Syrakusa ( tai Syrakousa, myös , , , ) oli antiikin aikainen kaupunki ja kaupunkivaltio (polis) Sikeliassa eli Sisilian saarella nykyisen Italian alueella. Se on kehittynyt nykyiseksi Syrakusan kaupungiksi ja sijaitsi sen paikalla.
Syrakusa oli Sisilian vanhimpia kreikkalaisia siirtokuntia, ja perusti saarelle lukuisia omia siirtokuntiaan. Kaupunki nousi koko Sisilian vauraimmaksi, voimakkaimmaksi ja merkittävimmäksi 400-luvulla eaa., jonka jälkeen Syrakusan tyrannit päättivät koko saaren kohtaloista ja saaren muiden polisten historia seuraa usein Syrakusan vaiheita. Syrakusan kukoistus kesti vuoteen 212 eaa. saakka, jolloin roomalaiset valtasivat sen. Roomalaisella kaudella Syrakusa kehittyi tavalliseksi roomalaiseksi kaupungiksi ja toimi Sisilian provinssin pääkaupunkina, vaikkakin taantui aikaisempaan kukoistukseensa nähden.
Syrakusa oli suurikokoinen kaupunki ja sen alueelta on myös kaivettu esiin suuri määrä muinaisjäänteitä, vaikka nykyinen kaupunki onkin pitkälti antiikin aikaisen kaupungin päällä. Kaupungin muinaisjäänteet ovat nykyisin osa Unescon maailmanperintökohdetta Syrakusa ja Pantalican nekropolis.
Maantiede
Antiikin Syrakusa sijaitsi nykyisen kaupungin tavoin saaren kaakkoisrannikolla jotakuinkin Katanen kaupungin ja saaren kaakkoiskärjen eli Pakhynoksen (lat. Pachynus) niemen puolivälissä.
pienoiskuva|upright=1.09|Vanha kartta Syrakusasta Ateenan Sisilian sotaretken (415–413 eaa.) aikaan. Syrakusan poliksen kaupunkikeskuksen asutun alueen koko oli klassisella kaudella 400-luvulla eaa. noin 150 hehtaaria, ja sillä arvioidaan asuneen noin – henkeä. Hellenistisellä kaudella kaupungin pinta-ala oli puolestaan noin 200 hehtaaria. Kaupunki oli rakennettu ympäristöään korkeammalle tasanteelle, joka oli sisämaan korkeampien kukkuloiden ja ylätasankojen haarauma ja suuntautui kohti merenrannikkoa muodostaen niemen. Tasanne oli suunnilleen kolmion muotoinen. Sisämaan puolella kolmion kärjessä sijaitsi Euryaloksen (Euryalus) linnoitus, joka oli kaupungin korkein kohta. Sieltä tasanne laskeutui kohti merta ja kolmion kantaa, joka muodosti niemen kärjen. Tasanne muodosti luonnonlinnoituksen, sillä vaikka se ei ollut erityisen korkea, sen reunat olivat melko jyrkät. Niemen eteläpuolella sijaitsi Syrakusan Suuren sataman satamalahti, joka ulottui Plemmyrionin (Plemmyrium) niemelle saakka, ja pohjoispuolella laajempi lahti, joka ulottui Thapsoksen (Thapsus) niemelle saakka.
Pohjois-eteläsuuntainen painauma jakoi kaupungin tasanteen kahteen osaan. Lännen eli sisämaan puoleinen osa tunnettiin nimellä Epipolai (Epipolae) ja idempi osa nimellä Akhradine (Achradina). Niemen kaakkoisrannan edustalla sijaitsi kaupunkialueeseen myös kuulunut Ortygian saari eli nykyinen Ortigia. Saari oli vajaa 1,5 kilometriä pitkä. Se oli kaupungin vanha ydinosa ja eräänlainen ”akropolis”, vaikka olikin matala. Myös nykyinen Syrakusan vanhakaupunki sijaitsee tällä saarella. Ainoastaan kapea salmi erotti saaren niemestä ja Sisilian pääsaaresta. Saaren eteläpuolella sen ja Plemmyrionin niemen välinen etäisyys oli noin kilometrin. Tämä salmi muodosti sisäänkäynnin Suureen satamaan.
Suuri satama oli suurikokoinen luonnonsatamalahti, jonka ympärysmitta oli noin kahdeksan kilometriä. Se tarjosi turvaisan sataman kaikkina vuodenaikoina, mutta oli kooltaan huomattavasti suurempi kuin mitä kreikkalaiset yleensä ajattelivat satamasta. Lahden eteläosa tunnettiin Daskonin lahtena. Ortygian saaren ja niemen välinen pienempi lahti muodosti Pienen sataman, joka oli nimestään huolimatta lähempänä normaalia antiikin aikaisen sataman kokoa ja toimii myös nykyisen Syrakusan satamana.
pienoiskuva|vasen|upright=1.1|Ortygian saari, antiikin aikaisen ja myös nykyisen Syrakusan keskus, sekä sen taustalla antiikin aikaisen Suuren sataman lahti. Plemmyrionin niemi Suuren sataman eteläpuolella oli kaupungin niemen kaltainen hieman korkeampi, jyrkkäreunainen tasanne. Suuren sataman lahteen laski lännestä virranut Anapos-joki (Anapus, nyk. Anapo), johon yhtyi, hieman ennen sen laskemista lahteen, lounaasta pienempi Kyane-joki (Cyane, nyk. Ciane). Jokien risteyskohdassa sijaitsi pieni kaupunki nimeltä Polikhne, joka oli kehittynyt paikalla olleen Zeus Olympioksen temppelin ympärille. Anapoksen ja kaupungin välillä sijaitsivat Lysimeleian suot, joihin kuului soinen laguuni, joka tunnettiin myös Lysimeleiana tai nimellä Syrako (Syraco). Koko kaupungin sanottiin saaneen tästä nimensä. Suoalueen leveys pohjois-eteläsuunnassa oli noin 1,5 kilometriä, ja pituus itä-länsisuunnassa paljon enemmän, kunnes se päättyi kukkuloihin. Suot tekivät kaupungin sijainnista jossain määrin epäterveellisen, mutta toisaalta paikka oli muutoin edullinen. Myös sen ilmastoa kehuttiin, ja usein sanottiin, ettei kaupungissa ollut sellaista päivää, jolloin aurinko ei olisi ollut näkyvissä.Thukydides: Peloponnesolaissota 7.53; Pseudo-Skymnos: Periodos 281; Cicero: In Verrem 5.10.
Kaupungin pohjoispuolisella rannikolla sijaitsi pieni poukama nimeltä Leon. Thapsoksen niemi sijaitsi kauempana noin kymmenen kilometriä kaupungista pohjoiseen. Se on matala ja kallioinen ja kytkeytyy muuhun saareen vain kapean hiekkakannaksen välityksellä niin, että sen eteläpuolelle muodostui luonnonsatama. Paikalla oli asutusta varhemmin, mutta klassisella kaudella ja myöhemmin se oli aina asumaton.Thukydides: Peloponnesolaissota 6.4, 6.97; Vergilius: Aeneis 3.689; Ovididius: Fasti 4.477.
Syrakusan kaupunkivaltion hallussa ollut alue tunnettiin nimellä Syrakosia (). Alue oli suhteellisen suurikokoinen. 600- ja 500-luvuilla eaa. Syrakusan arvioidaan hallinneen noin – neliökilometrin kokoista aluetta, jolla sijaitsi sen perustamia muita kaupunkeja. Laajimmillaan 300-luvulla eaa. kaupunki hallitsi koko itäistä ja keskistä Sisiliaa sekä alueita myös Suur-Kreikan puolella Italian mantereella, mukaan lukien Rhegion ja Kalabria.
Historia Arkaainen kausi Varhaishistoria
Syrakusan Ortygian saarelta on löydetty merkkejä asutuksesta jo paleoliittisella kaudella. Ennen kreikkalaisten tuloa kaupungin paikalla oli saaren alkuperäisheimoihin kuuluneiden sikulien asutus.
Syrakusan kaupunki perustettiin Korintin siirtokuntana geometrisen kauden lopulla vuonna 734 eaa. Tämä tekee kaupungista koko Sisilian toiseksi vanhimman kreikkalaiskaupungin Naksoksen jälkeen. Siirtokuntalaisten johtajaksi mainitaan Bakkhiadien sukuun kuulunut Arkhias, Euageteen poika, joka oli joutunut maanpakoon. Joidenkin antiikin lähteiden mukaan siirtokunta olisi saanut myöhemmin myös muita doorilaisia sekä lokrislaisia asuttajia, mutta tästä huolimatta kaupunkilaiset pitivät itseään aina alkuperältään korinttilaisina, ja säilyttivät aina läheiset välit emäkaupunkiinsa. vasen|pienoiskuva|Gorgoa esittävä terrakotasta tehty metooppi, n. 620–600 eaa. Syrakusan arkeologinen museo. Kreikkalaiset ajoivat sikulit pois seudulta saapuessaan. Ensimmäiset siirtokuntalaiset asettuivat Ortygian saarelle, ja kaupunki rajoittui käsittämään sen melko pitkäksi aikaa. Ortygian nimi on ilmeisesti kreikkalaista alkuperää ja se oli yksi Artemiin epiteeteistä. Saari oli pyhitetty tälle jumalattarelle. Kaupunki itse sai nimensä läheisestä järvestä tai suosta nimeltä Syrakos, jonka nimi on todennäköisesti paikallista, ei-kreikkalaista alkuperää. Epikharmos käytti Syrakos-nimeä kaupungista itsestään, mutta ilmeisesti lähinnä runollisessa tarkoituksessa.Thukydides: Peloponnesolaissota 6.2; Strabon: Geografia 6, 8. Perustamiseen liittyvä legenda kertoo, että kun Arkhias ja Myskellos olivat perustamassa Syrakusaa ja Krotonia, Krotonin perustanut Myskellos valitsi terveyden ja Arkhias puolestaan vaurauden, millä viitattiin Syrakusan epäterveellisemmiksi tehneisiin soihin, mutta toisaalta kaupungin vaurauteen myöhempinä aikoina. Kaupungin kansalaisista käytettiin etnonyymejä Syrakūsios (), Syrakosios () ja Syrēkosios (), myöhemmin latinaksi Syracusanus.
Muiden Sisilian siirtokuntien tavoin myös Syrakusan varhaisvaiheista tiedetään antiikin lähteiden kautta vain vähän. Se vaikuttaa kuitenkin nousseen ajan kuluessa kukoistavaksi kaupungiksi, mistä on osoituksena se, että se alkoi laajentaa alueitaan ja perustaa saarelle omia siirtokuntiaan. Syrakusalaiset perustivat Akrain noin vuonna 664 eaa., Kasmenain noin 644 eaa. ja Kamarinan noin 598 eaa. Mikään näistä kaupungeista ei kuitenkaan noussut erityisen merkittäväksi, ja Syrakusa pyrki ilmeisesti pitämään ne alaisuudessaan. Kamarinan syrakusalaiset tuhosivat vain 46 vuotta sen perustamisen jälkeen jonkin riidan vuoksi.Thukydides: Peloponnesolaissota 6.5. Syrakusan tiedetään perustaneen yhteensä ainakin 21 siirtokuntaa.
Syrakusa vaikuttaa päätyneen sisäisiin ristiriitoihin suhteellisen pian. Jo vuonna 648 eaa. kaupungista karkotettiin Thukydideen mukaan Myletidain suku tai puoluekunta, joka siirtyi maanpakoon Zankleen ja osallistui Himeran perustamiseen. Myös Aristoteles kuvaa kaupungissa olleita levottomuuksia ja poliittisia ristiriitoja,Aristoteles: Politiikka 1303a37–1303b1, 1303b20–30. mutta niiden tarkka ajoittaminen on mahdotonta. Myöhemmin kaupungin hallinto vaikuttaa olleen oligarkinen, ja sen johdossa oli Geomoroi- tai Gamoroi-suku tai puolue. Nämä olivat mitä ilmeisimmin kaupungin alkuperäisten asuttajien jälkeläisiä. Rahvaan muodostivat muuta alkuperää olleet kansalaiset.
Gelonin tyrannia pienoiskuva|Syrakusan lyömä tetradrakhma, n. 485–479. Kuvituksessa nelivaljakko sekä nymfi Arethusa ja teksti .
Noin vuonna 486 eaa. kaupungissa tapahtui jonkinlainen demokraattinen vallankumous. Geomoroit ajettiin pois, ja nämä vetäytyivät Kasmenaihin. Vallankumous johti heti vuonna 485 eaa. toiseen, kun Gelan tyranni Gelon siirtyi karkotettujen puolelle. Gela oli tuohon aikaan vähintään yhtä voimakas ellei voimakkaampikin kaupunki kuin Syrakusa. Sen aikaisempi tyranni Hippokrates oli saanut suuren osan saaren itäosasta valtaansa ja voittanut syrakusalaiset taistelussa Heloros-joella. Hän olisi saattanut vallata myös Syrakusan jo tuolloin, elleivät korinttilaiset ja korkyralaiset olisi välittäneet rauhaa. Nyt Geomoroiden karkotus tuotti Gelonille hyvän syyn puuttua Syrakusan asioihin. Hän nousi karkotettujen johtoon, sai nämä takaisin Syrakusaan ja samalla nostettua itsensä kaupungin tyranniksi.Herodotos: Historiateos 7.154–155.
Syrakusan olisi luullut päätyneen näin Gelan valtaan, mutta todellisuudessa kävi toisin päin: Gelon ymmärsi Syrakusan sijaitsevan paremmalla paikalla, teki siitä keskuksensa, ja alkoi rakentaa ja vahvistaa uutta kaupunkiaan. Hän siirrätti sinne Kamarinan koko väestön, joka oli Hippokrateen alun perin kyseiseen kaupunkiin asuttamaa, ja lopulta myös puolet Gelan väestöstä, antaen näille Syrakusan kansalaisuuden. Vallattuaan Megara Hyblaian ja Euboian hän siirrätti niiden varakkaan väen Syrakusaan ja myi muut orjiksi. Vuonna 480 eaa. Gelon ja Akragaan tyranni Theron saivat suuren voiton Karthagosta Himeran luona käydyssä Himeran taistelussa.
Kaiken tämän seurauksena Syrakusa nousi Sisilian vahvimmaksi ja merkittävimmäksi kaupungiksi, mikä asema sillä säilyi koko kreikkalaisen kauden. Näihin aikoihin kaupunki alkoi ensimmäistä kertaa ulottaa valtaansa myös Manner-Italian Suur-Kreikan puolelle. Itse kaupunki alkoi levittäytä Akhradinen alueelle, joka soveltui suurempien väkimäärien asuttamiseen kuin Ortygia. Uutta osaa kaupungista alettiin nyt kutsua Ulommaksi kaupungiksi (), kun taas Ortygia tunnettiin Sisempänä kaupunkina tai vain ”Saarena”, vaikkakin se oli tuossa vaiheessa jo yhteydessä pääsaareen kannaksen kautta.Thukydides: Peloponnesolaissota 6.3. Syrakusa löi omaa hopearahaa 500-luvulta eaa. lähtien.
Gelonin ajasta lähtien Syrakusan historia alkaa kulkea yhä enemmän käsi kädessä koko saaren historian kanssa; kuten Strabon huomautti, kaupungin sijainti oli niin tärkeä, että kaikki sen kokemat kohtalot heijastuivat koko saareen.Strabon: Geografia 6. Seuraavassa keskitytään kaupungin itsensä vaiheisiin; Sisilian yleisestä tilanteesta kerrotaan enemmän artikkelissa antiikin Sisilia.
Klassinen kausi Hieron I:n tyrannia