Itasismi (myös iotasismi, ) on kreikan kielen lausumisessa tapahtunut muutos, jossa yhä useammat vokaalit ja diftongit on ajan kuluessa alettu lausua -äänteenä.
Itasismi sai alkunsa muinaiskreikassa klassisen ja hellenistisen kauden taitteessa 300-luvulla eaa. koinee-kreikan muodostumisen yhteydessä. Ensimmäisenä -äänteen sai diftongi (alun perin ), sitten vokaali (eeta, alun perin pitkä ). Myöhemmin :ksi alettiin lausua myös diftongi (alun perin [oi]), vokaali (ypsilon, alun perin [y] tai pitkä [y:]) ja diftongi (alun perin [yi]). Laajasti ottaen itasismiin voidaan lukea myös muut samaan aikaan tapahtuneet äänteelliset muutokset: diftongin (alun perin [ai]) lausuminen [e]:nä, sekä pitkien ja lyhyiden vokaalien eron katoaminen lausuttaessa.
Lausumisessa tapahtuneet muutokset näkyvät myöhemmän antiikin aikaisessa kirjoitetussa tekstissä niin, että kirjoitusvirheiden määrä lisääntyi, kun vokaalit ja diftongit sekaantuivat toisiinsa. Ilmiön syntyä ja kehitystä on voitu seurata juuri kirjoitusvirheiden perusteella. Itasismi on saanut nimensä siitä, että eetan nimen lausumismuodoksi tuli ”iita”.
Itasismi kehittyi loppuunsa viimeistään keskiaikaisessa Bysantin kreikassa, ja nykykreikkaa lausutaan sen mukaisesti. Muinaiskreikkaa lausutaan kuitenkin yleensä (muualla paitsi Kreikassa) klassisen ääntämyksen eli niin kutsutun Erasmuksen ääntämisen (myös ”eetasismi”) mukaisesti.
Lähteet
Luokka:Fonologia Luokka:Kreikan kieli