Antonio Feliciano de Castilho (1800−1875) oli portugalilainen runoilija. Sairastettuaan tuhkarokon kuusivuotiaana hän sokeutui lähes täysin, mutta opiskeli ja kirjoitti silti ahkerasti runoja.
Jo Castilhon ensimmäinen julkaisu, bukolinen runoelma Cartas de Echo e Narcisso (1821), tuotti hänelle arvostetun nimen. Castilhon muista teoksista merkittäviä ovat idylliset runokokoelmat A Primavera ja Amor e Melancolia, ou a novissima Heloisa (1828). Runokokoelmissaan A noite do castello (1836) ja Ciumes do Bardo (1838) hän liittyi romantismiin mutta palatsi taas pian arkadilaiseen suuntaukseen. Hänen viimeinen runokokoelmansa on O Outono (1865). Viimeisinä vuosinaan Castilho lähinnä käänsi portugalin kielelle roomalaisia klassikoita ja mukaili muutamia uudempia kirjailijoita, kuten Molièrea, William Shakespearea ja J. W. von Goetheä.Castilho, Antonio Feliciano de, Tietosanakirja osa 1, palsta 1522, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1909
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Portugalilaiset runoilijat Luokka:Kielenkääntäjät Luokka:Vuonna 1800 syntyneet Luokka:Vuonna 1875 kuolleet