Esitarhakäärmeet eli kääpiöboat (Tropidophiidae) on käärmeheimo, jota tavataan Länsi-Intian saaristosta ja Etelä-Amerikasta. Ne ovat pienehköjä käärmeitä, jotka elävät maassa ja osittain puissa. Esitarhakäärmeet ovat myrkyttömiä ja harmittomia ihmiselle. Heimoon kuuluu kaksi sukua ja 35 lajia.
Ulkonäkö ja koko Esitarhakäärmeiden pituus on yleensä 30–60 senttimetriä, mutta mustapyrstömaaboa (Tropidophis melanurus) voi olla lähes metrin pitkä. Useimmilla esitarhakäärmeillä on pilkkuja tai raitoja tummilla väreillä, kuten ruskealla, vihreällä tai harmaalla. Joillakin kuubalaisilla lajeilla on mustavalkoisia raitoja tai pilkkuja.
Esitarhakäärmeet vaihtavat väriä olosuhteiden mukaan. Kun ne ovat aktiivisia yöllä, ne ovat vaaleamman värisiä ja kun ne lepäävät päivällä, ne ovat tummempia.
Suurimmalla osalla lajeja on primitiiviset lantiorenkaiden surkastumat sekä koirailla kynsimäiset ulokkeet kloaakin aukon molemmilla puolilla. Niiden vasen keuhko on pienentynyt tai puuttuu kokonaan, kun taas jättiläis- ja pytonkäärmeillä oikea keuhko on pienentynyt. Huulien suomuissa ei ole lämpökuoppia.
Levinneisyys ja elinympäristö Suvun maaboat (Tropidophis) levinneisyysalue kattaa Bahaman, Kuuban, Hispaniolan, Turks- ja Caicossaaret, Caymansaaret ja Jamaikan. Eniten lajeja on Kuubassa, josta on kuvattu ainakin 15 lajia. Lisäksi viittä maaboalajia tavataan Etelä-Amerikan mantereelta, joista kolme elää Brasilian rannikkosademetsässä ja kaksi luoteisessa Etelä-Amerikassa. Toinen suku, Trachyboa, koostuu kahdesta Etelä-Amerikan luoteisosassa elävästä lajista.
Esitarhakäärmeiden elinympäristöä ovat sademetsät, suot, mäntymetsät ja pensaikot sekä ihmisasutusten lähistöt. Niiden sanotaan suosivan kivisiä elinympäristöjä.
Elintavat Esitarhakäärmeet ovat yleensä aktiivisia öisin, mutta niiden nähdään usein liikkuvan ja ottavan aurinkoa myös päivisin. Ne elävät pääosin maassa, mutta kiipeilevät joskus saalistaessaan pensaissa, köynnöksissä ja matalissa puissa. Esitarhakäärmeet syövät etenkin sammakkoeläimiä ja liskoja, mutta myös pieniä nisäkkäitä ja lintuja. Näiden käärmeiden ruokailutapoja ei tunneta hyvin. Esitarhakäärmeet ovat tiettävästi aktiivisia petoja, mutta vankeudessa niiden on myös havaittu väijyvän saalista. Monilla lajeilla on keltainen tai oranssi hännänpää, jolla ne voivat houkutella saalista tai mahdollisesti pelotella saalistajia. Lajit ovat vivipaarisia, eli naaras synnyttää eläviä poikasia. Poikue koostuu yleensä enintään 10 poikasesta.
Vaaran uhatessa useimmat esitarhakäärmeet puolustautuvat kieriytymällä tiukaksi keräksi, kuten monet muutkin käärmeet. Trachyboa-lajit kiertyvät litteäksi levyksi, jonka keskellä on käärmeen pää. Fyysisesti häirittynä esitarhakäärmeet voivat käyttää toista keinoa, johon myös useimmat muut käärmeet pystyvät, erittää pahanhajuista myskiä peräaukkoon liittyvistä anaalirauhasistaan. Esitarhakäärmeet puolustautuvat harvoin puremalla. Maaboat voivat hyvin häirittynä turvautua erikoisempaan puolustautumiskeinoon, tahdonalaiseen verenvuotoon, jolloin ne valuttavat verta ulos silmistään, suustaan ja sieraimistaan. Esimerkiksi kuubanmaaboa (Tropidophis semicinctus) voi täyttää silmänsä hiussuonet verellä, jolloin silmät alkavat kiiltää punaisina, ja kun suulaen hiussuonet lopulta alkavat vuotaa verta, valuu veri ulos käärmeen suupielistä.
Luokittelu 1970-luvulle asti esitarhakäärmeet luettiin osaksi boakäärmeitä (Boidae). Kun esitarhakäärmeet erotettiin omaksi heimokseen, siihen luokiteltiin suvut Trachyboa, maaboat (Tropidophis), Ungaliophis ja amerikankääpiöboat (Exiliboa). Kaksi jälkimmäistä luetaan nykyään boakäärmeiden Ungaliophiinae-alaheimoon, kun taas esitarhakäärmeet ovat läheisintä sukua koralliluikertajalle (Anilius scytale). Myös Xenophidion on toisinaan luettu esitarhakäärmeisiin, mutta se on siirretty omaan heimoonsa Xenophidiidae.
Yksinkertaistettu käärmeiden evoluutiopuu:
Paleontologiassa Paleontologiassa on jatkettu perinteisen Tropidophiidae-heimon käyttöä epämuodollisena ryhmänä, jolloin se kirjoitetaan usein lainausmerkeissä ”Tropidophiidae” tai ”tropidophiids”. Ryhmä on edelleen hyödyllinen, sillä joillakin fossiilisilla käärmeillä on piirteitä, jotka ovat yhteisiä esitarhakäärmeille ja Ungaliophiinae-käärmeille, eikä näitä fossiileja voida varmuudella sijoittaa kumpaankaan ryhmään. Tällaisia jäänteitä on löydetty Yhdysvalloista, Belgiasta, Tšekistä, Saksasta ja Ranskasta. Vanhimmat niistä ovat peräisin varhaiselta eoseeniepookilta. Fossiilisia esitarhakäärmeitä muistuttavia sukuja ovat ainakin seuraavat:
†Boavus †Falseryx †Messelophis †Rottophis †Szyndlaria
Lähteet
Luokka:Alethinophidia Luokka:59.4 Matelijat, sammakkoeläimet