pienoiskuva|Marin päämurteiden levinneisyys 1900-luvun alussa englanninkielisellä kartalla suomalaisen tutkimusryhmän mukaan. 1a. vuorimari, 1b luoteismari; 2a niittymari ja 2b itämari.|357x357px Vuorimarin kieli on uralilaisen kielikunnan marilaisten kielten ryhmään kuuluva kieli, jota puhutaan Venäjän federaatioon kuuluvassa Marin tasavallassa.
Vuorimarin puhujia kutsutaan vuorimareiksi. Marin tasavallassa vuorimaria puhutaan alueen länsiosissa. Pääasiallisia puhuma-alueita ovat Vuorimarin, Jurinon ja Kilemaryn piirit. Lisäksi vuorimarin puhujia asuu myös Voskresenin piirissä Nižni Novgorodin alueella.
Vuoden 2021 Venäjän väestönlaskennassa vuorimaria ilmoitti puhuvansa noin 14 000 ihmistä. Määrä on laskenut merkittävästi vuoden 2002 väestölaskennasta, jolloin vuorimarin puhujia oli 37 000. Etnisyys ja ilmoitettu äidinkieli eivät välttämättä korreloi, sillä kaikki vuorimarit eivät osaa vuorimaria.
Fonologia ja ortografia
Äänteistö Vuorimarissa on yhteensä 33 foneemia, joista kymmenen on vokaaleja ja 23 konsonantteja.
Vokaalisto Vuorimarissa on seuraavat kymmenen vokaalifoneemia:
Etiset täysvokaalit: ä, ö, ü, e, i
Takaiset täysvokaalit: a, o, u
Etinen redusoitunut vokaali: ə̈
Takainen redusoitunut vokaali: ə
Vuorimarin vokaalifonotaksi noudattaa vokaalisointua niin, että etuvokaalin jälkeen käytetään etuvokaalisia taivutuspäätteitä ja takavokaalin jälkeen takavokaalisia taivutuspäätteitä.
Konsonantisto Vuorimarissa on seuraavat 23 konsonanttifoneemia:
Klusiilit: p, t, ť, k
Affrikaatat: c, č
Sibilantit: s, š, z, ž
Spirantit: β, f, δ, γ, χ
Nasaalit: m, n, ń, ƞ
Lateraalit: l, ľ
Tremulantti: r
Puolivokaali: j
Sanapaino Vuorimarissa on niin sanottu penultimapainotus, eli paino lankeaa sanan toiseksi viimeiselle tavulle. Poikkeuksen säännöstä muodostavat sanat, joissa toiseksi viimeisellä tavulla olevaa redusoitunutta vokaalia edeltää täysvokaali. Näissä tapauksissa paino saattaa joissain tapauksissa siityä redusoituneelta vokaalilta sitä edeltävälle täysvokaalille.
Ortografia Vuorimarissa on käytössä neljällä erikoismerkillä täydennetty kyrillinen aakkosto, jossa on yhteensä 37 merkkiä. Vuorimarin ortografiassa yksi kirjain vastaa pääsääntöisesti yhtä äännettä, mutta velaarinasaalia ƞ merkitään kirjainyhdistelmällä нг. Muita poikkeuksia löytyy esimerkiksi liudennusten merkitsemisestä. +Vuorimarin aakkostoА аӒ ӓБ бВ вГ гД дЕ еЁ ёЖ жЗ зИ иЙ йК кЛ лМ мН нО оӦ ӧП пР рС сТ тУ уӰ ӱФ фХ хЦ цЧ чШ шЩ щЪ ъЫ ыӸ ӹЬ ьЭ эЮ юЯ я
Kielioppi
Muoto-oppi Vuorimari on uralilaisille kielille tyypilliseen tapaan agglutinoiva kieli, jossa yksi sana voi sisältää useita taivutuspäätteitä. Morfofonologiset muutokset ovat sen sijaan vähäisiä.
Nominien taivutus Vuorimarin nominit taipuvat kymmenessä sijassa ja kahdessa luvussa. Alla olevassa taulukossa on taivutettu yksikön ja monikon sijamuodoissa sana pört 'talo'. +Vuorimarin sijamuodot ja substantiivien lukuSijamuotoYksikköSuomennosMonikkoSuomennosNominatiivipörttalopört-βlätalotGenetiivipört-ə̈ntalonpört-βlä-ntalojenAkkusatiivipört-ə̈mtaloapört-βlä-mtalojaDatiivipört-läntalollepört-βlä-läntaloilleLatiivipört-eštaloonpört-βlä-eštaloihinIllatiivipört-ə̈škə̈taloonpört-βlä-škə̈taloihinInessiivipört-ə̈štə̈talossapört-βlä-štə̈taloissaKomparatiivipört-lätalon laillapört-βlä-lätalojen laillaKomitatiivipört-γetalon kanssapört-βlä-γetalojen kanssaKaritiivipört-tetalottapört-βlä-δetaloitta
Kuten sijataulukosta näkyy, vuorimarista puuttuu esimerkiksi erosija. Tämä ja monet muut sijajärjestelmään kieliopillistumattomat funktiot ilmaistaan postpositioilla, esimerkiksi pört γə̈c 'talosta'.
Substantiivihin voidaan edelleen liittää omistusliitteitä. Omistusliite kuvaa tarkoitteen omistajaa, mutta varsinkin yksikön 2. ja 3. persoonan omistusliitteillä voidaan osoittaa myös määräisyyttä. Alla olevassa taulukossa on taivutettu omistusliitteiden kera sanan pört 'talo' yksikön nominatiivi. +Vuorimarin omistusliitteetPersoonaTaivutettu muotoSuomennosYksikön 1. persoonapört-emminun taloniYksikön 2. persoonapört-etsinun talosiYksikön 3. persoonapört-šə̈hänen talonsaMonikon 1. persoonapört-nämeidän talommeMonikon 2. persoonapört-täteidän talonneMonikon 3. persoonapört-ə̈štə̈heidän talonsa
Adjektiiveilla on vuorimarissa kolme vertailuastetta. Positiivi on tunnusmerkitön aste, komparatiivi muodostetaan suffiksin avulla ja superlatiivin muodostukseen käytetään partikkeleita. Alla olevassa taulukossa on taivutettu vertailuasteissa adjektiivi koγo 'suuri'. + Vuorimarin vertailuasteetVertailuasteTaivutettu muotoSuomennosPositiivikoγosuuriKomparatiivikoγo-raksuurempiSuperlatiivisek koγo, samoj koγosuurin
Verbien taivutus Vuorimarissa on rikas verbitaivutus. Verbit taipuvat finiittisinä kuudessa persoonassa, seitsemässä aikamuodossa sekä kolmessa tapaluokassa myönteisinä ja kielteisinä. Kieltomuodot muodostetaan suomen tapaan kieltoverbin avulla. Lisäksi infiniittitaivutukseen kuuluu kolme infinitiiviä, neljä partisiippia sekä viisi konverbiä. Muodollisena erityispiirteenä vuorimarin verbit jakautuvat kahteen konjugaatioon, jotka saavat taivutuksessa eri suffiksit. Alla olevassa taulukossa on taivutettu myönteisen indikatiivin preesensissä ensimmäiseen konjugaatioon kuuluva verbi tolaš 'tulla' sekä toiseen konjugaatioon kuuluva verbi pəraš 'mennä sisään'. +Vuorimarin preesensin indikatiivin myönteinen persoonataivutusPersoonaI konjugaatioSuomennosII konjugaatioSuomennosYksikön 1. persoonatolamtulenpəremmenen sisäänYksikön 2. persoonatolattuletpəretmenet sisäänYksikön 3. persoonatoleštuleepəramenee sisäänMonikon 1. persoonatolənatulemmepərenämenemme sisäänMonikon 2. persoonatoləδatulettepəreδämenette sisäänMonikon 3. persoonatoləttulevatpəratmenevät sisään
Lauseoppi Vuorimarin perussanajärjestys on subjektialkuinen ja verbiloppuinen kuten esimerkiksi lauseissa Mə̈ń pörtə̈škə̈ pərem 'Minä menen taloon' ja Tə̈ń kinδə̈m kačkat 'Sinä syöt leipää'. Finiittilauseen subjekti on vuorimarissa nominatiivissa ja objekti akkusatiivissa.
Lauseiden yhdistämisessä vuorimari käyttää suomen kielen tapaan runsaasti infiniittisiä rakenteita finiittisten sivulaiseiden sijaan (esimerkiksi Päšäžə̈m pə̈tärə̈mə̈kə̈, tə̈δə̈ tiškə̈ toleš 'Lopetettuaan työnsä hän tulee tänne). Finiittisissä konjuktiosivulauseita on kahta tyyppiä: vanhaa turkkilaisvaikutteista tyyppiä, jossa konjuktio on sivulauseen lopussa ja päälause yleensä seuraa sivulausetta (Oksam näläm manən, päšäm ə̈štem 'Teen työtä, jotta saan rahaa') sekä uudempaa venäläisvaikutteista tyyppiä, jossa sivulause seuraa päälausetta ja konjuktio on sivulauseen edessä (Päšäm ə̈štem, štəβə oksam näläm. 'Teen työtä, jotta saan rahaa').
Sanasto Vuorimarin vanhimman sanastokerrostuman muodostavat muiden uralilaisten kielten kanssa yhteiset vanhat perintösanat kuten kiδ 'käsi', βə̈δ 'vesi', mənə 'muna', kož 'kuusi(puu)', kolaš 'kuulla' sekä jüäš 'juoda'. Vanhat perintösanat liittyvät aihepiireiltään jokapäiväiseen elämään, kuten ruumiseen, luontoon ja ihmisen perustoimintoihin. Alla olevassa taulukossa on lueteltu vuorimarin peruslukusanat yhdestä kymmeneen. Kaikki taulukon sanat vastaavat etymologisesti suomen lukusanoja. Poikkeuksen muodostaa vuorimarin lukusana lu 'kymmenen', joka on suomen luku-sanan vastine. +Vuorimarin peruslukusanat 1-101ik2kok3kəm4nə̈l5βə̈c6kuδ7šə̈m8känδäkš9ə̈nδekš10lu Vuorimari on omaksunut historiansa aikana runsaasti lainasanoja sen turkkilaiseen kielikuntaan kuuluvista naapurikielistä tšuvassista ja tataarista. Nämä sanat ovat usein aihepiireiltään yhteiskuntaan, talouteen ja kulttuuriin liittyviä, kuten sanat orolə 'vartija' (< tšuvassin χural 'id.'), oksa 'raha' (< tšuvassin ukśa 'id.') sekä äräkä 'viina' (< tšuvassin ereke 'id.'), mutta joukossa on myös perussanoja kuten päläš 'tietää' (< tšuvassin palla 'id.'). Jonkun verran lainasanoja on myös kulkeutunut vuorimariin itäisemmistä marilaiskielten muodoista.
Nykyään tärkein lainasanojen lähde on yhteiskunnan valtakieli venäjä. Venäläislainat alkoivat merkittävässä määrin lisääntyä lokakuun vallankumouksen jälkeen, mutta jo ennen sitä vuorimariin oli omaksuttu joitakin venäläisperäisiä sanoja. Venäläislainan ikä vaikuttaa usein sen asuun vuorimarissa: vanhat lainat on mukautettu äänteellisesti kieleen, kuten sana roβotajaš 'työskennellä' (< venäjän rabotať 'id.'), mutta uudemmissa lainoissa ääntöasu on usein täysin lähdekielen mukainen.
1920- ja 1930-luvuilla marin kirjakieliin luotiin suuri määrä uudissanoja modernin yhteiskunnan tarpeisiin, mutta Neuvostoliiton seuraavien vuosikymmenten vähemmistökielten käyttöä karsastava kielipolitiikka saattoi suurimman osan näistä muodosteista unohduksiin. Vuorimarista puuttuu siis lähes kokonaan oma tieteellinen, teknillinen ja taloudellinen sanasto, minkä johdosta kielessä käytetään nykyään runsaasti venäjästä lainattuja sanoja.
Yhteensä lähes 90 prosenttia vuorimarin sanastosta on yhteistä niittymarin kanssa, joten kielten välinen ymmärrettävyys on suurta.
Kirjakielen historia
Huomattavaa osaa marilaisten kirjakielten historiassa näyttelevät erilaiset pyrkimykset ja ideologiat koskien kirjakielten määrää. Nykyinen kahden kirjakielen malli on pitkän historiallisen kehityksen tulosta.
Perustan sekä vuori- että niittymarin kirjakielille loi Kazanin hengellisen seminaarin oppilaiden vuonna 1775 julkaisema kielioppi. Kieliopissa ei erotella eri marin murteita toisistaan, sillä aluksi tavoitteena oli luoda kaikille mareille yhteinen kirjakieli. Yhteisen kirjakielen luomiseksi kieliopissa käytetään niin vuorimarin kuin muidenkin murteiden sanoja, minkä lisäksi siinä pyritään tasoittamaan joitakin kieliopillisia eroja. Venäjän ortodoksisen kirkon piirissä syntyneiden marilaiskieleten kirjoitusjärjestelmässä ovat alusta asti olleet käytössä kyrilliset kirjaimet.
Jo kirjakielen alkutaipaleella ilmestyi kuitenkin vain tietyllä murteella julkaistuja teoksia. Vuonna 1808 ilmestyi vuorimarinkielinen katekismus jatkoksi aiemmin ilmestyneelle niittymarilaiselle katekismukselle. Seuraava merkittävä vuorimarilainen julkaisu oli vuonna 1837 ilmestynyt A. Albinskin vuorimarin murteen kielioppi, jossa on ensi kertaa kehitetty kirjoitusmerkkejä vain kyseisessä murteessa esiintyville äänteille.
Vuonna 1867 ilmestyi vuorimariksi kirjoitettuna ensimmäinen marilainen aapinen. Aapisen kirjoittaja oli Pyhän Gurin veljeskunnassa toiminut I. Kedrov. Pyhän Gurin veljeskunta oli eräänlainen 1800-luvun loppupuolella toiminut valtiovallan hallinnoima venäläistämistoimikunta, jonka tavoitteena oli opettaa vähemmistökansojen lapsille ortodoksiuskontoa ja tehdä heistä näin venäläisiä. Uskonnon opetus toimi vähemmistöjen omilla kielillä, minkä vuoksi veljeskunnan toiminta tuli edistäneeksi paljon marin kielen kehitystä. Samalla veljeskunnan ideologiaan kuului eri murteiden erojen korostaminen, minkä tavoitteena oli hajottaa marilaiskansaa ja heidän kulttuuriyhteyttään ja saada heidät venäläistymään nopeammin.