Veijo Vesa Elias Virsu (9. huhtikuuta 1941 Paavola – 25. marraskuuta 2018 EspooKuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 1.12.2018, s. C 21.) oli suomalainen neuropsykologi ja Helsingin yliopiston professori.
Virsu valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1965, filosofian lisensiaatiksi ja tohtoriksi 1968. Hänen väitöskirjansa otsikko oli Geometric illusion as categorization effects: a system of interpretation. Hän oli Helsingin yliopiston kokeellisen psykologian dosentti 1972–1980.
Virsu oli Helsingin yliopiston psykologian laitoksen assistentti 1965–1967 ja toimi tohtoritutkinnon jälkeen tutkijana Michiganin yliopistossa Yhdysvalloissa 1968–1970, Stanfordin yliopistossa Yhdysvalloissa 1969 ja Cambridgen yliopistossa Britanniassa 1970–1971. Tämän jälkeen hän oli Suomen Akatemian nuorempi tutkija 1972–1974 ja vanhempi tutkija 1974–1978. Hän oli myös useampaan otteeseen tutkijana Max Planckin biofysiikan instituutissa Saksan Göttingenissä vuosina 1975–1982. Virsu toimi Helsingin yliopiston virkaatekevänä psykologian professori vuosina 1978–1980 ja neuropsykologian professorina vuodesta 1980 eläkkeelle jäämiseensä saakka.
Professori Virsu oli Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen vuodesta 1991 ja Academia Europæan jäsen vuodesta 1994.
Hänen kirjallisen tuotantonsa pääteoksiin lukeutuu kirja Aivojen muotoutuvuus ja kuntoutuminen (1991), joka perustuu osin hänen omiin kokemuksiinsa aivovammapotilaana. Virsu julkaisi yli 150 tieteellistä tutkimusartikkelia (esimerkiksi artikkelit Naturessa vuosina 1975, 1978 ja 1994). Hänellä on myös muita julkaisuja ja kirjoituksia psykologian ja aivotutkimuksen aloilta.
Lähteet
Aiheesta muualla Veijo Virsu. Google Scholar. Veijo Virsu. Tuhat-tutkimustietokanta.
Veijo Virsun muistokirjoitus Helsingin Sanomissa
Luokka:Suomalaiset psykologit Luokka:Suomalaiset professorit Luokka:Helsingin yliopiston professorit Luokka:Vuonna 1941 syntyneet Luokka:Vuonna 2018 kuolleet Luokka:Academia Europæan jäsenet Luokka:Neuropsykologit