thumb|upright|Feliks Dzeržinski vuonna 1918. Feliks Edmundovitš Dzeržinski (, puolalaisittain Feliks Dzierżyński, 11. syyskuuta (J: 30. elokuuta) 1877 Dzerzhinovo, Minskin kuvernementti – 20. heinäkuuta 1926 Moskova) oli bolševikkivallankumouksellinen, joka perusti salaisen poliisin Tšekan. Hänen lempinimensä oli Rauta-Feliks. Neuvostoliittolaisessa lastenkirjallisuudessa häntä kuvattiin myös lasten ystäväksi.
Puolalainen tausta Dzeržinski kuului syntyjään puolalaiseen szlachtaan eli aatelistoon. Hänen isänsä Edmund Dzeržinski opetti kymnaasissa Taganrogissa ennen jäämistään eläkkeelle perheen huvilalle nykyisellä Valko-Venäjällä. Äiti Helena Januszewska oli aristokraattisesta perheestä. Isän kuoleman 1882 jälkeen äiti kasvatti pojasta katolilaisen ja nationalistin. Hän toivoi pojastaan pappia, mutta Feliks erotettiin gymnasiumista kaksi kuukautta ennen valmistumista radikaalin toiminnan vuoksi. Dzeržinskin toiminta Liettuan sosialidemokraattisessa puolueessa päättyi pidätykseen 1897. Hänet karkotettiin Siperiaan kaikkiaan kolmeen otteeseen, mutta hän pakeni joka kerta. Vuonna 1899 hän perusti Puolan kuningaskunnan ja Liettuan sosiaalidemokraattisen puolueen Varsovassa. SDKPiL yhdistettiin Venäjän sosialidemokraattisen työväenpuolueeseen 1906, ja Dzeržinski sai paikan sen keskuskomiteasta.
Lokakuun vallankumouksen kautta turvallisuusjohtajaksi Feliks Dzeržinski tutustui bolševikkijohtajiin Leniniin, Staliniin ja Trotskiin Tukholman puoluekokouksessa vuonna 1906.
Dzeržinski pidätettiin kuudennen kerran vuonna 1912 ja tuomittiin kovaan pakkotyöhön. Hänet vapautettiin maaliskuussa 1917 keisarinvallan kaaduttua samalla kuin muutkin poliittiset vangit.
Pietarissa hän liittyi bolševikkien keskuskomiteaan ja toimi olennaisessa osassa lokakuun 1917 vallankaappauksessa. Hän vastasi bolševikkien päämajan Smolnan turvallisuudesta, ja toimi sen jälkeen Tšekan johdossa. Samalla, kun Tšeka toimi terrorivälineenä vallankumouksen vihollisia vastaan, se myös hallinnoi rautatietä, tuotantoa, hyväntekeväisyyttä ja terveydenhuoltoa.
Loppuvuodet Sisällissodan jälkeen Dzeržinski toimi Buharinin, Rykovin, Tomskin ja Smirnovin oikeisto-opposition kanssa ja toimiessaan kansantalouden korkeimman neuvoston puheenjohtajana vuodesta 1924 kannatti uutta talouspolitiikkaa.
Dzeržinski kuoli sydänkohtaukseen 20. heinäkuuta 1926 Moskovassa. Sydänkohtaus tuli välittömästi hänen pidettyään huonokuntoisena ja sairaana keskuskomiteassa puheen, jossa hän voimakkaasti tuomitsi niin sanotun yhtyneen opposition, jota johtivat Lev Trotski, Grigori Zinoviev ja Lev KamenevIsaac Deutscher, The Prophet Unarmed: Trotsky 1921–1929, sivu 279, Oxford University Press, 1959, .
Muuta Dzeržinski järjesti mekaanisten laskukoneiden tuotannon Neuvostoliitossa. Koneen tyyppinimi oli Feliks ja lempinimi luonnollisesti rautafeliks. Vuonna 1933 alettiin Harkovassa valmistaa Leicasta kopioituja FED-kameroita, aluksi Dzeržinskin nimeä kantaneessa lasten työkommuunissa, sittemmin hänen nimeään kantaneessa tehtaassa. Kameran nimi tulee Dzeržinskin nimilyhenteestä.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Bolševikit Luokka:NKP:n keskuskomitean politbyroon ehdokasjäsenet Luokka:Neuvostoliittolaiset ministerit Luokka:Venäjän perustuslakia säätävän kansalliskokouksen jäsenet Luokka:Yleisvenäläisen toimeenpanevan keskuskomitean puhemiehistön jäsenet Luokka:Puolalaiset henkilöt Luokka:Vuonna 1877 syntyneet Luokka:Vuonna 1926 kuolleet