Prixiin. Hän voitti kilpailun neljä kertaa, kuten toinenkin norjalainen laulaja Jahn Teigen. Hän edusti Norjaa Euroviisuissa kolme kertaa: 1965, 1967 ja 1969. Hän julkaisi useita albumeja ja singlejä, joista erityisen tunnettuja ovat esimerkiksi ”Ein student aus Uppsala”, ”Oj, oj, oj, så glad jeg skal bli”, ”Nordlandsnetter”, ”Hjem”, ”En sommer er over”, ”Nå og for alltid”, ”Liver er herlig” ja ”Karusell”. Sparboe menestyi myös ulkomailla, esimerkiksi Saksassa ja Ruotsissa. Lisäksi hänellä oli useita suuria ja pieniä rooleja norjalaisessa teatterissa, kabareessa, elokuvissa ja televisiossa.
Tausta ja debyytti Sparboe syntyi Tromssassa Pohjois-Norjassa 7. joulukuuta 1946. Hän oli sähköttäjän, valaanpyytäjän ja kunnan työvirkailijan Einar Sparboen (1909–1974) ja Ruth Johanessenin (1903–1990) tytär. Nuorimpana viisilapsisessa musikaalisessa perheessä Sparboe kiinnostuikin jo pienenä musiikista ja laulamisesta, erityisesti jazzista. Vuonna 1964 hän lauloi The Caravans -yhtyeessä karnevaaleilla Tromssassa kiinalaiseksi pukeutuneena. Tapahtuma oli lopulta Sparboelle käänteen tekevä, koska paikalla ollut Dagbladet-lehden toimittaja Arthur Arntzen huomasi hänet ja kiinnostui nuoresta laulajasta.
Arntzen kutsui hänet laulamaan paikalliselle studiolle, mistä esitys radiossa ja televisiossa. Tuloksen kuuli myös norjalainen levy-yhtiön johtaja Arne Bendiksen, joka tarjosi jo samana iltana Sparboelle levytyssopimusta. Lisäksi NRK:n nuorten osaston johtaja Ada Haug halusi Sparboen vieraaksi NRK:n nuorten TEN-plyggen-ohjelmaan. Sparboe lauloi ohjelmassa myöhemmin kappaleita kuten ”Bye, Bye Blackbird” ja ”All of me”.
Sparboen ensimmäinen levy julkaistiin vuonna 1964. Levyllä oli saksalaiset hitit ”Frankie Boy” ja ”Ballerina”. Levy-yhtiönä oli tuolloin Triola. Sparboen läpimurto syntyi singlellä ”Nå og for alltid”, joka esitettiin säännöllisesti NRK:n radion Ønskekonserten-ohjelmassa ja se oli seitsemän viikkoa Norjan musiikkilista VG:n kärjessä.
Melodi Grand Prix ja Euroviisut vasen|pienoiskuva|Kirsti Sparboe esiintymässä vuoden 1965 Eurovision laulukilpailussa Napolissa. Sparboe teki vuonna 1965 ensimmäisen suuren esiintymisensä televisiossa, kun hän osallistui Norjan euroviisukarsintoihin Melodi Grand Prixiin kappaleella ”Karusell”. Kappale voitti kilpailun, ja Sparboe pääsi edustamaan Norjaa saman vuoden Eurovision laulukilpailussa. Alkuperäisen suunnitelman mukaan norjalaisen laulaja Wenche Myhren piti laulaa kappale yhdessä Norjan radion orkesterin kanssa, mutta Myhre sairastui viime hetkellä eikä päässyt mukaan. Tapauksen jälkeen on huhuttu, että Myhre ei olisi pitänyt kappaleesta, ja hänen isänsä Kjell Myhre olisi kehottanut häntä jättäytymään kilpailusta pois. Hänen sijastaan kappaleen lauloi Sparboe niin suuren kuin pienenkin orkesterin säestämänä ja edusti Norjaa Euroviisujen finaalissa. ”Karusell”-kappaleesta tuli suosittu kotimaassaan Norjassa, missä se nousi korkeimmillaan seitsemänneksi norjalaisella VG-listalla ja oli sillä yhteensä yhdeksän viikkoa.
Sparboe osallistui Melodi Grand Prix -kilpailuun vuoden 1965 jälkeen vielä 13 kertaa. Hän pääsi finaaliin yhteensä kahdeksan kertaa ja voitti neljä kertaa: 1965, 1967, 1968 ja 1969. Eniten huomiota Sparboe sai vuoden 1969 voittonsa jälkeen Arne Bendiksenin kappaleella Oj, oj, oj, så glad jeg skal bli. Melodi Grand Prix -finaalin jälkeen syntyi pieni kohu, kun Oslon yliopiston lehtori Erling Nielsen pilkkasi kappaletta avoimesti televisiossa. Loukkaus johti katsojien taholta valitusten tulvaan, ja sekä kappale, sen esittäjä Sparboe että kirjoittaja Arne Bendiksen saivat kansan tuen. ”Oj, oj, oj, så glad jeg skal bli” nousi myös VG-listan kärkeen, ensimmäisenä Melodi Grand Prixin voittaneena kappaleena.
Norjassa koetusta menestyksestä huolimatta kappaleesta ei tullut suurta menestystä vuoden Euroviisuissa. Sparboen edustama kappale sijoittui lopulta kilpailun 16 kappaleesta viimeiseksi saatuaan vain yhden pisteen Ruotsilta. Kaiken kaikkiaan Sparboen menestys Euroviisuissa oli melko heikkoa, hän sijoittui vuonna 1965 sijalle 13 18:sta osallistujasta ja vuonna 1967 14. sijalle 17:stä. Pisteitä kaikilta kolmelta osallistumiskerralta kertyi yhteensä vain neljä.
Kappaleen ”Oi oi oi” levytti suomeksi 1969 Kristina Hautala, sanoitus Pertsa Reposen.Oi oi oi, Fono.fi, viitattu 14.6.2022
Revyy- ja teatteriura pienoiskuva|Sparboe ”Trost i taklampa” -näytelmässä Gunvor Smikkstugunina Trøndelagin teatterissa vuonna 1975
Revyy Musiikin lisäksi Sparboe myös näyteli useissa revyy- ja teatteriesityksissä. Revyydebyyttinsä hän teki Hjertelig tilstede -revyyssä 1970-luvun alussa oslolaisessa revyy- ja kabareeteatterissa Chat Noir. Mukana olivat tuolloin myös norjalaiset koomikkolegendat Harald Heide-Steen jr. ja Rolv Wesenlund. Esityksistä tuli niin suosittuja, että niiden pohjalta tehtiin myös kiertue ympäri Norjaa ja revyyn kappaleista koottiin myös musiikkialbumi.
Vuonna 1972 Sparboe osallistui yhteen Chat Noir -teatterin parhaiten menestyneistä esityksistä. Kyseessä on norjalaisen muusikon Einar Schanken vuosipäivärevyy Kjære lille Norge eli Rakas pikku Norja. Revyystä pidettiin niin paljon, että siitä tehtiin sekä filmatisointi että levyllinen musiikkia. Myöhemmin Sparboe esiintyi kymmenissä syksy- ja kesärevyissä eri puolilla Norjaa, niin Oslossa, Tønsbergissä, Sandefjordissa kuin Fredrikstadissa. Tällaisia revyitä ovat muun muassa olleet Eg ser deg utfor klubbenäen, Solstreif ja Norge i våre hjerter.
Teatteria ja musikaaleja Vuonna 1973 Kirsti Sparboe teki läpimurtonsa teatterinäyttelijänä rockmusikaalissa To muntre herrer fra Verona Oslo Nye Teater -teatterissa. Näytelmä perustui William Shakespearen teksteihin. Vastanäyttelijöinään hänellä oli norjalaisia laulajia ja näyttelijöitä, kuten Toralv Maurstad, Kjersti Døvigen ja Per Theodor Haugen.
Sittemmin hän näyteli useissa suurissa teatteriesityksissä myös päärooleja, eniten Oslon, Trondheimin ja Tromssan teattereissa mutta myös Riksteatretissa. Vuonna 1975 hänellä oli päärooli Alf Prøysenin Trost i taklampa -romaanin musikaaliversiossa Trøndelag Teater -teatterissa. Musikaalin ohjasi Trond Lie. Vuonna 1979 Sparboe näytteli Jeg elsker min kone -komediassa Chat Noir -teatterissa yhdessä muun muassa Harald Heide-Steen jr:n ja Trond Lien kanssa.
Vuosina 1984 ja 1985 Sparboe näytteli Peppi Pitkätossua Chateau Neuf -teatterissa Oslossa, ja vuonna 1988 hän menestyi hyvin Hålogalandin teatterissa. Siellä hän näytteli pääosaa sekä Nalle Puh -näytelmässä että Peter Shafferin Komedie i mørke -näytelmässä, jossa hän näytteli myöhemmin myös Victoria Teaterissa Oslossa.
Kirsti Sparboen ensimmäinen todellinen rooli ilman laulamista oli Bjørnstjerne Bjørnsonin näytelmässä Når den ny vin blomstrer Oslo Nye Teater -teatterissa. 1994 ja 1995 Sparboe näytteli yhdessä Elsa Lystadin kanssa Et fandens fruentimmer -näytelmässä, ensin Victoria-teatterissa Oslossa ja myöhemmin Norjan-kiertueella Riksteatretin kanssa.
Sparboe näytteli nimiroolissa Willy Russellin Shirley Valentine -näytelmässä. Roolisuoritus oli menestys Kirsti Sparboen kannalta, ja hän näyttelikin roolia useita kertoja vuoden 1997 jälkeen. Hän kiersi esimerkiksi kokonaan Nordlandin, Tromssan ja Finnmarkin läänit Nordland Teater- ja Hålogaland Teater -teattereiden alaisuudessa.
1998 Sparboe oli yhdessä keskeisistä rooleista Ole Pausin uudelleen käsikirjoitetussa musikaalissa Den store barnedåpen, joka perustuu Oskar Braatenin samannimiseen näytelmään. Seuraavana vuonna hän teki debyyttinsä operettilaulajana, kun hän ja Ingebjørg Kosmo näyttelivät operetissa Mustalaisruhtinatar Nordlandin muusiikkifestivaaleilla Bodøssä.
Kirsi Sparboe ja Sverre Kjelsberg olivat yhdessä päärooleissa vuonna 2000 musikaalissa Brecht-cabaret Hålogaland Teaterissa. Samana vuonna hän näytteli myös Bertolt Brechtin Pikkuporvarinhäät-näytelmässä Hålogaland Teaterissa.
2000-luvulla Sparboe esiintyi harvemmin teatterin lavalla, mutta hän teki silti yhä rooleja ja konsertteja säännöllisesti.
Keväällä 2019 Sparboe näytteli yhden päärooleista suuressa teatterituotannon ensi-illassa, kotikaupungissaan Tromssassa.
Elokuva ja televisio 1960-luvun puolivälistä lähtien Kirsti Sparboe esiintyi useissa elokuvissa, televisiosarjoissa ja ohjelmissa. Hän esiintyi esimerkiksi monissa dokumenteissa, myös henkilökuvadokumenteissa, sekä tehnyt omaa show’ta NRK:lla. Elokuvissa Sparboe nähtiin ensimmäisen kerran vuonna 1965, kun hän näytteli yhdessä päärooleista elokuvassa Stompa forelsker seg eli Stompa rakastuu
Televisio Sparboen ensimmäinen suuri esiintymisensä televisiossa tapahtui Norjan euroviisukarsinnoissa, Melodi Grand Prix -kilpailussa, vuonna 1965.
Vuonna 1968, Sparboe osallistui NRK:n Tre i parken -show’hun yhdessä Arne Bendiksenin ja Oddvar Sannen. Vuosi myöhemmin Sparboe nähtiin norjalaisessa huumorisarjassa Og takk for det.
Sparboe toimi myös juontaja useissa suosittuissa televisiosarjoissa ja viihdeohjelmissa sekä NRK:lla ja norjalaisella TV-2 -kanavalla. Hän juonsi niin yksin kuin yhdessä esimerkiksi – Erik Byen, Rolv Wesenlundin ja Jon Skolmenin kanssa. Vuosina 1983 ja 1984 hänet nähtiin lastenohjelmassa Kom, så tegner vi en sang, ja vuonna 1991 hän juonsi NRK:n suurta kansallispäiväjuhlaa kotikaupungissaan Tromssassa. Tapahtumassa oli vieraina esimerkiksi norjalainen näyttelijä Henny Moan, ja kirjailija Jon Michelet. Sparboe esiintyi myös joissakin norjalaisen komediasarjan Fleksnes' fataliteter jaksoissa.
Vuonna 2014 Sparboe oli ollut 50 vuotta töissä NRK TV:llä, ja sen kunniaksi tehtiin hänestä kertova ohjelma, ”Livets Karusell”. Ohjelmassa käsiteltiin laajasti Sparboen elämää ja monipuolista laulu-, revyy- ja teatteriuraa, mikä kaikki alkoi Tromssassa vuonna 1964.
Elokuva Sparboe näytteli useita kertoja norjalaisissa elokuvissa, esimerkiksi yhdessä Rolv Wesenlundin kanssa vuonna 1992 julkaistussa Ute av drift -elokuvassa. Sparboe esiintyi esimmäistä kertaa valkokankaalla jo vuonna 1965 elokuvassa Stompa forelsker seg, jossa hän näytteli yhdessä Grynet Molvigin ja Rolf Vain Nilsen kanssa. Hänen roolinsa elokuvassa Kjære lille Norge (1973) saivat osakseen ylistäviä arvosteluja.
Hän esiintyi myös useissa teatterituotantojen televisioversioissa, myös päärooleissa. Hän esiintyi muun muassa seuraavissa: Musikken var av Bjarne Amdahl (Oslo Nye Teater), Hallo – Adjø (perustuu Beatlesin kappaleisiin) (Oslo Nye Teater), Vi går i Hjorten (Trøndelag Teater) ja Boieng – Boieng (Victoria-Teater, Oslo), jossa hän näytteli yhdessä esimerkiksi norjalaisten Linn Stokken, Ingerid Vardundin ja Hans Ola Sørlien kanssa.
Myöhempi elämä 2000-luvulla Sparboe vähensi esiintymisiään konsertteissa ja muissa tapahtumissa, mutta esimerkiksi vuonna 2018 hän on esiintynyt vielä joissain konserteissa.Avisa Nordlys 2. april 2011 (side 42 og 43) reportasje om Kirsti Sparboe
Sparboe teki myös usein yhteistyössä Kjell Karlsenin ja hänen orkesterinsa kanssa. Vuonna 1968 Sparboe lauloi Kjell ”Karlsens Orkester” -orkesterin kanssa Norjan kuninkaallisille, Sonjalle ja Harald V:lle. Vuonna 2007 hän esiintyi uudelleen kuninkaallisille, kun hän esiintyi yhdessä muun muassa Hege Schøyenin, Hanne Kroghin ja Guri Schanken kanssa kuningas Harald V:n 70-vuotispäivillä.
Sparboe oli kolme kertaa naimisissa, mukaan lukien norjalaisen laulaja ja säveltäjä Benny Borgin kanssa. Hän asui omalla maatilallaan Tolångan kylässä Skånessa Ruotsissa. Hänen kolmas miehensä laukkavalmentaja Terje Dahl kuoli vuonna 2017 pitkäaikaiseen sairauteen.
Sparboen veljentyttäret Sigrun Loe Sparboe ja Pernille Sparboe ovat myös molemmat laulajia.