pienoiskuva|Yleisimmät näytön kuvatarkkuudet. Eri kuvatarkkuuksien värit kertovat kuvasuhteen (esim. 4:3-kuvasuhde punaisella).

Näytön kuvatarkkuus eli resoluutio kertoo digitaalitelevision, tietokoneen näytön tai muun näyttölaitteen erillisten kuvapisteiden lukumäärän kaikissa näytön näyttämissä mittasuhteissa. Se on monimerkityksinen käsite, sillä kuvapisteitä ohjataan eri tavoin kuvaputkinäytöissä, litteissä näytöissä (mukaan lukien nestekidenäytöt) ja heijastettavissa näytöissä, jotka käyttävät kiinteää kuvapisteiden järjestystä.

Kuvatarkkuus ilmoitetaan yleensä leveyden ja korkeuden tulona, jonka yksikkönä käytetään kuvapistettä eli pikseliä. Esimerkiksi 1024 × 768 tarkoittaa leveyden olevan 1024 kuvapistettä ja korkeuden 768 kuvapistettä, ja se luetaan kirjakielellä tavallisesti "tuhatkaksikymmentäneljä kertaa seitsemänsataakuusikymmentäkahdeksan". Kaistanleveys on suoraan verrannollinen kuvatarkkuuden neliöön, joten kuvatarkkuudella on todella suuri vaikutus vaadittavaan kaistanleveyteen.

Käsitteen "näytön kuvatarkkuus" käyttö koskee kiinteiden kuvapistejärjestysten näyttöjä kuten plasmanäyttöjä, nestekidenäyttöjä (LCD), DLP-projektoreja, orgaanisia loistediodinäyttöjä (OLED) ja muita samankaltaisia näyttöjä, ja se on yksinkertaisesti näytön muodostavien sarakkeiden ja rivien lukumäärä, (esim. 1920 × 1080). Kiinteän kuvapisteiden järjestyksen seurauksena kaikki näytöt tarvitsevat skaalaimen (muistillisen digitaalisen videosuorittimen) sovittaakseen monien eri tallennusmuotojen kuvan näytölle sopivaksi.

Sanojen kuvatarkkuus tai resoluutio käyttö koskien laitteiden, kuten puhelinten, tablettien, tietokoneen näyttöjen ja televisioiden näyttöjä on harhaanjohtavaa mutta yleistä. Näytön kuvatarkkuuden käsitteellä on tarkoitus tarkoittaa kuvapisteiden mittasuhteita eli kuvapisteiden lukumäärää kussakin ulottuvuudessa kuten 1920 × 1080, mikä ei kerro mitään kuvapisteiden tiheydestä näytöllä, johon kuva itse asiassa perustuu. Kuvatarkkuus viittaa virallisesti kuvapisteiden tiheyteen eli niiden lukumäärään tietyllä matkalla tai alueella, ei niiden kokonaismäärään. Näytön kuvatarkkuus voidaan ilmoittaa digitaalisessa mittauksessa tuuman alueella olevina kuvapisteinä (PPI). Analogisessa mittauksessa, jos näyttö on 10 tuuman korkuinen, vaakasuuntainen kuvatarkkuus mitataan kymmenen tuuman levyisen neliön poikki. Tätä kutsutaan TV-standardeissa juovien vaakasuuntaiseksi kuvatarkkuudeksi kuvan korkeutta kohden. Esimerkiksi analogiset NTSC-TV:t näyttävät yleensä vaakasuuntaisena kuvatarkkuutena 340 juovaa kuvan korkeutta kohden, joka on tasavertainen todellisen kuvan 440 juovan (vasemmasta reunasta oikeaan reunaan) kanssa.

Taustatietoa

oikea|pienoiskuva|1080p:n peräkkäispyyhkäisyä käyttävä teräväpiirtotelevisio 16:9-kuvasuhteella. Jotkut toimittajat käyttävät näytön kuvatarkkuutta myös ilmaisemaan syöttömuotojen valikoimaa, jonka näytön elektroniikka hyväksyy, ja sisältää usein näytön alkuperäistä kuvakokoa suurempia tallennusmuotoja, vaikka ne joudutaankin skaalaamaan huonommaksi, jotta ne saadaan sopimaan näytön säätöarvoihin (esimerkiksi täysteräväpiirron hyväksyminen näytettäväksi näytöllä, jolla on 1366 × 768 kuvapistettä). Television ohjelmalähteiden tapauksessa monet valmistajat pienentävät ohjelmalähteen syötettä 5%, joten ohjelmalähteen kuvatarkkuus ei ole välttämättä sama kuin näytön kuvatarkkuus. Kuvan kannalta kuvatarkkuuden taso muuttaa kuvataajuutta vain hieman (esim. 1080p - 720p = 5f).

Silmän havaintoon näytön kuvatarkkuudesta vaikuttaa monta tekijää. Näytön suorakaiteen muotoisuus on yksi tekijä, ja se ilmenee kuvan korkeuden ja leveyden suhteena, jota kutsutaan kuvasuhteeksi. Näytön fysikaalinen kuvasuhde ja yksittäinen kuvasuhde eivät ole välttämättä samat. Kun 1280 × 720 kuvapistettä näytetään 16:9 näytöllä, kuvapisteet ovat neliöitä, mutta kun samalla näytöllä näytetään 1024 × 768 kuvapistettä, ne ovat pitkulaisia.

Esimerkki kuvapisteiden muodon vaikutuksesta "kuvatarkkuuteen" tai nähtyyn terävyyteen: kun pienemmällä pinta-alalla näytetään enemmän tietoa korkeampaa kuvatarkkuutta käyttäen, kuvasta tulee paljon selkeämpi ja terävämpi. Suurin osa nykyisistä näytöistä on kuitenkin valmistettu tiettyyn kuvatarkkuuteen, joten kuvatarkkuuden laskeminen huonontaa terävyyttä reilusti tällaisilla näytöillä, koska niissä käytetään interpolointia, jotta ohjelmalähteen näytön alkuperäisestä poikkeava kuvatarkkuus saadaan sovitettua näytölle.

Vaikka jotkut kuvaputkinäytöt saattavatkin käyttää digitaalista videon käsittelyä, joka sisältää muistin tietokenttiä hyödyntävää skaalausta, kuvaputkinäyttöjen kuvatarkkuuteen vaikuttaa monia eri muuttujia kuten kuvapisteiden koko ja tarkkuus, hajataitto näytön kulmissa, kuvaputken pinnan väriloisteaineen pistejako (kuten Sonyn Trinitron) värillisissä kuvaputkissa sekä kuvan kaistanleveys.

Lomituksen ja peräkkäispyyhkäisyn vertailu

Kuvan sovittaminen suurentamalla ja pienentämällä alt=|pienoiskuva|16:9-kuvasuhteen televisio lokakuulta 2004 alt=|pienoiskuva|Eri yleisten laitteiden, kuten Nintendo DS:n ja kahden kannettavan tietokoneen väliset näyttöjen kokoerot. Suurin osa televisioiden näyttöjen valmistajista sovittaa kuvan suurentamalla näytöilleen (kuvaputkille, plasmanäytöille, nestekidenäytöille jne.), joten näytön todellinen kuva saattaa huonota esimerkiksi 720 × 576:sta 680 × 550:aan. Näkymättömän alueen koko riippuu jonkin verran näyttölaitteesta. Myös teräväpiirtotelevisiot tekevät vastaavalla tavalla.

Tietokoneiden näytöt tai kuvanheittimet eivät yleensä sovita kuvaa näytölle suurentamalla, vaikka monet mallit, kuten kuvaputkinäytöt, mahdollistaisivatkin sen. Kuvaputkilla on tapana sovittaa kuva näytölle pienentämällä peittääkseen kasvavia vääristymiä kulmissa.

Käytössä olevia kuvatarkkuuksia Televisiot Televisioita on seuraavilla kuvatarkkuuksilla:

Vakiopiirtotelevisio (SDTV): 480i (NTSC:n kanssa yhteensopiva digitaalinen standardi, joka käyttää kahta lomitettua kenttää, joissa molemmissa on 243 vaakajuovaa.) 576i (PAL:n kanssa yhteensopiva digitaalinen standardi, joka käyttää kahta lomitettua kenttää, joissa molemmissa on 243 vaakajuovaa.) Parannetun tarkkuuden televisio (EDTV): 480p (720 × 480 peräkkäispyyhkäisyllä) 576p (720 × 576 peräkkäispyyhkäisyllä) Teräväpiirtotelevisio (HDTV): Teräväpiirto (1280 × 720 peräkkäispyyhkäisyllä) Lomitettu täysteräväpiirto (1920 × 1080, joka on jaettu kahteen 540 juovan lomitettuun kenttään.) Täysteräväpiirto (1920 × 1080 peräkkäispyyhkäisyllä). Tätä kuvatarkkuutta sanotaan usein lyhyemmin teräväpiirroksi, koska se on nykyisin yleisin näistä tarkkuuksista. Ultrateräväpiirtotelevisio (UHDTV): 4K-ultrateräväpiirto (3840 × 2160 peräkkäispyyhkäisyllä kuvasuhteella 16:9) DCI 4K (4096 × 2160) 8K-ultrateräväpiirto (7680 × 4320 peräkkäispyyhkäisyllä kuvasuhteella 16:9)

Tietokoneiden näytöt

Tietokoneiden näytöissä on ollut perinteisesti korkeammat kuvatarkkuudet kuin useimmissa televisioissa.

2000-luvulla Heinäkuussa 2002 XGA-näytönohjaimen 1024 × 768 oli yleisin näytön kuvatarkkuus. Monet verkkosivustot ja multimediatuotteet oli suunniteltu uudelleen edeltävästä 800 × 600 kuvatarkkuudesta, jotta ne saatiin optimoitua 1024 × 768:lle.

Kohtuuhintaisten nestekidenäyttöjen saatavuus on tehnyt 5:4-kuvasuhteen kuvatarkkuudesta 1280 × 1024 suositumman pöytäkonekäyttöön 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana. Monet tietokoneen käyttäjät kuten tietokoneavusteisen suunnittelun käyttäjät, graafikot ja tietokonepelien pelaajat käyttivät kuvatarkkuutta 1600 × 1200 (UXGA) tai korkeampaa kuten 2048 × 1536 (QXGA), jos heillä oli tarvittava laitteisto. Muut saatavilla olleet kuvatarkkuudet sisälsivät  ylisuuria muotoja kuten 1400 × 1050 ja laajoja muotoja kuten 1280 × 800 (WXGA), 1440 × 900 (WXGA+) ja 1920 × 1200 (WUXGA). 720p:n ja 1280p:n näytöt eivät myöskään olleet epätavallisia kotikäyttäjien ja pelaajien keskuudessa, koska niissä oli täydellinen yhteensopivuus elokuva- ja pelijulkaisuiden kanssa. Uusi teräväpiirron ylittävä tarkkuus 2560 × 1200 (WQXGA) julkaistiin 30-tuumaisille nestekidenäytöille vuonna 2007.

2010-luvulla 1366 × 768 oli yleisin kuvatarkkuus maaliskuussa 2012.

Useat valmistajat, kuten Apple, julkaisivat vuonna 2010 27-tuumaisia näyttöjä 2560 × 1440 kuvatarkkuudella, ja Apple esitteli 2880 × 1800 kuvapisteen näytön MacBook Prolle vuonna 2012. Ammattikäyttönäytöt, joita käytetään esimerkiksi lääketieteessä ja lennonjohdossa, tukevat kuvatarkkuuksia 4096 × 2160 kuvapisteeseen saakka.

Yleiset näytön kuvatarkkuudet + Standardi Kuvasuhde Leveys (px) Korkeus (px) % Steamin käyttäjistä % Verkon käyttäjistä nHD 16: 9 640 360 n / a 4,26 SVGA 4: 3 800 600 n / a 0,42 XGA 4: 3 1024 768 0,64 3,29 WXGA 16: 9 1280 720 0,42 3.15 WXGA 16:10 1280 800 0,82 3,88 SXGA 5: 4 1280 1024 2.16 3,37 Teräväpiirto ~ 16: 9 1360 768 1.95 1,65 Teräväpiirto ~ 16: 9 1366 768 14.02 24.27 WXGA + 16:10 1440 900 3,60 6,55 muut 16: 9 1536 864 0,25 5,52 HD + 16: 9 1600 900 3,60 4.81 WSXGA + 16:10 1680 1050 2,54 2,52 Täysteräväpiirto 16: 9 1920 1080 60,48 19.20 WUXGA 16:10 1920 1200 0,90 1.20 QWXGA 16: 9 2048 1152 n / a 0,46 muu 21: 9 2560 1080 0,96 n / a QHD 16: 9 2560 1440 3,97 2.09 muu 21: 9 3440 1440 0,48 n / a 4K UHD 16: 9 3840 2160 1,48 n / a muut 1,73 13.37

Kun tietokoneen näytän kuvatarkkuus asetetaan näytön fysikaalista (alkuperäistä) kuvatarkkuutta korkeammaksi, jotkin video-ohjaimen ajurit tekevät virtuaalisen ruudun vieritettäväksi fyysisen ruudun yli, jolloin nähdään kaksiulotteinen virtuaalinen työpöytä ikkunoineen. Jotkin nestekidenäyttöjen valmistajat merkitsevät, että ruudun alkuperäisen kuvatarkkuuden käyttö muulla kuvatarkkuudella aiheuttaa huonomman kuvanlaadun. Kuva sovitetaan karsimalla kuvapisteitä (käytettäessä digitaalista sisääntuloa) tai vajavaisella analogisen signaalin näytteellä (käytettäessä VGA-liitintä). Muutamat kuvaputkinäyttöjen valmistajat laittavat todellisen alkuperäisen kuvatarkkuuden lainausmerkkeihin, koska kuvaputket ovat luonnostaan analogisia ja voivat vaihdella toistoaan 320 × 200:sta (vanhojen tietokoneiden ja pelikonsoleiden emuloinnissa) elektroniikkansa ylärajalle asti, tai muuten kuvasta tulee liian yksityiskohtainen virkistettäväksi tyhjiöputkessa. Täten kuvaputket tarjoavat kuvatarkkuuden vaihtelevuutta, jota kiinteän kuvatarkkuuden nestekidenäytöt eivät voi tarjota.

16:9-kuvasuhde on yleistynyt viime vuosina kannettavien tietokoneiden näytöissä. Teräväpiirtoinen 1366 × 768 on yleistynyt suurimmassa osassa ruutuko'oista, kun taas 1600 × 900 (HD+) ja 1920 × 1080 (täysteräväpiirto) ovat saatavilla suuremmille läppäreille.

Digitaalisen elokuvan osalta, videon kuvataajuus riippuu ensisijaisesti kuvauskaluston ruutujen kuvasuhteesta (joka tutkitaan tavallisesti digitaalista keskitason jälkituotantoa varten) sekä todellisten pisteiden määrästä. Vaikka ainutlaatuista standardisoitujen kuvakokojen valikoimaa ei olekaan, on yleistä, että elokuvateollisuus viittaa "nK:lla" kuvanlaatuun, jossa n on kokonaisluku, joka soveltuu todellisten kuvatarkkuuksien vaihtoehdoiksi riippuen elokuvan tallennusmuodosta. Kuten lähde arvioi, 4:3-kuvasuhteelle, jolle kuvaruutu (riippumatta tallennusmuodosta) on tarkoitettu vaakasuoralla sovituksella, n on 1024:n kerroin, jolloin vaakasuuntainen kuvatarkkuus on tarkalleen 1024*n kuvapistettä. Esimerkiksi 2K:n suosituskuvatarkkuus on 2048 × 1536 kuvapistettä ja 4K:n 4096 × 3072 kuvapistettä. 2K voi kuitenkin viitata myös muihin kuvatarkkuuksiin kuten 2048 × 1556 (täydellä aukolla), 2048 × 1152 (täysteräväpiirto 16:9-kuvasuhteella) tai 2048 × 872 kuvapistettä (Cinemascope-laajakuva 2,35:1-kuvasuhteella). On myös huomionarvoista, että jos ruudun kuvatarkkuus on esimerkiksi 3:2-kuvasuhteella 720 × 480 (NTSC), se ei ole sama, joka näkyy ruudulla (esim. 4:3 tai 16:9 riippuen suorakaidekuvapisteiden järjestyksestä).

Standardien kehittyminen