pienoiskuva|oikea|Vincent Price ja Barbara Steele. Kuilu ja heiluri Williams, Lucy Chase. The Complete Films of Vincent Price, Citadel Press, 1995. . As Williams notes, the actual onscreen title was "Pit and the Pendulum". on vuonna 1961 ilmestynyt yhdysvaltalainen, Roger Cormanin ohjaama kauhuelokuva. Elokuvan pääosissa ovat: Vincent Price, Barbara Steele, John Kerr sekä Luana Anders. Elokuvan käsikirjoittajana toimi Richard Matheson ja se perustuu löyhästi samannimiseen Edgar Allan Poen novelliin vuodelta 1842. 1500-luvun Espanjaan sijoittuva tarina kertoo nuoresta englantilaisesta miehestä, joka vierailee pahaenteisessä linnassa tutkimassa sisarensa salaperäistä kuolemaa. Hirvittävien paljastusten, kummitteluiden sekä väkivaltaisten kuolemien jälkeen nuorukaisen lanko kahlitsee tämän elokuvan nimen mukaiseen kidutuslaitteeseen dramaattisen loppukohtauksen aikana.

Elokuva oli järjestyksessään toinen suositussa American International Pictures -yhtiön julkaisemassa Poe-filmatisointien sarjassa, joista ensimmäinen, Cormanin Vieraana kauhujen talossa, oli julkaistu vuotta aiemmin. Floyd Crosby kuvasi molemmat elokuvat käyttäen laajakuvatekniikkaa, Daniel Haller suunnitteli molempien lavasteet ja Les Baxter toimi molemmissa säveltäjänä. Kuilun ja heilurin menestys, sekä elokuvan keräämät hyvät arviot, saivat AIP: n ja Cormanin jatkamaan Poe-tarinoiden filmatisointia vielä kuuden elokuvan ajan, joista viiden pääosassa esiintyy Vincent Price. Sarja päättyi vuonna 1965 elokuvaan Ligeian hauta.

Elokuvakriitikko Tim Lucas ja käsikirjoittaja Ernesto Gastaldi ovat molemmat panneet merkille elokuvan voimakkaan vaikutuksen moniin myöhempiin italialaisiin trillereihin, Mario Bavan The Whip and the Body -elokuvasta (1963) aina Dario Argenton Verenpunainen kauhu (1975) -elokuvaan. Lucas, Tim. Video Watchdog Magazine, numero # 74 (elokuu 2001), s. 55. Katsaus ja Pendulum- DVD-levy Gastaldi, Ernesto. Haastatteli Tim Lucas Video Watchdog -lehdessä, numero 39 (toukokuu – kesäkuu 1997), s. 28–53, "Mitkä ovat nämä Strange Blood Drops of Ernesto Gastaldin skripteissä?" Stephen King pitää erästä Kuilun ja Heilurin shokeeraavinta kohtausta yhtenä 1960-luvun jälkeisen kauhuelokuvan merkittävimmistä hetkistä. King, Stephen. Danse Macabre, Berkley Books, 1981. .

Juoni 1500-luvulla Espanjassa, englantilainen Francis Barnard (John Kerr) vierailee lankonsa Nicholas Medinan (Vincent Price) linnassa tutkimassa sisarensa Elizabethin (Barbara Steele) salaperäistä kuolemaa. Nicholas ja hänen nuorempi sisarensa Catherine (Luana Anders) selittävät epämääräisesti Elizabethin kuolleen harvinaiseen verisairauteen puoli vuotta aikaisemmin; Lisäksi Nicholas välttelee kun Francis kysyy lisätietoja taudista. Francis vannoo, että hän ei lähde ennen kuin löytää sisarensa kuoleman todellisen syyn.

Illallisella Francis tiedustelee sisarensa kuolemasta perheen lääkäriltä, tohtori Leonilta (Antony Carbone). Tohtori Leon kertoo hänelle, että Francisin sisar on kuollut sydäninfarktiin, kirjaimellisesti "kauhuun". Francis vaatii, että hänelle näytetään paikka, missä Elizabeth kuoli. Nicholas vie hänet linnan kidutuskammioon. Nicholas paljastaa, että Elizabeth joutui linnan "raskaan ilmapiirin" vaikutuksen alaiseksi eli sai pakkomielteen kammiossa olevia kidutuslaitteita kohtaan. Mielensä järkkyessä yhä enemmän ja enemmän, hän eräänä päivänä lukitsi itsensä rautaneitoon ja kuoli kuiskaten nimeä "Sebastian". Francis kieltäytyy uskomasta Nicholasin tarinaa.

Francis kertoo Catherinelle, että Nicholas vaikuttaa tuntevan "selvää syyllisyyttä" Elizabethin kuolemasta. Vastauksena Catherine puhuu Nicholasin traumaattisesta lapsuudesta. Heidän isänsä oli Sebastian Medina, Espanjan inkvisition tunnetuin edustaja. Nicholasin ollessa nuori, hän oli tuttkimassa kiellettyä kidutuskammiota, kun hänen isänsä (myös Vincent Price) tuli huoneeseen äitinsä Isabellan ja Sebastianin veljen Bartolomen kanssa. Nicholas piiloutui nurkkaan ja katsoi kauhuissaan, kun hänen isänsä iski toistuvasti Bartolomea punahehkuisella hiilihangolla huutaen "Avionrikkoja!". Murhattuaan Bartolomen, Sebastian alkoi kiduttaa vaimoaan hitaasti kuolemaan Nicholasin edessä.

Tohtori Leon kertoo myöhemmin Catherinelle ja Francisille, että Isabellaa ei itse asiassa kidutettu kuolemaan, vaan hänet muurattiin elävänä tiiliseinän sisään. Tohtori Leon selittää: "ajatus elävältä hautaamisestä saa veljesi kauhun valtaan." Nicholas pelkää, että Elizabeth on ehkä haudattu elävältä. Tohtori kertoo Nicholasille, että "jos Elizabeth Medina kävelee näillä käytävillä, se on hänen henkensä eikä ruumiinsa."

Nicholas uskoo, että hänen kuolleen vaimonsa kostonhimoinen haamu pelottelee linnassa. Elizabethin huone on voimakkaan mellastuksen lähde, ja huone löytyykin läpeensä pengottuna ja hänen muotokuvansa viillettynä. Hänen rakas cembalonsakin soittelee itsekseen keskellä yötä ja yksi Elizabethin sormuksista löytyykin sen koskettimilta. Francis syyttää Nicholasia siitä, että hän on istuttanut todisteita Elizabethin "mellastuksesta" taidokkaana huijauksena. Nicholas vaatii vaimonsa hautaa avattavaksi. He löytävät Elizabethin mädänneen ruumiin jäätyneenä asentoon, joka vihjaa hänen kuolleen huutaen epäonnistuttuaan kynsimään tietään ulos sarkofagista. Nicholas pyörtyy.

Sinä yönä Nicholas, joka on nyt hulluuden partaalla, kuulee Elizabethin äänen kutsuvan häntä. Hän seuraa ääntä hänen haudalleen. Elizabeth nousee arkustaan ja jahtaa Nicholasta kidutuskammioon, jossa hän putoaa rappuset alas. Kun Elizabeth hekumoi miehensä tajuttoman ruumiin vierellä, hän kohtaa rakastajansa ja rikostoverinsa, tohtori Leonin. He olivat suunnitelleet ajavansa Nicholasin hulluksi, jotta Elizabeth voisi periä hänen omaisuuden sekä linnan.

Leon vahvistaa, että Nicholas "on mennyttä", hänen mielensä on tuhoutunut kauhun vuoksi. Elizabeth pilkkaa tajutonta aviomiehestään. Nicholas avaa silmänsä ja alkaa nauramaan hysteerisesti samaan aikaan kun hänen vaimonsa ja lääkärinsä kauhistuvat. Nicholas luulee olevansa Sebastian, hän toistaa äitinsä ja setänsä murhat. Hän nujertaa tohtori Leonin, jonka uskoo olevan Bartolome, Leon putoaa kuiluun ja kuolee yrittäessään paeta. Nicholas tarttuu Elizabethiin ja toistaa isänsä lupauksen Isabellalle kiduttaa häntä hirveällä tavalla.

Francis saapuu paikalle tyrmään, kuultuaan Elizabethin huudot. Nicholas sekoittaa Francisin Bartolomeoon ja iskee hänet tajuttomaksi. Hän köyttää Francisin kivipaateen, joka sijaitsee suoraan valtavan partaveitsenterävän heilurin alapuolella. Heiluri on kiinnitetty kellokoneistoon, joka saa sen laskeutumaan hieman jokaisen heilahduksen jälkeen. Heilurin lähentyessä Francisin rintaa, Catherine saapuu paikalle juuri ajoissa, yhden palvelijoista, Maximillianin kanssa. Kamppailtuaan hetken Maximillianin kanssa, Nicholas putoaa kuiluun ja kuolee. Francis irrotetaan kidutuslaitteesta. Heidän lähtiessään kellarista, Catherine lupaa sinetöidä kammion ikuisiksi ajoiksi. He mäjäyttävät oven kiinni laittaen sen samalla lukkoon autuaan tietämättöminä siitä, että Elizabeth on edelleen elossa, suukapuloituna ja lukittuna rautaneitoon.

20th Century Fox oli ilmoittanut aikovansa kuvata tarinan 50-luvun lopulla yhdessä The Tell-Tale Heart" ja "Rue Morguen murhat " -elokuvien kanssa, mutta niitä ei koskaan tehty. BRITISH MOVIE FRONT: Box Office Boom - "Horror" Harvest - Davisin teatterin poistosuunnitelma STEPHEN WATTS LONDONIN .. New York Times (1923 - Nykyinen tiedosto) [New York, NY] 28. syyskuuta 1958: X9.

Kun Roger Cormanin Vieraana kauhujen talossa -elokuva julkaistiin kesäkuussa 1960, sen menestys yllätti AIP: n James H. Nicholsonin ja Samuel Z. Arkoffin. Corman myöntää, "Odotimme, elokuvan menestyvän, mutta emme puoliksikaan näin hyvin." Richard Mathesonin kertoo: "Kun ensimmäinen elokuva oli menestys, he eivät edelleenkään harkinneet Poe-sarjan tekemistä. He halusivat vain toisen Poe-filmatisoinnin." Naha, Ed. The Films of Roger Corman: Brilliance on a Budget, Arco Publishing, Inc., 1982.

Corman tunsi, että Poen kaksi vahvinta tarinaa Vieraana kauhujen talossa -tarinan jälkeen olivat "Punaisen kuoleman naamio" sekä "Kuilu ja heiluri". Hän harkitsi näistä ensimmäisen tekemistä, mutta oli huolissaan tarinan ja seitsemännen sinetin (1957) samankaltaisuuksista, joten hän päätti kuvata jälkimmäisen. "Punaisen kuoleman maski (1964) - retrospektiivi" Steve Biodrowski, Cinefantastique , 20. marraskuuta 2007, 20. elokuuta 2014 Samuel Z. Arkoff sanoo, että se oli hänen ja James H. Nicholsonin päätös tehdä Kuilusta ja heilurista toinen Poe-elokuva, koska se oli paljon graafisempi ja koska punaisen kuoleman naamio olisi tarvinnut tanssiryhmän, joka olisi tullut kalliiksi. Kaikissa varhaisissa Poe-filmatisoinneissa, oli suhteellisen vähän näyttelijöitä, joten kun lopulta teimme punaisen kuoleman naamion, menimme Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, jossa se olisi halvempaa tehdä. " Lawrence French, "The Pit and the Pendulum ", The Pit ja Pendulum , Bear Manor Media 2013

Käsikirjoitus Mathesonin käsikirjoitus kehitti huolitellun narratiivin joka muistutti Poea vain vaivoin; ainoastaan loppukohtauksessa oli yhtäläisyyttä alkuperäiseen novelliin, johon elokuva perustui. Corman totesi: "Menetelmä, jota käytimme Kuilussa ja heilurissa, oli käyttää Poen novellia elokuvan kolmannen näytöksen huipentumassa, koska kahden sivun novelli ei riitä 90-minuuttiseen elokuvaan. Sitten rakensimme kaksi ensimmäistä näytöstä siten, että toivoimme niiden olevan Poen tyylille uskollisia, sillä hänen huipentumansa kestäisi kankaalla ainoastaan hetken." Di Franco, J. Philip (editor). The Movie World of Roger Corman, Chelsea House Publishers, 1979.

Mathesonin käsikirjoitus sisälsi takauman Elizabethin sairautta edeltäneeseen aikaan, jossa Nicholas ja Elizabeth ratsavat ja ovat piknikillä. Corman poisti kohtauksen ennen kuvausten aloittamista, sillä hänen mielestään se rikkoi hänen Poe-sarjaansa koskevia tärkeimpiä teorioitaan: Minulla oli paljon teorioita, joiden parissa työskentelin, kun tein Poe-elokuvia... Yksi teorioistani oli, että nämä tarinat luotiin Poen tiedostamattomasta mielestä, ja tiedostamaton mieli ei koskaan näe todellisuutta, joten ennen Ligeian hauta -elokuvaa, emme koskaan näyttäneet todellista maailmaa. Kuilussa John Kerr saapui vaunuun valtameren taustaa vasten, joka tuntui olevan edustavampi tajuttomalle. Tämä hevosen selkäpuoli heitettiin pois, koska en halunnut saada kohtausta ihmisten ulottuvilla kirkkaassa päivänvalossa. Käsikirjoitusta muutettiin sen alkuperäisestä luonnoksesta kuvausten aikana. Price itse ehdotti lukuisia muutoksia vuoropuheluihin omalle hahmolleen. Käsikirjoituksessa, kun Francis Barnard esitellään ensimmäistä kertaa Nicholasille, nuori mies kysyy kovista, oudoista äänistä, joita hän oli kuullut hetkeä aikaisemmin. Don Medina vastaa: "Ööh ... laite, herra Barnard. ( Kääntyen ) Mikä tuo sinut meille?" Price merkitsi ehdotuksiin, "se on pidettävä jatkuvasti korjauksessa" ja "sitä ei voi pysäyttää". Myöhemmin käsikirjoituksessa, kun Nicholas muistelee isänsä kidutuskammiota, Price suunnitteli vaihtoehtoisia selityksiä Sebastian Medinan väkivallalle. Nicholasin kuolinkohtauksen aika, kuiluun putoamisen jälkeen hahmo alun perin kävi keskustelua kuolinhetkellään kysyen kauhunsekaisella äänellä, "Elizabeth. Mitä olen tehnyt sinulle? Mitä olen tehnyt sinulle?" Kameran oli sitten määrä leikata suoraan Elizabethin kasvoihin, hänen ollessa loukussa rautaneidossa. Corman päätti hylätä repliikit ja uskoi, että elokuvan pitäisi pysyä siinä vaiheessa puhtaasti visuaalisena ja, että vuoropuhelu tuhoaisi kohtauksen voiman. Williams, Lucy Chase. The Complete Films of Vincent Price, Citadel Press, 1995.

Kuvaukset Kuilun ja heilurin teosta ilmoitettiin alun perin elokuussa 1960 ja kuvaukset alkoivat tammikuun ensimmäisellä viikolla, vuonna 1961.