Valtionagronomi oli Suomessa vuonna 1852 perustettu virka. Tehtävässä toimi alkuun kaksi agronomia, joiden kesken Suomi jakautui vastuualueisiin, piireihin. Myöhemmin virkoja oli enää yksi, ja virka lakkautettiin 1892. Valtionagronomit olivat ensimmäiset valtion palkkaamat maatalousneuvojat.Valtionagronomi, Otavan Iso tietosanakirja osa 9, palsta 908. Helsinki, Otava, 1967 Ensimmäiset viranhaltijat olivat skotlantilainen Henry Gibson ja Saksasta tullut Carl Hornbostel.Hornbostel, Carl, Tietosanakirja osa 2, palsta 590–591, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1910 Kun virka perustettiin, Suomessa oli vain kuusi agronomia, eivätkä he hakeneet virkoja. Viranhaltijat olivat Finska Hushållningssällskapetin alaisia.Zilliacus, s. 176, 177
Hornbostelin ja Gibsonin keskeinen tehtävä oli kierto- ja salaojitussuunnitelmien laatiminen suurtiloilla, sillä ne olivat 1850-1860-luvuilla maanviljelyksen ensisijaiset parantamistoimenpiteet. Hornbostelin kuoltua viranhaltijaksi tuli ensin tilapäisesti agronomi Th. Forssell, kunnes vakinaisesti ja siihen nimitettiin agronomi K. J. Forsberg. Hän oli viran viimeinen haltija,Zilliacus, s. 176 ennen kuin se lakkautettiin 1892. Forsberg kuoli 1901Matti Enbuske, Pohjois-Pohjanmaan ympäristöhistoria, s. 88 Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus 2010.
Valtionagronomien toimipaikat olivat Hämeenlinna ja Savonlinna. Pätevyysvaatimuksena oli maatalousalan tutkinto. Heidän neuvonta-apuaan käyttivät alkuun vain suurtilalliset, osin siksi, että he eivät puhuneet suomea mutta ehkä syynä oli myös uutuuksien ja teoreettisen tiedon vierastaminen. Vasta 1880-luvulla muutkin alkoivat kysyä neuvoa. Kun Gibson kuoli 1881, virka-alaksi muuttui meijeritalous,Tero Halonen, Maaseutuopistoista yliopistoon, s. 75, (väitöskirja) eikä Gibsonin tilalle otettu ketäänZilliacus, s. 125.
Huomautuksia
Lähteet Lars Zilliacus, Finska Hushållningssällskapets arkiv och skrifter II, s. 125 Åbo Akademis förlag, 2003
Viitteet
Luokka:Maatalousammatit Luokka:Suomen maatalous Luokka:Suomalaiset virkamiehet