Kempele on Suomen kunta, joka sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa. Kunta kuuluu Oulun seutukuntaan. Kempeleessä asuu asukasta. Kunnan pinta-ala on km², josta km² on sisävesiä ja km² merialueita. Väestötiheys on asukasta/km².
Kempeleen naapurikunnat ovat Liminka, Oulu ja Tyrnävä. Kempele sijaitsee pääosin sisämaassa, mutta kuntaan kuuluu myös kapea kieleke merenrantaa Vihiluodon kylässä.
Kempeleen kunta on perustettu vuonna 1867, jolloin kappeliseurakunta siirtyi kunnallishallintoon. Varhaisimmat kirjalliset maininnat Kempeleen asutuksesta ovat 1500-luvulta, jolloin Kempele kuului suur-Liminkaan. Itsenäinen kappeliseurakunta Kempeleestä muodostettiin vuonna 1774.
Yksi Kempeleen kunnan ominaisuuksista on kahtia jakaantunut keskustaajama. Länsi- ja itäpuolen rajana on pidetty valtatie 4:ää. Länsipuolella niin sanotussa vanhassa keskustassa sijaitsevat muun muassa vanha ja uusi kirkko sekä koulukeskus. Itäpuolella sijaitsee Ylikylän osa-alue, jossa sijaitsee muun muassa Pohjois-Suomen suurimpiin kauppakeskuksiin kuuluva Zeppelin ja Köykkyrin virkistysalue, jossa talvisin toimii hiihtokeskus, jota pidetään myös Suomen pienimpänä laskettelukeskuksena.
Kempele valittiin Suomen luovimmaksi kunnaksi vuonna 2006.
Nimen etymologia Nimi Kempele on harvinainen. Paikannimenä se esiintyy Kempeleen lisäksi Paltamossa ja Siilinjärvellä.
Ennen vakiintumistaan nykyiseen kirjoitusasuun Kempele (kunnan nimi) on esiintynyt eri variaatioina kartoissa ja muissa asiakirjoissa: Kembele, Kembelä, Kämbele, Kämbelä, Kiembele sekä Kiemböle. Sanan alkuperä on ilmeisesti saamen kielen sanassa gaeppel, joka tarkoittaa hylkeen etujalkaa. Kempe voi myös viitata skandinaaviseen tai alasaksilaiseen vaikutukseen.
Paikannimenä Rautjärvellä sijaitseva Simpele on nimenä samankaltainen, mutta taipuu eri tavoin.
Kempele-sanan yhteydessä käytettävät sijamuodot ovat paikkakunnalla vakiintuneen tavan mukaisesti inessiivi (Kempeleessä), elatiivi (Kempeleestä) ja illatiivi (Kempeleeseen). Tosin ulkopaikkakuntalaiset käyttävät kunnasta varsin usein myös virheellisiä adessiivi- (Kempeleellä), ablatiivi- (Kempeleeltä) ja allatiivimuotoja (Kempeleelle).
Historia pienoiskuva|Kempeleen kunnan rajat vuoden 1960 tilastokartassa. Kempeleen alue on varsin myöhään noussut merestä, joten siellä ei ole ollut asutusta kivikaudella. Kempeleen Kuuselan tilalla on tehty rautakautinen löytö, joka sisältämä esineistö osoittaa karjalaisten erämiesten liikkuneen alueella.
Kempele asutettiin todennäköisesti 1500-luvun puolivälissä. Kirjallisissa lähteissä Kempele mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1568, jolloin alueella oli kolme taloa. Asutus vakiintui vuosisadan loppupuolella. Kempeleen ensimmäiset asukkaat olivat todennäköisesti kotoisin Oulunsalosta ja pääasiassa uudisasukkaat tulivatkin naapuripitäjistä. Eräelinkeinoilla ei Kempeleen historiassa ole koskaan ollut kovin suurta merkitystä, koska Kempeleen asutus syntyi ja vahvistui 1500-luvulta lähtien maanviljelyn ja karjanhoidon varassa. Alkuaikoina myös kalastus oli tärkeä elinkeino, mutta sen merkitys väheni maanviljelyn ja karjatalouden voimaperäistyessä. Laajat luonnonniityt ovat soveltuneet eriomaisen hyvin rehuviljelyn kasvattamiseen ja myös kivettömien entisten merenpohjamaiden muokkaus on ollut suhteellisen helppoa. Voi ja juusto olivat pitkään viljan ohella Kempeleen tärkeimmät myyntituotteet. Pääosa tuotannosta myytiin Ouluun.
Kempele kuului aluksi seurakunnallisesti Liminkaan. Oulu ja Oulunsalo erosivat Limingasta vuonna 1610, jolloin Kempele jäi edelleen emäseurakunnan yhteyteen. Kun Oulunsaloon rakennettiin kappelikirkko vuonna 1665, alkoivat kempeleläiset puuhata liittymistä Oulunsaloon. Tilanne jatkui epäselvänä, kunnes muodostettiin Limingan alainen Kempeleen kappeli vuonna 1688. Oma kirkko Kempeleeseen valmistui vuonna 1691, mutta oma pappi saatiin vasta vuonna 1740. Vuonna 1735 Kempeleessä oli 444 asukasta. Asukasluku kasvoi tasaisesti, sillä vuonna 1800 asukkaita oli 608, vuonna 1850 921 ja vuonna 1900 jo 1 237.
Kempeleen ja Oulunsalon yhdistämishankkeet tulivat uudestaan esille 1800-luvulla, jolloin yhdistämistä suunniteltiin kolme kertaa. Kuitenkin aina joko kempeleläiset tai oulunsalolaiset vastustivat hanketta. Vuonna 1899 Kempele määrättiin itsenäiseksi seurakunnaksi, mutta ero Limingasta toteutui vasta vuonna 1918. Tiilien valmistuksella on Kempeleessä vanhat perinteet, jotka ulottuvat aina 1600-luvulle saakka. Oulun kaupungin nopea teollistuminen 1800-luvun jälkipuoliskolla johti voimakkaaseen rakennustoimintaan. Tällöin ryhdyttiin polttamaan tiiliä kaupungin tarpeisiin ympäröivällä maaseudulla. Teolliseksi tiilien tuotanto muuttui Kempeleessä vuonna 1898, kun Kempeleen tiilitehdas perustettiin. Tehtaan toiminta keskittyi kesäkausiin. Keskimäärin tehdas työllisti 20–25 henkilöä, mutta parhaimpina aikoina saattoi tiilien valmistuksessa työskennellä 50–60 henkeä. Tiilitehdas lopetti tuotantonsa vuonna 1952.
1930-luvulla ehdotettiin jälleen kahden pienen seurakunnan, Kempeleen ja Oulunsalon yhdistämistä, mutta kempeleläiset vastustivat ja asia raukesi. Kun Oulujoen kunta lakkautettiin vuoden 1965 alussa, siitä liitettiin Kempeleeseen noin 6 km²:n alue ja sen mukana 64 henkeä. Alueliitos käsitti suurimmaksi osaksi Oulujoen kuntaan kuuluneen Juurussuon kylän. Pääsääntöisesti Limingan kylänä pidetyn Tupoksen alueosat, jotka kuuluivat Kempeleeseen liitettiin Valtioneuvoston päätöksellä Liminkaan vuonna 1970. Samana vuonna Oulun lääninhallitus ehdotti Kempeleen ja Oulunsalon kuntien yhdistämistä uudeksi kunnaksi. Kuitenkin molempien kuntien valtuustot vastustivat ehdotusta. Kunnanvaltuustot kuitenkin suhtautuivat myönteisesti ottamalla Hailuodon kunnan mukaan yhteistoiminta-alueen muodostamiseen.
Kempeleen väestö kasvoi 1900-luvun alusta 1960-luvulle 1 230:stä 2 700:aan. Sen jälkeen väestönkehitys kääntyi voimakkaaseen kasvuun, joka alkoi taittua vasta 1980-luvun alussa. Vuonna 1985 asukkaita oli 8 604. Väkiluvun kasvu on johtunut Oulun läheisyydestä, sillä sinne on matkaa keskustaajamasta noin 10 kilometriä. Kempeleen teollisuus oli pitkälle 1900-lukua vähäistä. Kempeleen tiilitehtaan toiminnan loppumisen jälkeen vuonna 1952 ei kunnassa juuri ollut teollisia työpaikkoja, ellei mukaan lasketa vähäistä pienteollisuutta. Uutta teollisuutta syntyi vasta 1960-luvulla. Kunnan huomattavin teollisuusyritys oli toimintansa vuonna 1969 aloittanut Oy Nokia Ab Pohjolan Kaapeli, joka toimii nykyään PKC Group nimellä. Muita huomattavia työnantajia olivat vuonna 1973 aloittanut Kumi-Helenius Oy:n kumitehdas, Lauri Kuokkanen Oy, Ouman Oy, Oulun Puukaluste Oy, Kempeleen Elektrometalli, Temelex Oy:n sairaalakalustetehdas, Polar Electro Ky, Rakennuslaite Ky ja OU-SE Oy.
Kaupunkinimitys 19 kunnanvaltuuston jäsentä tekivät keväällä 2017 aloitteen, jossa Kempeleen kunnan ehdotettiin ottavan kaupunkinimityksen käyttöön. Huhti-toukokuussa 2018 asiasta pidettiin neuvoa antava äänestys, jossa kysyttiin kunnan asukkailta mielipidettä pitäisikö Kempele muuttaa kaupungiksi. 64,2 prosenttia äänestivät Kempeleen pysyvän kuntana, ja 35,6 prosenttia kaupungin puolesta. Kunnanvaltuusto teki lopullisen päätöksen syyskuussa 2018, että Kempele jatkaa kuntana. Kempeleen muuttamisesta kaupungiksi on tehty aiemmin kaksi aloitetta: vuosina 1992 ja 2015.
Kirjallisuutta Kempeleen historiaa 1500-luvulta 1980-luvun alkuun käsitellään Mauno Hiltusen vuonna 1982 julkaistussa kirjassa Kempeleen historia.
Maantiede Luonto pienoiskuva|Mourunkijärvi on Kempeleen kunnan ainoa järvi. Kempele on muun Pohjanmaan tavoin tasaista lakeutta. Kunta on entistä merenpohjaa, jota luonnehtivat alavat ja laakeat niitty- ja peltomaisemat, sekä harvaa metsää kasvavat kankaat ja suot. Erityisesti kunnan itäosassa on laajoja suoalueita. Kempele kuuluu laajaan sedimenttikivialueeseen, niin sanottuun Muhoksen muodostumaan, joka Satakunnan hiekkakivien tavoin on säilynyt kulutukselta peruskallion vajoamassa. Muhoksen muodostuma ulottuu merelle päin leveänä vyönä Muhoksen, Tyrnävän, Limingan ja Kempeleen sekä Oulunsalon alueiden kautta aina Hailuotoon saakka. Sitä ympäröi lähes homogeeninen granaattivyö. Kalliopaljastumia alueella on vähän.
Kallioperää peittävät irtaimet maalajit paksuna kerroksena. Yleisimmät maalajit ovat savi, hiekka, turve ja moreeni, joka muodostaa kunnan itäosassa 5–10 metriä ympäristöstään kohoavia kumpareita. Korkeusvaihtelut ovat kunnan alueella vähäiset. Maasto on alavaa ja kohoaa loivasti Perämerestä pistävien Liminganlahden ja Kempeleenlahden tulvaniityiltä sisämaata kohti. Kirkon seudun maisemaan tuo vaihtelua vähäinen harjumuodostuma. Vaihtelevinta maasto on itäosassa, jossa on myös kunnan korkein kohouma Mourunkijärven pohjoisrannalla. Maankohoaminen, jonka nopeus on kahdeksan millimetriä vuodessa, aiheuttaa alati muutoksia rannikolla. Rantavedet Liminganlahdessa ja Kempeleenlahdessa ovat matalia, joten rantaviiva muuttuu nopeasti. Vielä 1500-luvun puolimaissa Kempeleen ja Oulunsalon välissä oli noin 2,3 kilometriä leveä merensalmi ja Kempele oli niemimaa. Maayhteys Kempeleen ja Oulunsalon välille syntyi todennäköisesti 1700-luvun alkupuolella. Kohoaminen on ollut nopeinta Kempeleen ja Limingan välisellä Isollaniityllä. Myös Kempeleenlahti on maantunut nopeasti.
Sisävesiä Kempeleessä on vähän. Ainoa huomattava järvi on Mourunkijärvi. Aikaisemmin rannikon vesijättömaalla oli useampiakin matalavetisiä järviä ja lampia, mutta ne ovat joko maatuneet tai kuivattu.
Aluerakenne Taajamat Vuoden 2024 lopussa Kempeleessä oli 19 657 asukasta, joista 18 837 asui taajamissa, 661 haja-asutusalueella ja 159:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Kempeleen taajama-aste on 96,6 %. Kempeleen taajamaväestö jakautuu kahden eri taajaman kesken:
# Taajama Väkiluku(31.12.2024) 1 Oulun keskustaajama* 18 803 2 Murto* 34
Kunnan keskustaajama on lihavoitu. Asteriskilla (*) merkityt taajamat kuuluvat tähän kuntaan vain osittain. Kempeleen keskuspaikka Asemanseutu ei muodosta omaa taajamaansa, vaan se on osa Oulun keskustaajamaa, joka ulottuu sekä Kempeleen että Oulun alueelle. Yhteensä Oulun keskustaajamassa on 217 350 asukasta ja sen pinta-ala on 209,15 neliökilometriä. Murron taajama ulottuu Kempeleen ja Tyrnävän alueelle. Yhteensä Murron taajamssa on 1 299 asukasta ja sen pinta-ala on 3,44 neliökilometriä. Kempeleen Ketolanperän kylässä sijaitsee Murto-niminen osa-alue, joka on jakanut nimensä Tyrnävän kunnan puolella olevan samannimisen kylän mukaan mutta sittemmin Kempeleen kunnan kaavoituksessa kuulunut Ketolanperän osa-alueeseen.
Väestö Väestönkehitys Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1975 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2026 tilanteen mukainen.
Hallinto ja politiikka Kunnanvaltuusto
Kempeleen kunnanvaltuustossa on 39 paikkaa. Paikat jakaantuivat seuraavasti vuoden 2025 kuntavaaleissa (suluissa muutos vuoden 2021 tulokseen): Keskusta 16 paikkaa (+1) SDP 9 paikkaa (+3) Kokoomus 9 paikkaa (+1) Perussuomalaiset 3 paikkaa (−3) Vasemmistoliitto 1 paikka (−1) Vihreät 1 paikka (0)
Kunnantalo Kempeleen nykyistä kunnantaloa kutsutaan Kempeletaloksi. Kempeletalossa on kunnan toimitilojen lisäksi kuntalaisten olohuone, avoimia työskentely- ja kokoustiloja sekä ravintola. Uusi kunnantalo otettiin käyttöön joulukuussa 2025 ja sen avajaisia vietetään 17. tammikuuta 2026. Edellinen keskustaajamassa sijainnut kunnantalo purettiin vuonna 2019 sisätilaongelmien vuoksi. Kempeleen kunnan väistötilat sijaitsivat vuosina 2017-2025 Vihiluodon kylässä Vihikarissa. Kempeleen kunta luopui uusien tilojen valmistumisen yhteydessä sekä Vihikarin että Voimatien toimitiloista.
Talous ja elinkeinot Kempeleessä on pääkonttorit ja tuotantoa Lehto Groupilla, Polar Electrolla, PKC-Groupilla ja Ouman Oy:llä.
Liikenne ja infrastruktuuri pienoiskuva|Kempeleen vanha rautatieasema, joka ei ole nykyisin enää käytössä.