Neekeri on Afrikan mustaihoiseen alkuperäisväestöön ja sen jälkeläisiin kuuluvaa ihmistä tarkoittava suomen kielen sana.”neekeri us. halv. negridiseen rotuun kuuluva hyvin tummaihoinen ihminen, mustaihoinen, musta.” 2004. — Vuoden 2020 versiossa ”vanh. t. halv.” Aikoinaan se oli suomen kielen ainoa tummaihoista kuvaava sana, ja sitä käytettiin sekä neutraaleissa että halventavissa yhteyksissä. Nykyisin Kielitoimisto pitää sanaa vanhentuneena tai halventavana.
Käsityksiä sanan halventavuudesta Viimeistään 1990-luvun puolivälistä alkaen neekeri-sanaa on alettu pitää rasistisena, etenkin pääkaupunkiseudulla ja nuoremman kansanosan keskuudessa. Satu Tervosen pro graduun liittyvässä, vuonna 2000 pääkaupunkiseudulla asuvien keskuudessa tehdyssä kyselytutkimuksessa vastaajat pitivät ilmauksia ”neekeri”, ”ryssä” ja ”manne” kaikkein loukkaavimpina vähemmistöjen nimityksistä. Vuonna 2019 kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimuksen mukaan 67 prosenttia suomalaisista pitää neekeri-sanaa sopimattomana. Sanan slangimuotoa nekru pidetään vielä yksiselitteisemmin loukkaavana.nekru halv. mustaihoinen, neekeri.
Vuoden 1993 tietosanakirjan mukaan sekä vuoden 2011 lehtiartikkelissa Eija-Riitta Grönrosin mielestä sanan neekeri oikea termi on metonyymi musta () tai mustaihoinen, joka viittaa ihonväriin. YSAn mukaan Yhdysvaltain mustaa väestöä tarkoitettaessa voidaan myös käyttää alkuperään viittaavaa ilmaisua afroamerikkalainen.Yleisten kirjastojen käyttämä Yleinen asiasanasto YSA sanoo: ”Asiasanaa neekerit ei käytetä. Käytettävä asiasana: mustat. Rinnakkaistermit: afroamerikkalaiset, etniset ryhmät, negridit, rodut, värilliset.” () Vaihtelevassa merkityksessä käytetään myös sanaa värillinen.
2000-luvulla sanaa ”neekeri” pidetään halventavana, usein halventavana, rasistisena, jokseenkin hyväksyttävänä ja hyväksyttävänä. Anna Rastaan vuoden 2007 väitöstutkimuksessa sekä Kati Kovácsin ja Heidi Virkin vuosina 2000 ja 2006 julkaistuissa pro graduissa on havaittu, että sanaa käytetään ajoittain myös muista ”ei-suomalaiseksi” tai ”vähemmän suomalaiseksi” katsotuista ihmisistä. Rastaan väitöstutkimuksen mukaan 1980-luvulle asti neekeri-sana oli nykyistä selvästi yleisemmässä käytössä eikä sitä pidetty halventavana, vaikka yksittäisiä tapauksia, joissa sanaa on pidetty halventavana, on dokumentoitu jo 1950-luvulta.Rastas 2007.
Suomessa he, joista sanaa yleisimmin käytetään, eivät käytä itsestään tätä nimitystä. Useissa haastattelututkimuksissa monet Suomen kantaväestöstä ulkonäöllisesti erottuvat ulkomaalaistaustaiset henkilöt ovat kertoneet, että neekeri-sanan käyttö ilmentää heidän jokapäiväisiä rasismin kokemuksiaan.: ”Kun maahanmuuttajilta ja vähemmistöihin kuuluvilta kysyttiin heidän kohtaamastaan arkipäivän rasismista loukkaavat nimittelyt osoittautuivat tavallisimmiksi kokemuksiksi. Lähes kaikki haastatellut maahanmuuttajat olivat joutuneet eriasteisten sanallisten hyökkäysten kohteeksi.”: ”Monenkirjava rasismi-kirjassa Puuronen erittelee ilmiön mikrotasoa. Arkipäivän rasismihan ei ole ainoastaan epätasa-arvoa, etnistä syrjintää ja avointa väkivaltaakin julistava ideologia, vaan se voi näkyä peitetysti ihmisten asenteissa, kanssakäymisessä, vitseissä ja vaikkapa ’neekeri’-’ryssä’-puhetasolla. Puuronen palauttaa tekstissään, kuten Sabourkin, ’toisen’ poissulkemisen teoreettiset teesit ja käytännön ilmiöt katutasolle puuttuen myös mm. kouluissa ilmenneeseen ’ryssät haisee’ -nimittelyyn, josta Joensuun 700 venäjänkielisellä asukkaallakin on kosolti kokemuksia”
Sanan käytön historia Etymologia Raimo Jussilan Vanhat sanat -kirjan mukaan sana neekeri esiintyy ruotsinkielisenä lainasanana neger suomenkielisessä tekstissä ensi kertaa vuonna 1771 julkaistussa kirjassa Totinen Juttu Sijtä, Surkiasta Meri-hädän waarasta, cuin Laiwa-Capteini Pet. Viaud ja hänen Cansza-Cumppanins owat ulossesonet Americassa, Wuonna 1766. Suomalaistettua kirjoitusasua neekeri alettiin käyttää 1800-luvun loppupuolella. Suomeen sana on siis lainattu ruotsin kielestä. Nykysuomen etymologisen sanakirjan mukaan ruotsin neger pohjautuu puolestaan muinaisranskan sanaan negre, mutta Svenska Akademiens ordbokin mukaan sana on lainattu nykyranskasta ja vanhin löydetty kirjallinen käyttö on vuodesta 1756. Ranskan sana pohjautuu espanjan tai portugalin sanaan negro. Perustana on latinan mustaa väriä merkitsevä adjektiivi niger (vartalo nigr-).Svenska Akademiens ordbok
Suomen kielessä on myös leikillinen, usein halventavaksi koettu nimitys murjaani, "halv. tai leik. neekeristä tm. tummaihoisesta" jota käytetään yhä tiernapoikien esityksissä.
Yleiskielessä Anna Rastaan mukaan ei-halventavaksi tulkittavien esimerkkien ohella 1950- ja 1960-luvulla neekeri-sana esiintyi tiedotusvälineissä ja populaarikulttuurissa joskus myös selvästi rasistisissa ja halventavissa yhteyksissä.Rastas 2007, s. 122-126. Toisaalla jo 1950-luvulta löytyy ensimmäisiä viitteitä siitä, että sanan käyttöä olisi ainakin joissakin yhteyksissä pidetty sopimattomana.
Vielä 1970-luvulla neekeri-sanaa käytettiin suomen kielessä yleisesti sekä tieto- että kaunokirjallisuudessa, myös hakuteoksissa ja koulukirjoissa, mutta Suomessa ei tuolloin juuri ollut afrikkalaistaustaista väestöä, joten sanaa käytettiin lähes yksinomaan vieraista ja kaukaisista maista puhuttaessa. Sanan käyttöyhteyksiin liittyi Suomessakin usein kolonialismille tyypillisiin asenteisiin liittyviä konnotaatioita, joskin sitä saatettiin käyttää silloinkin, kun sellaisia tietoisesti pyrittiin välttämään.Esimerkiksi Teoksessa on tarina Kilttien lasten saari. Tarinassa monenväristen lasten asuttamalle saarelle saapuu paha poika, joka muun muassa pilkkaa ”neekeripoikaa” mustaksi ja nauraa kiinalaistytön vinoille silmille. Neekeri-sanan käyttöä maahanmuuttajasta voitiin suositella vielä 1980-luvulla peruskoulun rasismin vastaisessa opetuksessa. Tarinassa tumma maahanmuuttajatyttö otetaan mukaan leikkiin ja nimitys nekru korjataan sanalla neekeri.
Neekeri-sanan käyttöön alettiin kiinnittää huomiota laajemmin 1990-luvulla, kun maahanmuutto yleistyi Suomessa.
Tietokirjat ja sanakirjat thumb|”Nee-ke-ri naut-tii ba-naa-nis-ta”. Sivu Uudesta aapisesta vuodelta 1972. Kuvassa esitetty lannevaatteeseen ja suuriin korvakoruihin pukeutunut afrikkalainen. Anne Mäntysen ja Tiina Onikin mukaan ”neekerit” kuvattiin aikaisempina vuosikymmeninä ”erilaisuudessaan huvittavina luonnonlapsina, alkuasukkaina, tai sitten sorrettuna valtakulttuurin alaluokkana”.
Vuonna 1860 saksasta suomeen käännetyssä tietokirjassa Tietoja maailman kansoista, heidän tavoista, uskonnoista ja vaiheista ”Neekerikansaa Ahrikassa” luonnehditaan ”maailman onnettomimmiksi”, sen katsotaan ”elävän luonnollisessa yksinkertaisuudessa” ja todetaan, että ”muutamat neekeriläiset heimokunnat ovat taipuneet käsitöihinkin” ja heidän ”tapansa yleen ovat kovin raat ja julmat”.Rastas 2007, s. 126–129. Ajalleen tyypilliseen tapaanLyytikäinen, 2003, s. 24-25 vuonna 1914 julkaistussa Tietosanakirjassa ”neekeri” määritellään Afrikan pääroduksi ja sen ulkoisia tuntomerkkejä, luonnetta ja henkisiä kykyjä kuvataan tarkoin. Luonnehdinnan perusteella ”neekerit” ovat lapsenkaltaisia, julmia ja vailla henkisiä kykyjä.
Neekeri-sanaa käytettiin vielä 1900-luvun alkupuolella ja puolivälissä yleisesti tieto- ja koulukirjoissa afrikkalaisperäisistä ihmisistä. Suomessa 1920-luvulla käytettyjä kansakoulun maantiedon oppikirjoja pro gradu -työssään tutkinut Mari Lyytikäinen katsoo, että ”neekereiden” esittämiseen oppikirjoissa liittyi toiseus ja että esittäminen perustui erojen havaitsemiseen ja tuottamiseen itsen ja toisen välillä. Tämä teki neekereistä ”myös mykkiä ja passiivisia, jolloin neekeridiskurssin luominen kuului vain eurooppalaisille. Oppikirjoissa esitetty neekerin toiseus oli tavoitteellista, sillä toiseuden avulla voitiin vahvistaa haluttua kuvaa itsestä”.Lyytikäinen, 2003, tiivistelmä Tapa jolla oppikirjat käsittelivät ”neekereitä”, sopi Lyytikäisen mielestä ennen kaikkea eurooppalaisten tavoitteisiin ja aikeisiin Mustassa Afrikassa: ”Lapsellinen, laiska ja sivistymätön neekeri tarvitsi oppikirjojen mukaan eurooppalaista, jolla oli oikeus neekerin fyysiseen ja henkiseen hallitsemiseen. – – Neekeri oli esitetty ennen kaikkea sivistymättömänä, mikä sopi hyvin suomalaisten lähetystyöhön ja sen tuomaan meidän, eurooppalaisten, yhteyttä korostavaan ajatukseen.”Lyytikäinen, 2003, s. 87
Nykysuomen sanakirjassa (1958), joka toimitettiin vuosina 1927–1943, sanaan neekeri ei liitetty erityistä sävyä, ei myöskään vielä vuonna 1990 julkaistussa 8. osassa (Vierassanojen etymologinen sanakirja). Otavan Fokus-tietosanakirjassa vuodelta 1972 sanaa käytettiin neutraalissa merkityksessä kuvaamaan ”negridisen suurrodun roturyhmää”.”neekerit (esp. negro=musta), negridisen suurrodun roturyhmä, yht. yli 220 milj., Afrikassa n. 195 milj., Keski- ja Etelä-Amerikassa n. 25 milj., Yhdysvalloissa yli 22 milj. Lisäksi sekarotuisia n. 45 milj. Rotuominaisuudet → ihminen. Heimot ja uskonnot → Afrikka. Kielet → Bantukielet, Sudanilaiset kielet. → Neekerikysymys, Rotusyrjintä.” () Seuraavalla vuosikymmenellä (1983) Otavan Suuri Ensyklopedia huomautti sanasta neekeri, että vastaavaa nimitystä on pidetty halventavana varsinkin Yhdysvaltain mustien keskuudessa ja että sanan käyttö oli edeltäneinä vuosikymmeninä vähentynyt huomattavasti.Otavan Suuri Ensyklopedia 12, s. 8962 (s.v. neekerit). Helsinki 1983.
Vuosina 1990–1994 julkaistussa Suomen kielen perussanakirjassa ja vuonna 1997 julkaistussa CD-Perussanakirjassa sanan mainitaan olevan ”joidenkuiden mielestä halventava”. Yhtenä sanakirjojen toimittajista toimineen Eija-Riitta Grönrosin mukaan tuolloin tehty päätös otti huomioon asiaan liittyvät eri osapuolet: vaikka sanaa itse pitäisi neutraalina, on syytä ajatella myös vastaanottajan näkökulmaa niin, ettei tahtomattaan loukkaisi. Toisaalta ”ei pidä leimata tämän kaltaisia ilmauksia aina ja kaikkien käyttäminä pahantahtoisiksi”.
Weilin+Göösin tietosanakirja vuodelta 1993 kertoo, että ”sanaa on pidetty halventavana”. Suomen kielen lautakunnan vuonna 2000 tehdyn päätöksen mukaisesti vuonna 2004 julkaistussa Kielitoimiston sanakirjassa sanaa luonnehditaan ”usein halventavaksi”, mutta vuoden 2020 versiossa ilman ”usein”-sanaa "vanhentuneeksi tai halventavaksi". Samassa teoksessa hakusana nekru on merkitty ”halventavaksi”.
Populaarikulttuuri Neekeri-sana esiintyi menneinä vuosikymmeninä populaarikulttuurissa huomattavasti nykyistä useammin. Suomalaisissa kupleteissa 1920-luvulla on selviä minstrel show -vaikutteita mustista ihmisistä kertovissa lauluissa. Myös eräiden farssielokuvien, kuten Pekka ja Pätkä neekereinä, ”neekerihahmot” sekä Musta Pekka -pelikortit ja suomalaiset lakritsipatukkahahmot juontavat juurensa minstrel show -taiteeseen.
Elokuvassa Pekka ja Pätkä neekereinä (1960) suomalainen parivaljakko Pekka ja Pätkä osallistuu naamansa mustiksi värjänneinä viihderavintolan koe-esiintymiseen. Antti-Ville Kärjän mukaan elokuva on tyypillinen esimerkki aikansa elokuvahuumorista, jossa stereotyyppiset ja eksoottiset representaatiot, joilla ei välttämättä ole suhdetta viittauskohteidensa todelliseen kulttuuriin, huvittavat suurta yleisöä. ”Sheikit ja neekerit nyt vain kävelevät jossain vaiheessa elämäänsä nykivin niskoin ja askelin, polvet tiukasti yhdessä.” Yleisö nauraa eksoottisille kummajaisille, kuten neekereille.