thumb|upright|Kansallissosialistisen Saksan tunnus hakaristi. Natsisymboliikkaan kuuluvat myös muun muassa riimut ja pääkallot. Kansallissosialismi () eli natsismi () oli Adolf Hitlerin johtaman Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen (NSDAP) ideologia. Kansallissosialismi oli ekspansiivisen nationalistista, ihmisoikeuksia polkevaa ja epädemokraattista, ja siihen sisältyi myös rotuoppia ja juutalaisvastaisuutta. Saksaa kansallissosialistinen puolue hallitsi totalitaristisesti vuosina 1933–1945, jolloin Hitler oli maan diktaattorina: tämän ajanjakson Saksaa kutsutaankin kansallissosialistiseksi Saksaksi tai natsi-Saksaksi.
Kansallissosialismin on monissa suhteissa katsottu muistuttaneen fasismia, ja se luetaankin yhdeksi fasismin muodoksi. Vaikka ideologian nimessä esiintyy sana sosialismi, sen sosialistisuus on laajasti kyseenalaistettu. Kansallissosialisteja kutsuttiin yleisesti myös hitleriläisiksi, ja kun Neuvostoliitto pyrki omimaan sosialismin oikean tulkinnan, heitä kutsuttiin myös saksalais-fasistisiksi. Sosialistisen talousmallin, jossa ei olisi ollut yksityisomaisuutta, sijasta kansallissosialismi kannatti korporativismia.
Kansallissosialistisia puolueita perustettiin myös useisiin muihin maihin. Sellaisia oli muun muassa Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Belgiassa, Alankomaissa, Ruotsissa, Suomessa, Norjassa ja Tanskassa.Otavan Iso tietosanakirja, osa 4, palsta 368. Helsinki: Otava, 1962. Useimmat niistä kiellettiin toisen maailmansodan jälkeen. Myöhemmistä kansallissosialistisista ryhmistä on yleensä käytetty nimitystä uusnatsismi.
Aate Kansallissosialismin ideologia pohjautuu esimerkiksi Georges Sorelin, Arthur de Gobineaun, Houston Stewart Chamberlainin, Herbert Spencerin, Friedrich Nietzschen, Heinrich von Treitschken, Henri Bergsonin ja Alfred Rosenbergin ajatuksiin. Kuitenkin esimerkiksi Nietzschen ja kansallissosialismin välinen yhteys on monimutkainen. Osa katsoo kansallissosialistisen aatemaailman saaneen vaikutteita Nietzschen ajatuksista, toiset taas katsovat kansallissosialistien vain käyttäneen Nietzchen kirjoituksia ja käsitteitä ja antaneen niille haluamansa merkityksen propagandatarkoituksessa, mikä onnistui erityisesti Nietzschen ajatusten yleisestä vaikeaselkoisuudesta.
Kansallissosialistien mukaan on tärkeää päästä eroon luokkataistelusta, työväen ja porvariston välisestä vastakkainasettelusta, ja sen sijaan yhdistää kansa ”eläväksi kansanyhteisöksi”, josta on käytetty sanaa kansankokonaisuus. Aatteen mukaan kansankokonaisuudella on kuitenkin rodullisia vihollisia. https://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1080/14623528.2017.1313517https://www.britannica.com/topic/Volksgemeinschaft Kansallissosialistien mukaan juutalaiset ovat vastuussa niin marxismista ja bolševismista kuin finanssikapitalismista, ja siksi heistä tuli suurin uhka Saksan tulevaisuudelle. Historioitsija Lucy Dawidowiczin mukaan juutalaisten hävittäminen oli kansallissosialismin keskeinen osa ja sen johtajan Adolf Hitlerin pääasiallinen tavoite. Natsijohtaja Rudolf Hessin mukaan kansallissosialismi ei ole mitään muuta kuin sovellettua biologiaa.https://www.washingtonpost.com/archive/opinions/1987/05/21/totalitarian-medicine/b23808fc-620b-4d69-9433-f06dcd015e17/Bergman, Jerry. Hitler and the Nazi Darwinian World View. Joshua Press. 2012. s. 312. “National Socialism is nothing but applied biology”https://www.zeit.de/2019/38/rassismus-rasse-biologie-forschung "Nationalsozialismus ist nichts anderes als angewandte Biologie"https://www.spiegel.de/spiegel/print/d-13529152.html "...den Nationalsozialismus für nichts anderes als angewandte Biologie."
Vasemmisto–oikeisto-ulottuvuus Kansallissosialismi on tyypillisesti luokiteltu äärioikeistolaiseksi politiikaksi. Aate käsittää kuitenkin sekä vasemmistolaisiksi että oikeistolaisiksi miellettyjä elementtejä sekä populismia.
Vasemmistolaisia elementtejä ovat sääntelevä valtiovalta, työnarvon antikapitalistinen korostus ja pyrkimys rajoittaa plutokratiaa sekä koron ja ulkomaanvelan vaikutusta kansallisessa talouselämässä. Suunnitelmatalouden suuntaan Saksan kansallissosialismissa viittasivat nelivuotissuunnitelma, samoin kuin se, että vuodesta 1934 alkaen Saksa yritti saada vaihtotaseensa tasapainoon kiintiöimällä maahantuonnin ja suosimalla niitä maita, jotka vastavuoroisesti ostivat Saksasta. He käyttivät siihen tavaroiden vaihtokauppaa, jolloin rahan käyttäminen kaupankäynnissä syrjäytettiin. Filosofisesti työnarvoa korosti kansallissosialismissa keynesiläinen elvyttäminen julkiseen rakentamiseen, kuten maanrakennustöihin.
Kansallissosialismin oikeistolaisiin piirteisiin kuului kielteinen suhtautuminen marxilaisuuteen, jonkinasteinen markkinatalous, yksityisomistus, nationalismi ja konservatiivisten arvojen arvostaminen. Saksan ammattiliitot kiellettiin toukokuussa 1933.
Kansallissosialistisen puolueen äänestäjäkunta oli tyypillisesti keskiluokkaa ja vanhojen oikeistopuolueiden entisiä äänestäjiä. Saksalaiskansallinen kansanpuolue romahti natsismin nousun myötä, samoin kävi monille pienemmille keskiluokan puolueille.David M. Luebke: Who became a National Socialist? Selkeä esimerkki natseja tukeneesta suurkapitalistista oli tehtailija Emil Kirdorf, jonka haaveena oli omistavan luokan ja valtion yhteiskomento työläisten kontrolloimiseksi. Adolf Hitler totesi vuonna 1930 Otto Strasserille: ”Kapitalistit ovat saavuttaneet asemansa kyvykkyydellään, ja tämän valinnan perusteella, joka osoittaa että he ovat ylempää rotua, heillä on oikeus johtaa.”Milan Hauner: Hitler, a chronology of his time and life, s. 66
Kansallissosialismi kieltäytyi myös vapaakauppaliberalismille tyypillisestä internationalismista. Kansallissosialismi Saksassa korosti saksalaista kansallisuutta valtakunnankansleri Otto von Bismarckin tapaan: saksalainen oli jokainen saksalaisen kulttuurin piirissä oleva riippumatta siitä, missä saksalaisista valtiosta hän asuu, ja siitä, asuuko hän ensinkään saksalaisessa valtiossa. Saksalaisia vähemmistöjä oli monissa valtioissa, kuten Puolassa, Romaniassa ja Neuvostoliitossa niin sanotut Volgan saksalaiset, jotka olivat muuttaneet Venäjän keisarikuntaan Katariina II Suuren ajoista alkaen.
Maailmalle tutuksi tulleen ”hitleriläisen” kansallissosialismin lisäksi alussa suosiota nautti Gregor ja Otto Strasserin johtama vasemmistosiipi, jonka aatesuuntausta on kutsuttu strasserismiksi. Natsipuolueen valtaannousun yhteydessä strasserismin johtajat kuitenkin syrjäytettiin puolueesta.
Kansallissosialismi ja sosialismi On kiistelty paljon kansallissosialismin ja natsi-Saksan sosialistisuudesta ilman yksimielisyyttä.
Puolueen vuonna 1920 julkaistussa 25-kohtaisessa kansallissosialistisessa puolueohjelmassa esitettiin kymmenen sosialismille ominaista vaatimusta, kuten ”tulot muusta kuin työstä on lakkautettava”, ”kaikki yritykset on kansallistettava”, ”sotavoitot konfiskoidaan”, ”suurten yritysten voitot jaetaan”, ”laajennetaan eläkkeitä”, ”maareformi”).Lee, Stephen J.: Weimar and Nazi Germany, s. 28. Harcourt Heinemann, 1996. Hitler julisti: ”Me olemme sosialisteja, me olemme nykypäivän kapitalistisen talousjärjestelmän vihollisia”,Hitlerin puhe 1.5.1927 kirjassa Toland, J. (1976) Adolf Hitler Garden City, N.Y.: Doubleday Speech. May 1, 1927. s. 224 mutta hän korosti, ettei hänen sosialisminsa ole marxilaista sosialismia, jota hän vastusti. Hitlerin puheita on pidetty ristiriitaisina ja tilanteeseen ja yleisöön sovitettuina. Lisäksi sosialistisuus ilmeni lähinnä vain puolueen varhaisina vuosina. Kun Hitler sittemmin vähensi politiikkansa radikalismia ja esimerkiksi antikapitalismia, niin konservatiivit kuin pääomapiirit alkoivat suhtautua häneen suopeammin..
Hitlerin mukaan sosialismiin ei kuulunut yksityisomistuksen vastustaminen. Hänen mielestään marxilaisuudessa sosialismi oli määritelty väärin ja koko termi oli ”varastettu” virheelliseen käyttöön. Hän sanoi, että kansallissosialistisen puolueen nimikin olisi voinut olla Liberaalinen puolue.
Kansallissosialismin kapitalismin vastaista aspektia voimakkaammin korostaneet strasseristit – joilla oli kannatusta erityisesti SA-järjestössä – olivat tyytymättömiä NSDAP:n valtaannousua seuraanneeseen politiikkaan ja vaativat "toista vallankumousta". Heidät kuitenkin hävitettiin puolueesta pitkien puukkojen yön verilöylyssä vuonna 1934.Timeline, Historyplace.com
Valtiojohtoisen politiikan seurauksena työllisyys parani mutta reaalipalkat laskivat 25 % vuosina 1933–1938.
Saksalainen kansallissosialismi korosti sosialistisia piirteitään ja sosiaalisen vallankumouksen luonnettaan pitkien puukkojen yöhön saakka, jolloin Wehrmachtin salliessa ja SS:n tuella murhattiin muun muassa SA:n johto, jossa oli ajatuksia siitä, että SA:sta tulisi Saksan valtakunnan armeija. SA:n johdossa oli myös vasemmistokansallissosialisteja, joilla oli sosialistisia ajatuksia. Käytännössä Saksa kääntyi tielle, jossa suurteollisuuteen tukeutuen maata varusteltiin valmiiksi Ranskan ja Neuvostoliiton vastaiseen sotaan ja jossa kansallinen yksityinen suuromistus tuki kansallissosialistista valtiota ja sen puoluetta samoin kuin armeija.
Puolueen alkuperäiseen ohjelmaan, jota Hitler oli yhtenä kolmesta laatimassa, kirjattiin lähes kaikki mahdolliset ja ristiriitaisetkin vaatimukset, kuten lisää elintilaa, uhrauksia valtiolle, kansalaisuutta vain saksalaisille ja maahanmuuton lopettamista ja toisaalta korkojen ja pääomatulojen lakkauttamista ”kuolemanrangaistuksen uhalla”, maan, suurmyymälöiden ja trustien sosialisoimista, sosiaalietujen suurta kasvattamista ja vahvaa valtiota. Ohjelmaa ei todellisuudessa pyrittykään toteuttamaan Hitlerin päästyä puolueensa diktaattoriksi, vaikka se julistettiin myöhemmin ”muuttumattomaksi”. Yleinen selitys kansallissosialismin suosiolle on se, että se yhdisti eri aatteista populistisia piirteitä, vieläpä otollisena ajankohtana Saksan kärsiessä Versailles’n rauhanehtojen tuomasta köyhyydestä ja nöyryytyksestä ja keskiluokan menetettyä varallisuutensa Weimarin aikaisen hyperinflaation aikana. Kansallissosialistisessa puolueohjelmassa vaadittiinkin Versailles’n rauhansopimuksen mitätöimistä.
Suhde kirkkoon Saksalainen kansallissosialismi ilmensi antikirkollisuutta erityisesti katolisen kirkon ja lopulta myös koko kristinuskon vastustamisessa, koska erityisesti roomalaiskatolisen kirkon etiikka asetti rajoituksia valtiovallan käyttömahdollisuudelle epäsuosittuja väestöryhmiä vastaan. Protestanttisia kirkkoja kontrolloimaan luotiin Saksalais-kristillinen kirkko.
Uskonnot, jotka hyväksyivät nämä ”elämän julmat tosiasiat”, olivat kansallissosialistien mukaan hyviä uskontoja. Natsi-ideologi Alfred Rosenbergin mukaan myös kristinusko oli juutalainen luomus. Juutalaisia syytettiin erityisesti Saksan pettämisestä ensimmäisessä maailmansodassa ja nöyryyttämisestä sodan päättäneessä Versailles’n rauhansopimuksessa. Joulukuussa 1941 Hitler ilmaisi, ettei kirkko kuuluisi kansallissosialistiseen Saksaan enää tulevaisuudessa. Kirkon suhteen hän käski kuitenkin menetellä toistaiseksi maltillisesti, ja kokonaisuudessaan ”kirkkokysymys” jäi odottamaan sodan päättymistä. Yksi aggressiivisimmista kirkon vastustajista kansallissosialistien joukossa oli propagandaministeri Joseph Goebbels.Kershaw 2010, s. 641–642
Aatehistoria Kansallissosialismin edeltäjät Käsitteen kansallissosialismi nostivat jo 1800-luvun lopulla esiin papit Friedrich Naumann ja G. Göhre, jotka perustivat ”Kansallis-Sosiaalisen Yhdistyksen”. Hieman myöhemmin nimi muutettiin ”Kansallis-Sosiaaliseksi Puolueeksi”. Göhre ehdotti jo tuolloin järjestölle nimeksi ”Kansallisen Sosialismin Yhdistystä” ja Naumannin tavoitteena oli todistaa, että ”nationalismi ja sosialismi voidaan sulauttaa yhdeksi poliittiseksi liikkeeksi”.
Vuonna 1891 perustettu ”Suursaksalainen liitto” (Alldeutscher Verband, ADV) ja sen johtajan Heinrich Classin kirjoitukset pohjustivat myös osaltaan hitleriläistä kansallissosialismia.