Berliinin metro

pienoiskuva|Sisäänkäynti Viktoria-Luise-Platzin metroasemalle linjalla U4. Berliinin metro () muodostaa yhdessä niin ikään varsin metromaisen S-Bahnin kanssa Berliinin joukkoliikenteen tukirangan. U-Bahn kulkee lähinnä maan alla; S-Bahn liikennöi lähinnä maanpinnan yläpuolella. Metro avattiin vuonna 1902 ja on sittemmin laajentunut lähes 149 kilometriä pitkäksi, 173 asemaa sisältäväksi, yhdeksänlinjaiseksi verkoksi. Berliner Verkehrsbetriebe (BVG) vastaa metrosta. Se liikennöi junia ruuhka-aikaan 3–5 minuutin välein ja muulloin 5–10 minuutin vuorovälillä.

Järjestelmä suunniteltiin helpottamaan Berliinin keskustan liikennettä. Se kasvoi nopeasti toiseen maailmansotaan asti, mutta sodan jälkeen jako Itä- ja Länsi-Saksaan teki yhtenäisen metroverkoston kehittämisen mahdottomaksi. Kylmän sodan aikana verkostoa laajennettiinkin ainoastaan Länsi-Berliinissä, kun taas idässä kehitys pysähtyi lähes kokonaan. Metro pysyi avoinna molempien maiden kansalaisille aina Berliinin muurin rakentamiseen ja Itä-Saksan matkustuskieltoihin saakka (1961). Tämän jälkeen Itä-Berliinin metrojunat eivät enää liikennöineet länsipuolella. Jotkin Länsi-Berliinin linjat kulkivat jatkossakin osittain Itä-Berliinin puolella, mutta junat eivät pysähtyneet idän asemilla lukuun ottamatta Friedrichstraßen rautatieasemaa, jolla sijaitsi rajanylityspaikka. Saksan yhdistymisen jälkeen metro avautui jälleen kokonaisuudessaan.

Metroon on tehty mittavia uudistuksia. Useita Itä-Berliinin puolella sijainneita asemia on jouduttu uusimaan, koska niiden korjaukset oli laiminlyöty vuodesta 1961. Metrolinjaston viimeisin laajennus on joulukuussa 2020 avattu linjan U5 laajennus.

Metron linjasto

Nykyiset linjat pienoiskuva|upright=1.25|Linjakartta Linja Pääteasemat Avausvuodet Pituus Asemia Uhlandstraße ↔ Warschauer Straße 1902–1926 8,81 km 13 Pankow ↔ Ruhleben 1902–2000 20,39 km 29 Nollendorfplatz ↔ Krumme Lanke 1913–1961 12,10 km 15 Nollendorfplatz ↔ Innsbrucker Platz 1910 2,86 km 5 Hauptbahnhof ↔ Hönow 1930–2020 22,40 km 26 Alt-Tegel ↔ Alt-Mariendorf 1923–1966 19,88 km 29 Rathaus Spandau ↔ Rudow 1924–1984 31,76 km 40 Wittenau ↔ Hermannstraße 1927–1996 18,04 km 24 Rathaus Steglitz ↔ Osloer Straße 1961–1976 12,52 km 18

Entiset linjat Linja Pääteasemat Toiminnassa Pituus Asemia 40px Warschauer Straße ↔ Ruhleben 1993–2003 21 Hauptbahnhof ↔ Brandenburger Tor 2009–2020 1,47 km 3

Historia pienoiskuva|Berliinin metron kehitys vuodesta 1902. pienoiskuva|left|Sisäänkäynti Elsterwerdaer Platzin metroasemalle linjalla U5. pienoiskuva|Krumme Lanken metroaseman sisäänkäynti.

1800-luvun lopulla Berliinin liikenteen ongelmiin etsittiin ratkaisua. Useiden ratkaisuehdotusten joukosta jäi jäljelle metro. Ensimmäinen linja avattiin 15. helmikuuta 1902. Tämä ”kantalinjana” (Stammstrecke) tunnettu linja kulki katutason yläpuolella Warschauer Straßelta Zoologischer Gartenille ja linjalla oli haara Potsdamer Platzille. Linjasta tuli hyvin suosittu ja sille rakennettiin useita uusia asemia. Tuolloin vielä itsenäiset kaupungit Wilmersdorf, Schöneberg ja Charlottenburg aloittivat myös omien linjojen suunnittelun. Nämä linjat johtivat etelässä Dahlemiin, pohjoisessa Spittelmarktiin sekä lännessä nykyisen olympiastadionin alueelle.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen useita Berliinin lähistöllä sijainneita alueita liitettiin Suur-Berliiniin. Vuonna 1920 aloitettiin kaupungin omistaman niin kutsutun pohjois–etelä-linjan (Nord-Süd-Bahn) rakentaminen Weddingin ja Tempelhof-Neuköllnin välille. Myös AEG-yhtiö aloitti oman linjan (GN-Bahn) rakentamisen Gesundbrunnenin, Alexanderplatzin ja Leinestraßen välille. Linjojen rakentaminen edistyi hitaasti 1930-luvun lamasta ja hyperinflaatiosta johtuen. 1930-luvulla lisättiin vielä linja Alexanderplatzin ja Friedrichsfelden välille. Näillä uusilla linjoilla oli käytössä vanhoja linjoja suuremmat junat (Großprofil).

Metro kärsi suuria vaurioita toisessa maailmansodassa. Pahimmat vahingot aiheutuivat tunneleiden tulvimisesta, sillä sodan lopputaistelujen yhteydessä eräs S-Bahn-tunneli räjäytettiin Landwehr-kanavan lähellä, minkä seurauksena valtavia vesimassoja tulvi ensin S-Bahn-tunneliin ja sitä kautta eri metrolinjojen tunneleihin. Vahingot korjattiin kuitenkin nopeasti. Seuraavat ongelmat aiheutuivat Berliinin muurista vuonna 1961. Nykyinen U2 jaettiin itäiseen ja läntiseen osaan. Pohjois-etelä-suuntaiset linjat kulkivat Itä-Berliinin kautta pysähtymättä. U1:ltä jätettiin sen ainoa idässä sijainnut asema pois käytöstä.

Länsi-Berliinin metroverkkoa laajennettiin kylmän sodan aikana runsaasti. U9 avattiin 1961 luomaan pohjois-etelä-suuntainen yhteys kulkematta Itä-Berliinissä. U7 yhdisti Rudowin ja Spandaun. U6 (entinen Nord-Süd-Bahn) ja U8 (entinen GN-Bahn) saivat myös laajennuksia. Vain yhtä Itä-Berliinin linjoista, U5:ttä, pidennettiin.

Muurin kaaduttua erillään olleet verkot yhdistettiin ja autioina olleet "haamuasemat" (Geisterbahnhöfe) avattiin uudelleen. Sittemmin joitakin linjoja on laajennettu lähinnä S-Bahnille vaihtamisen helpottamiseksi. U5:n laajennus Brandenburger Torin ja Hauptbahnhofin välille avattiin elokuussa 2009, kolme vuotta aikataulusta jäljessä; laajennuksen nimeksi tuli aluksi U55. Joulukuussa 2020 U55 yhdistettiin osaksi linjaa U5, kun uusi rataosuus Alexanderplatzin ja Brandenburger Torin välille valmistui.

Asemat ja palvelut pienoiskuva|left|Alexanderplatzin metroasema linjalla U8 ennen muutoksia vuonna 2004. pienoiskuva|Hermannplatzin metroasema linjalla U7. pienoiskuva|Sisäänkäynti Wittenbergplatzin metroasemalle. pienoiskuva|Nollendorfplatzin metroaseman lasikupoli.

Berliinin metron 173 aseman joukkoon mahtuu useita erikoisuuksia.

Hermannplatzin metroasema muistuttaa katedraalia. Se on seitsemän metriä korkea, 132 metriä pitkä ja 22 metriä leveä. Asema rakennettiin Nord-Süd-Bahnin yhteydessä. Karstadtin tavaratalo avautui samaan aikaan aseman kanssa ja maksoi suuren summan rahaa aseman koristeluun ja sai vastineeksi suoran yhteyden asemalta tavarataloon. Metron ensimmäiset liukuportaat tulivat tälle asemalle. Nykyisin Hermannplatz on U7:n ja U8:n risteysasema.

Alexanderplatzin metroasema on myös huomionarvoinen. Se on peräti kolmen linjan (U2, U5 ja U8) risteysasema. Ainoa asema, jolla on useampia linjoja on Nollendorfplatz (U1–U4). Alexanderplatzin ensimmäinen osa rakennettiin 1913 U2-linjan yhteydessä. 1920-luvulla aukio rakennettiin täysin uudestaan uusien D- (nykyinen U8) ja E-linjojen (nykyinen U5) asemien vuoksi. Hillityn siniharmaan aseman suunnitteli Alfred Grenander. Rakennuksen yhteydessä luotiin Berliinin ensimmäinen maanalainen ostosalue.

Wittenbergplatzin metroasema rakennettiin 1902 Paul Wittigin suunnittelemana yksinkertaisena kahden laiturin asemana. Vuonna 1912 Alfred Grenander suunnitteli aseman uudelleen, koska asemalle lisättiin kaksi uutta linjaa (Dahlemiin ja Kurfürstendammille). Asemalle rakennettiin viisi laituria ja valmius kuudenteen. Uudistamisen yhteydessä rakennettiin uusi sisäänkäynti, joka sopi Wittenbergplatzin ja KaDeWen tyyliin. Nykyisin U1, U2 ja U3 risteävät asemalla.

Gleisdreieckin metroaseman nimi ("kolmioraide") muistuttaa aseman alkuperäisestä rakenteesta. Kolmio rakennettiin vuonna 1902. Muutoksia ryhdyttiin suunnittelemaan lähes heti, koska kolmio ei vastannut käyttötarkoitustaan. 26. syyskuuta 1908 sattunut onnettomuus, jossa kuoli 18 ja loukkaantui 21 ihmistä, sekä vuonna 1912 sattunut samantapainen onnettomuus olivat viimeinen pisara. Samassa tasossa ollut raidekolmio muutettiin kahdessa eri tasossa olevien asemien kokonaisuudeksi, joka valmistui vuonna 1926. Liikennöinti muuttui jälleen Berliinin muurin vuoksi. Vuodesta 1972 alempaa laituria ei käytetty, koska U2:n liikennöinti sinne ei ollut tarpeellista U1:n hoitaessa saman asian. Alempi laituritaso otettiin jälleen käyttöön vuonna 1983, kun M-Bahnin testirata rakennettiin Gleisdreieckistä Kemperplatzille. Linja purettiin muurin kaatumisen jälkeen, koska se esti U2:n itäisten ja läntisten osien yhdistämisen. Vuodesta 1993 eteenpäin linjat U1 ja U2 ovat ristenneet asemalla.

Viestintäverkot GSM-verkko kattaa koko metrojärjestelmän. Kolmella Saksan neljästä suurimmasta operaattorista on järjestelmässä oma verkko. Muiden operaattoreiden asiakkaat saavat kuuluvuuden verkkovierailun avulla.

Useissa Berliinin metron junissa on näyttöjä, jotka tarjoavat matkustajille liikennetiedotteita, säätiedotuksia, uutisia ja mainoksia.

Kaupat ja muut palvelut Useimmilla suurilla risteysasemilla on suuret ostosalueet pankkeineen, supermarketteineen ja pikaruokapaikkoineen. Asemien kaupat (sekä bensa-asemien ja lentokenttien liikkeet) saavat poikkeusluvalla olla auki iltakahdeksaa myöhempään sekä sunnuntaisin ja pyhäpäivinä.

Lipputyypit ja hinnat pienoiskuva|220px|Berliini ja Brandenburg VBB:n vyöhykkeillä.

BVG tarjoaa lippuja kahdessa hintaluokassa: aikuinen ja alennettu. 6–13-vuotiaat lapset kuuluvat alennettuun hintaluokkaan. Alle kuusivuotiaat matkustavat ilmaiseksi. Esimerkiksi kertalippu vyöhykkeille A+B maksaa täysihintaisena 2,80 euroa ja alennettuna 1,70 euroa. Lyhyen matkan (Kurzstrecke) lippu maksaa 1,70 euroa, ja sillä saa matkustaa kolme aseman väliä. Kuukausikortti vyöhykkeille A+B maksaa 81 euroa (2019); koko lippujärjestelmän alueen kattava kuukausikortti taas maksaa 201,50 euroa. Opiskelijat voivat ostaa oppilaitostensa kautta alennushintaisia kausilippuja lukukauden ajaksi.

BVG:n lipuilla on tietty käyttöaika, ja ne pitää leimata ennen käyttöä. Leimasta näkyy lipun ensimmäinen käyttöaika. Lippuja ei tarkasteta junaan mentäessä. Berliinissä on siviiliasuisia matkalipuntarkastajia, jotka sattumanvaraisesti nousevat junaan ja tarkastavat matkaliput. Liputtomia matkustajia sakotetaan.

Vyöhykkeet Berliini on osa Verkehrsverbund Berlin-Brandenburgia (VBB) (vertaa HSL), jonka ansiosta lippujärjestelmä Brandenburgin kanssa on samanlainen. Berliini on jaettu kolmeen vyöhykkeeseen: A, B ja C. A-vyöhyke kattaa keskeisen Berliinin ja rajoittuu S-Bahnin ympyrälinjaan. B-vyöhyke kattaa lopun Berliinin. C-vyöhyke kattaa kaupungin ulkopuolella olevia alueita ja on jaettu kahdeksaan osaan ympäröivien kuntien kesken.

Lippuja saa tietyille tai kaikille vyöhykkeille. Suurin osa Berliinissä asuvista matkustajista ostaa AB-vyöhykkeen lipun. Kauempaa tulevat tarvitsevat ABC-lipun.

Lyhytaikaiset liput Kertalippuja (Einzeltickets) myydään tietyille alueille (AB, BC ja ABC). Kertalippu on voimassa kaksi tuntia. Päivälippu (Tageskarte) on voimassa leimauksesta kello kolmeen aamuyöllä.

Pitkäaikaiset liput Pitkäaikaiset paperiliput ovat saatavilla viikoksi (7-Tage-Karte) tai kuukaudeksi (Monatskarten). Pitkäaikaisissa paperilipuissa on huonona puolena se, että ne hajoavat helposti esimerkiksi kastuessaan. BVG tarjoaa myös muovista MetroCardia vuosilippuna ja lisäominaisuuksilla.

Turistiliput BVG tarjoaa Berliinissä vieraileville WelcomeCardia. Tämä on voimassa joko 48 tuntia, 72 tuntia tai 5 päivää ja kelpaa yhdelle aikuiselle ja kolmelle lapselle (6–13 vuotta). Kortti kattaa vaihtoehtoisesti joko AB- tai ABC-vyöhykkeet ja sillä saa alennusta useissa turistikohteissa.

Lapset, koirat ja polkupyörät Kertalipulla matkustettaessa lapset, koirat ja polkupyörät tarvitsevat alennushintaisen lipun. Kausiliput oikeuttavat yhden koiran kuljettamiseen ilmaiseksi. Viikko- ja kuukausilipuilla saa matkustaa kaksi aikuista ja kolme lasta kello 20 jälkeen arkisin ja koko päivän viikonloppuisin ja pyhinä.

Kalusto pienoiskuva|350px|G-I -mallin (Gisela) sivuprofiili. pienoiskuva|left|Erityyppisiä junia rivissä varikolla.