Alpo Hilpas Vammelvuo (26. elokuuta 1923 Riihimäki – 27. huhtikuuta 1963) oli suomalainen mainostoimittaja ja elokuvanäyttelijä. Vammelvuo kuului vasemmistolaiseen Kiila-ryhmään. Näyttelijäntyönsä ohessa hän kirjoitti ja toimi ohjaajana.Halvorsen 2022, s. 56–60.
Vammelvuon ollessa 17-vuotias käynnissä oli toinen maailmansota. Vammelvuo joutui rintamalle, palveli jatkosodassa vänrikkinä tykistön tulenjohdossa ja ystävystyi samoissa tiloissa asuvien saksalaisten sotilaiden kanssa. Hän puhui sodan jäljiltä hyvää saksaa. Sodan loppuvaiheessa suomalaiset sotilaat kävivät takaa-ajoa saksalaisia vastaan. Vammelvuon toisen vaimon Seija Silfverbergin mukaan Vammelvuo oli luonteeltaan hyvin herkkä, ja sota rikkoi hänen sielunsa. Silfverberg on kertonut heränneensä suhteen aikana joka yö Vammelvuon painajaisista seuranneisiin tuskanhuutoihin.
Vammelvuo kävi lukion jälkeen vuosina 1945–1947 Suomen Teatterikoulun kurssin ja alkoi 1940-luvun lopulta alkaen näytellä elokuvissa. Vuosina 1949–1953 Vammelvuo näytteli Helsingin Työväen Teatterissa noin 12 eri tuotannossa. Sen jälkeen hänet palkattiin Huoneteatteri Jurkkaan näyttelijäksi. Vuonna 1951 Vammelvuon käytyä Itä-Berliinin rauhanfestivaaleilla tälle tarjottiin opiskelupaikkaa Weimarin teatteri-instituutista. Hän ei ottanut perheensä vuoksi paikkaa vastaan.
Kuolema Vammelvuon näyttelijän ura alkoi masennuksen takia hiipua vähitellen. Hänellä ei ollut enää kiinnostusta teatterityöhön. Sen sijaan hän hankki ensin kokopäiväisen toimittajan työn Kansan Uutisista, erosi sitten siitä työpaikasta ja teki jonkin aikaa työtä suunnitelupäällikkönä mainosalalla. Vammelvuo inhosi työtään mainosalalla ja jättäytyi lopulta työttömäksi. Hän alkoi käyttämään unilääkkeitä saadakseen nukutuksi ja hoiti mielenterveyttään alkoholilla. Silfverbergin mukaan he eivät koskaan puhuneet Vammelvuon kanssa sodasta tai terapiasta.
Vammelvuo teki 27. huhtikuuta 1963 iltana itsemurhan ampumalla. Hän oli kuollessaan äitinsä luona Helsingin Herttoniemessä. Hieman ennen kuolemaansa hän oli saanut tietää, että hänet oli ylennetty luutnantiksi. Hänet siunattiin Hietaniemen uudessa kappelissa. Siunaustilaisuudessa lauloi sopraano Sinikka Koskela, ja muistotilaisuudessa esiintyi ystävänsä muiston kunniaksi pianisti Erik Tawaststjerna.Halvorsen 2022, s. 130–131. Vammelvuo on haudattu Honkanummen hautausmaalle Vantaalle.
Yksityiselämä Hän oli naimisissa vuosina 1945–1953 kirjailija Eila Pennasen ja 1955–1963 ballerina Seija Silfverbergin kanssa. Vammelvuo sai ensimmäisestä avioliitostaan Pennasen kanssa kaksi poikaa vuosina 1945 ja 1947. Avioeron jälkeen pojat jäivät asumaan Pennasen luokse. Silfverbergin kanssa Vammelvuo meni naimisiin helmikuussa 1955 ja sai saman vuoden heinäkuussa yhden pojan.
Elokuvarooleja Särkelä itte (1947) Tanssi yli hautojen, 1950 Adolf Ivar Arvidsson Tuntematon sotilas, 1955 Sarastien adjutantti Tähtisilmä, 1955 taiteilija Vallinen Lain mukaan, 1956 raatimies Muuan sulhasmies, 1956 musikantti Veräjämaa Riihalan valtias, 1956 Riihalan Antti Pää pystyyn Helena, 1957 maisteri Kai Werne
Lähteet
Viitteet
Luokka:Suomalaiset elokuvanäyttelijät Luokka:Vuonna 1923 syntyneet Luokka:Vuonna 1963 kuolleet Luokka:Itsemurhan tehneet Luokka:Suomalaiset toisen maailmansodan sotilaat