pienoiskuva|Ylen vuonna 2011 uudistama ohjelman tunnuskuva. Tämä tunnus oli käytössä vuosina 2011–2014 ensimmäisen tuotantokauden jaksoissa. Muumilaakson tarinoita (, , ) on vuosina 1990–1992 Japanissa, Suomessa ja Alankomaissa tehty animoitu televisiosarja, joka kertoo Tove Janssonin luomien muumien ja heidän ystäviensä seikkailuista Muumilaaksossa. Japanissa tuotettu sarja pohjautuu pääosin Tove Janssonin Muumi-kirjoihin sekä Tove ja Lars Janssonin Muumipeikko-sarjakuviin. Tove ja Lars Jansson toimivat läheisessä yhteistyössä sarjan japanilaisten käsikirjoittajien ja animaattoreiden kanssa. Sarjan tuotti suomalainen Dennis Livson ja hänen hollantilainen tuotantoyhtiönsä Telecable Benelux.
Muumilaakson tarinoita synnytti 1990-luvun alussa niin sanotun ”Muumibuumin”, jolloin muumien suosio kasvoi eri puolilla maailmaa ja muumiaiheisten tuotteiden myynti lisääntyi huomattavasti varsinkin Japanissa ja Suomessa.Tove Jansson and the Moomin story This is Finland 3/2014.The Anime Encyclopedia: A Century of Japanese Animation Google Books.Soile Räihä: Tove Jansson, The Moomin Business and Finnish Children 2005.1990 – The Moomin Movie Era Tovejansson.com. Sarja on edelleen yksi Suomen suosituimpia lastenohjelmia. Kritiikkiä on kuitenkin toisinaan kohdistettu perheystävälliseen konseptiin, jonka katsotaan vääristäneen Tove Janssonin alkuperäistä, filosofisempaa luomusta.Rabe, Annina (2010-06-21). ”Ängsliga Mumin och kaxiga Pippi”. Hufvudstadsbladet. Hämtad 2011-06-21.
Suomessa esitetty sarja Muumilaakson tarinoita koostuu tuotannollisesti kahdesta erillisestä animesarjasta: Alkuperäistä Tanoshii Mūmin Ikka -sarjaa tuotettiin vuosina 1990–1991 yhteensä 78 jaksoa ja Tanoshii Mūmin Ikka: Bōken Nikki -nimistä jatkosarjaa vuosina 1991–1992 yhteensä 26 jaksoa. Sarjan esiosana tuotettiin elokuva Muumipeikko ja pyrstötähti vuonna 1992.Tuula Leinonen: 100 vuotta suomalaista animaatiota, s. 299. Aalto ARTS Books, Helsinki 2014.Muumibrändi Japanissa, s. 37–39 Eija Niskanen, Tove Jansson -seura (2010)http://www.animenewsnetwork.com/encyclopedia/anime.php?id=6339
Suomessa sarjan esitysoikeudet kuuluivat alun perin Yleisradiolle, joka teetti siihen 1990-luvulla jälkiäänityksen suomeksi ja ruotsiksi, ja esitti kumpaakin versiota lähes säännöllisesti uusintoina vuosien ajan vuoteen 2014 asti. Yleisradion suomenkielisen version ääninäyttelijöinä toimivat Rabbe Smedlund, Matti Ruohola, Ulla Tapaninen, Elina Salo, Aila Svedberg, Eero Ahre, Timo Torikka, Tapio Hämäläinen, Leena Uotila, Marja Packalén, Samuli Edelmann ja Ilkka Merivaara. Vuonna 2017 HD-tasoiseksi muunnetun sarjan esitysoikeudet siirtyivät kaupalliselle MTV:lle, joka teetti siihen uuden suomenkielisen jälkiäänityksen. Ylen versiosta jätettiin pois kolme jaksoa, mutta MTV:n versio sisältää kaikki jaksot.
Sarjan nimi Alun perin sarjan nimi kuului vuosina 1977–1982 pala-animaationa valmistetulle puolalaiselle Muumi-sarjalle Muumien maailma. Se kantoi kyseistä nimeä 1980-luvun paikkeilla, kun sarja dubattiin ensimmäisen kerran Suomessa. Nimi Muumien maailma otettiin käyttöön vasta vuonna 2007. Sarjan ainoa ääni 1980-luvun dubbauksessa oli kertojan ääni (lukuun ottamatta taustaääniä), ja kertojana toimi näyttelijä Harri Hyttinen.
Tuotanto Tuottaja Dennis Livson alkoi 1980-luvulla työstää lastenohjelmia, joilla oli kasvatuksellinen tavoite. Vuonna 1981 hän aloitti neuvottelut muumi-aiheisen sarjan tekemisestä ja teki vuodesta 1983 alkaen yhteistyötä japanilaisten studioiden kanssa. Vähitellen Livson ystävystyi Janssonien kanssa. Vaikka Tove Jansson ei ollut tyytyväinen aiempiin Muumi-sarjoihin, hän antoi vuonna 1988 Livsonille luvan tehdä uutta muumeista kertovaa piirrossarjaa vakuututtuaan Livsonin toisesta tuotannosta Alfred J. Kwakista.Tuomas Kaseva: Snufkin and the sea: Moomin animator at 60 Helsingin Sanomat 13.6.2007 (Internet Archive). Vuonna 1989 Tove ja Lars Jansson matkustivat Livsonin kanssa Tokioon, jossa heille esitettiin näytepätkä muumianimaatiosta. ”Dom lever ju!” (”Nehän elävät!”), Tove Jansson totesi nähtyään näytteen, ja sarja vietiin tuotantoon. Livson tuotti myöhemmin myös elokuvan Muumipeikko ja pyrstötähti sekä oli suunnittelemassa ja rakennuttamassa Naantalin Muumimaailmaa.
Sarjan tekemiseen osallistui Japanissa 600 henkilöä, joista 130 oli animaattoreita.Uusi Suomi 1.9.1991, s. 30–31. Kaikki sarjassa on käsinpiirrettyä. Ohjaajana toimi Hiroshi Saitô. Hahmosuunnittelua ja animaatio-ohjausta johti Yasuhiro Nakura. Taiteellisena johtajana toimi alkuperäisessä Tanoshii Mūmin Ikka -sarjassa sekä Muumipeikko ja pyrstötähti -elokuvassa Jirô Kôno, mutta Tanoshii Mūmin Ikka: Bōken Nikki -sarjassa hänen tilalleen tuli Takashi Nakamura.Mestarit taiteen takana Taiteilijoita Muumilaaksossa -blogi 3.2014. Tärkein käsikirjoittaja oli Akira Miyazaki, joka kirjoitti sarjaan 32 jaksoa. Hän kävi tuotannon aikana kahdesti Suomessa ja tapasi toisella kerralla Tove Janssonin.Muumilaakson tarinoiden käsikirjoittaja menehtyi Episodi.fi 27.11.2018 Sarjan apulaisohjaajana toimi Masayuki Kojima ja vastaavana tuottajana Kazuo Tabata.
Tove Jansson kertoi jälkeenpäin olleensa tyytyväinen sarjan lopputulokseen ja varsinkin siihen, että japanilaiset olivat tarvittaessa valmiita tekemään hänen ja Lars Janssonin pyynnöstä korjauksia käsikirjoituksiin ja animointiin. Koska tällöin jopa kokonaisia jaksoja jouduttiin animoimaan uusiksi, Jansson antoi anteeksi jotkin arveluttavina pitämänsä yksityiskohdat, kuten Taikatalven Jäärouvalle annetun oudon ulkonäön. Janssoneista aktiivisemmin sarjan suunnitteluun osallistui Lars Jansson.
Sarjan juonet perustuvat sekä muumikirjoihin että -sarjakuviin. Lisäksi japanilaiset käsikirjoittajat saivat luvan keksiä uusia tarinoita. Myös kirjoihin ja sarjakuviin perustuvissa jaksoissa juonia on saatettu muutella tai lyhentää huomattavasti, ja näin ollen niiden uskollisuus alkuteoksille vaihtelee. Yli puolet Tanoshii Mūmin Ikkan jaksoista pohjautuu alkuperäisiin muumiteoksiin, kun taas Tanoshii Mūmin Ikka: Bōken Nikkin jaksoista niihin perustuu vain alle puolet ja nekin lähinnä Lars Janssonin sarjakuviin. Jatkosarjan jaksoissa käytettiin Japanissa myös eri alku- ja lopputunnuksia ja niissä ei myöskään ole kertojaääntä. Lisäksi näiden kahden sarjan piirros- ja animaatiotyyleissä on huomattava ero, hahmojen luonteissa on pieniä eroavaisuuksia, ja useissa toisen sarjan jaksoissa ilmenee ristiriitoja alkuperäisteosten hahmottaman muumimaailman kanssa. Dennis Livson myönsi myöhemmin, että jatkosarjaa ei olisi koskaan pitänyt tehdä. Sarjan suomalaisten fanien keskuudessa on melko yleinen käsitys, että jatkosarjaan kuuluvat ”uudet jaksot” ovat laadultaan huonompia.Jäin Muumilaaksoon verkkolehti Tuima 19.8.2014.
Livson olisi halunnut vielä 2000-luvun alussa tehdä Muumipappa ja meri -kirjasta elokuvan, mutta Janssonien perikunta ei antanut siihen valtuuksia.
Musiikki
Sarjan taustamusiikit on säveltänyt Sumio Shiratori. Hän sävelsi kuvakäsikirjoitusten pohjalta yhteensä 260 eri kappaletta. Sovitukset tekivät Shiratori sekä Masaji Watanabe. Shiratorin vaimo Emiko Shiratori sanoitti ja lauloi pääosan japanilaisista tunnuslauluista. Hänen lauluaan kuuluu myös pääosin instrumentaalisessa taustamusiikissa.Soundtrack-arvostelu: Sumio Shiratori - Tanoshii Muumin Ikka Vol.1 (1990) Tahtipuikko-blogi 23.8.2009. Japanin ulkopuoliset, myös Suomessa soivat tunnusmusiikit sävelsi hollantilainen Pierre Kartner. Suomen- ja ruotsinkieliset versiot esittää Benny Törnroos. Suomalaiset tunnuslaulut Alkutunnus
Lopputunnus
Lähde: Japanilaiset tunnuslaulut
Alkutunnukset
Lopputunnukset
Lähde:
Sarja maailmalla Sarja on jälkiäänitetty lukuisille kielille, ja sitä on esitetty 124 maassa. Erityisen suosittu sarja on ollut Pohjoismaissa ja Japanissa.
1990-luvun alussa BBC jälkiäänitti ensimmäisen animesarjan englanniksi ja esitti sen Isossa-Britanniassa nimellä Moomin. Jälkiäänitys nauhoitettiin Cardiffissa Eco Studios -dubbausyhtiössä. Sen teossa käytettiin Japanista saatua hiomatonta englanninkielistä käännöstä, joka sovitettiin kulttuurisesti merkityksellisemmäksi ja hahmojen suunliikkeisiin sopivaksi. Sarja on esitetty englanniksi myös Havaijilla nimellä The Tales of Moomin Valley K-5-televisiokanavalla havaijinkielisellä tunnuslaululla.
Sarjasta tehtiin afrikaansinkielinen jälkiäänitys, jonka South African Broadcasting Corporation esitti Etelä-Afrikassa 1990-luvun alussa. Dubbausyhtiöllä ei ollut käytettävissään alkuperäisiä käsikirjoituksia kokonaisina, joten he joutuivat luomaan kokonaan uudet vuorosanat ja juonet dubbauksen kuluessa. Tämän johdosta afrikaansinkielinen versio poikkeaa huomattavasti alkuperäisestä japaninkielisestä versiosta.
2000-luvun alussa Yle ja Suomen ulkoministeriö rahoittivat yhteistyössä Nepalin yleisradion Nepal Televisionin kanssa ”Moomins to the Himalayas” -nimistä hanketta, jossa sarjan 52 ensimmäistä jaksoa jälkiäänitettiin nepaliksi.Kahdenväliset suhteet Suomen suurlähetystö, Kathmandu. Viitatt 18.7.2014.
Televisioesitykset Suomessa Suomen Yleisradio osallistui sarjan tuottamiseen sijoittamalla siihen neljä miljoonaa markkaa, mikä oli noin kahdeskymmenesosa sarjan kokonaisbudjetista. Suomi oli ensimmäinen maa Japanin ulkopuolella, jossa sarjaa esitettiin. Suomessa sarjaa on esitetty sekä suomeksi että ruotsiksi. Suomenkielinen versio nähtiin ensi kerran 1. syyskuuta 1991 ja Ylen niin ikään tuottama ruotsinkielinen versio kolme päivää myöhemmin. Siinä vaiheessa esitysoikeudet oli myyty jo noin sataan maahan.Hufvudstadsbladet 28.8.1991, s. 21. 1. syyskuuta 1991 ennen ensimmäisen jakson ensiesityksen alkamista kuuluttajana oli Tutteli Hammermann, joka kertoi kuulutuksessa muun muassa taustaa sarjan toteututuksesta ja hahmoista sekä suomenkielisen version toteuttamiseen osallistuneista henkilöistä.
Ensimmäisen sarjan jaksot 1–50 esitettiin Yle TV1 -kanavalla 1. syyskuuta 1991 – 8. marraskuuta 1992 (jaksojen 40 ja 41 välissä oli kesätauko). Ensimmäisen sarjan jaksot 51–76 esitettiin Yle TV1 -kanavalla 28. elokuuta 1993 – 19. helmikuuta 1994. Sarjan jaksot esitettiin uusintana muutama vuosi myöhemmin Yle TV2 -kanavalla ja uusintakierroksen jälkeen esitettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1992 valmistettu jatkosarja Tanoshii Mūmin Ikka: Bōken Nikki 11. elokuuta 1997 – 26. tammikuuta 1998. Japanissa sarjaa esitettiin ensimmäistä kertaa huhtikuussa 1990.
Vuonna 2000 Muumilaakson tarinoita esitettiin viimeisen kerran Yle TV1 -kanavalla 6. kesäkuuta 2000 – 18. elokuuta 2000. Sillä uusintakierroksella ei esitetty kaikkia jaksoja.
Yleisradion edustajan mukaan sarjalla on ollut Suomessa vankka suosio ja jatkuvat uusinnat olivat toivottuja. Lasten ohella sarjaa ovat katsoneet monet teini-ikäiset, jotka nauttivat sen tarjoamasta ”lähinostalgiasta”, ja jopa aikuisetkin. Muumilaakson tarinoita oli pitkään Ylen nettipalvelu Yle Areenan katsotuimpia ohjelmia.
Sarjan suomalaisen version uudistukset Sarjan suomenkieliselle versiolle on ajan saatossa tehty pari uudistusta.