Kompetentin lapsen käsite on ollut lapsuudentutkimuksessa esillä 1990-luvulta asti.Kampmann, Jan. 2004. Societalization of childhood. New opportunities? New demands? Teoksessa Helene Brembeck, Barbro Johansson & Jan Kampmann (toim.): Beyond the competent child. Exploring contemporary childhoods in the Nordic welfare societies. Frederiksberg: Roskilde University Press. Kompetentin lapsen piirteiksi on määritelty muun muassa lapsen aktiivinen vaikuttaminen sosiaalisen todellisuuden muovaamiseen, kypsyys, itsereflektiivisyys, vastuullisuus, tavoitteellisuus, lapsen tasavertaisuus aikuisen kanssa, sekä lapsen kompetenttius tässä hetkessä eikä vasta tulevaisuudessa.Ellegaard, T. 2004. Self-governance and incompetence teachers´construction of “the competent child”. Teoksessa H. Brembeck, B. Johansson & J. Kampmann (toim.) Beyond the competent child. Roskilde: Roskilde University Press, 177-197. Käsitteen sisällöllisten ulottuvuuksien on katsottu peilaavan muuttuneita yhteiskunnallisia olosuhteita. Yksilöllisyyttä korostava myöhäismoderni aika vaatii aiempaa enemmän joustavuutta, oma-aloitteisuutta ja reflektiivistä toimintakykyä valmiiksi annettujen rooliodotusten täyttämisen sijaan.Fendler, Lynn. 2001. Educating flexible souls. The construction of subjectivity through developmentality and interaction. Teoksessa Kenneth Hultqvist & Gunilla Dahlberg (toim.): Governing the child in the new millennium. New York: RoutledgeFalmer, 119−142. Osana tätä muutosta lasten asemaa sekä heidän suhdettaan aikuisiin on määritelty uudestaan.Lee, Nick 2001: Childhood and society. Growing up in an age of uncertainty. Maidenhead: Open University Press. Sivut 11-20. Lapsuuden määrittelyiden muutokset perustuvat myös lapsikeskeisen ajattelutavan yleiseen esiinmarssiin ja politisoitumiseen (johtuen osittain YK:n lasten oikeuksien sopimuksesta) sekä lapsuuden sosiologian nousuun tieteenalana. Lapset tuotiin sosiologisen teorian keskiöön ja heidät alettiin ymmärtää aikuisiin verrattavina sosiaalisina toimijoina.Lee, Nick 2001: Childhood and society. Growing up in an age of uncertainty. Maidenhead: Open University Press. Sivu 38. Yksi merkittävä lapsuuden uudenlaisen institutionaalistumisen seuraus on ollut pedagogisten toimien kiinnittyminen yksittäiseen lapseen yleisten ikäperusteisten käytäntöjen sijasta.
Kompetenttia lasta määrittävät ajatusmallit ovat saaneet runsaasti myös kritiikkiä osakseen. Esimerkiksi Vandenbroeck ja Bouverne-Debie ovat korostaneet kompetentin lapsen käsitteen olevan kulttuurisidonnainen eikä millään muotoa arvovapaa.Vandenbroeck, M & Bouveren-Debie, M. 2010. Lasten toimijuus ja kasvatuksen normit: neuvoteltu yhtälö. Teoksessa K. P Kallio, A. Ritola.Koskinen ja R. Rutanen (toim) Missä lapsuutta tehdään? Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 105. Helsinki: Yliopistopaino. Pohjoismaisessa varhaiskasvatuspedagogiikassa ja yleisemmin länsimaisessa kulttuurissa lapsen odotetaan olevan kykenevä kypsään neuvotteluun ja järkevään verbaaliseen ulosantiin kun taas monissa muissa kulttuureissa tunnepitoiset toimintamallit ovat yleisiä. Tämä on johtanut siihen, että vähemmistökulttuurin edustaja suljetaan yhä usein kompetentti lapsi – käsitteen ulkopuolelle.Gitz-Johnasen, T. 2004. The Incompetent Child: Representetations of Ethnic Minority Children. - Beyond the competent child. Exploring contemporary childhoods in the Nordic welfare societies. H. Brembeck, B. Johansson, and J. Kampmann (eds.) Frederiksberg C; Roskilde University Press. Grantin ja Sleeterin mukaan vähemmistökulttuurista tulevien lasten oma kulttuuri pyritään häivyttämään ja vahvistamaan valtakulttuurin piirteitä.Grant, C.A & Sleeter, C.E. 2007. Turning on learning. Five approaches for multicultural teaching plans for race, gender and disability. New York. John Willy and sons.
Uprichard korostaa, että käsitteen ”kompetentti” käyttö sekä aikuisen että lapsen kohdalla on yksipuolinen ja antaa vääristyneen kuvan molempien osapuolten toimijuudesta.Uprichard, E. 2008. Children as Being and Becomings: Children, Childhood and Temporality. Children & Society Volume 22. Sivu 303. Esimerkiksi Alanen ja Kalliala ovatkin korostaneet kompetentin lapsen käsitteessä sosiaalisen kontekstin merkityksen korostamista.Alanen, L. & Bardy, M. 1990. Lapsuuden aika ja lasten paikka. Tutkimus lapsuudesta yhteiskunnallisena ilmiönä. Sosiaalihallituksen julkaisusarja 12. Helsinki: Valtion painatuskeskus.Kalliala, M. 2008. Kato mua! Kohtaako aikuinen lapsen päiväkodissa? Helsinki: Gaudeamus. Esimerkiksi Uprichardin mukaan kompetentin lapsen käsite pitää sisällään myös liian haastavia vaatimuksia ja kompetentilta lapselta saatetaan vaatia epärealistisia ominaisuuksia, mikä on johtanut aikuisuuden ja lapsuuden välisen rajan hälventymiseen.Uprichard, E. 2008. Children as Being and Becomings: Children, Childhood and Temporality. Children & Society Volume 22. Sivu 304. Kehityskulku on johtanut vastareaktioon, joka näkee aikuisen ehdottoman auktoriteettiaseman suhteessa lapsiin sekä lasten toiminnan rajoittamisen tämän suojelemiseksi tavoiteltavana asiaintilana. Strandellin mukaan viime vuosituhannen vaihteessa suomalaisessa yhteiskunnassa alettiin kokea lisääntyvässä määrin tarvetta suojella lapsia erilaisilta riskeiltä ja sosiaalisilta ongelmilta.Strandell, Harriet. 2012. Lapset iltapäivätoiminnassa. Koululaisten valvottu vapaa-aika. Helsinki: Gaudeamus. Lasten yksilöllisyyttä ja itsemääräämisoikeutta ei ole pyritty kokonaan häivyttämään, mutta valtaa on enenevässä määrin pyritty siirtämään takaisin aikuisille.
Lähteet
Luokka:Varhaiskasvatus