Elokuvaterapia (, lyhenne CT) on kirjallisuusterapian kaltainen, joskus sen laajennuksena nähty luovien terapioiden muoto, lähestyminen tai interventio, jossa käytetään psykoterapeutin ohjauksessa (läsnä ollessa tai kotitehtäväksi antamana) katsottavia, terapeutin valitsemia elokuvia tai videoita tai otteita näistä.
Elokuvia voidaan käyttää esimerkiksi psykoterapian kotitehtävinä, joihin liittyy yksilö-, pari-, perhe- tai ryhmäpsykoterapiassa saatu tehtäväksianto, johon yleensä palataan myöhemmässä tapaamisessa.
Elokuvaterapian tutkimusta tehtiin jo 1950-luvulla, ja 1960-luvulle ajoittuvat esimerkiksi useat Albert Banduran ja kumppaneiden julkaisut pikkulasten aggression mallioppimisesta television välityksellä. Elokuvaterapiaa käsittelevien tieteellisten julkaisujen lukumäärä on kasvanut 1990- ja 2000-luvuilla. Terapiamuotoa on käytetty esimerkiksi Englannissa ja Yhdysvalloissa eräänä psykoterapian välineenä 1990-luvulta lähtien. Tavanomaista on integratiivinen terapeuttinen ote, jossa elokuvien tai videoiden käyttö yhdistetään johonkin muuhun psykoterapeuttiseen viitekehykseen, esimerkiksi kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan (CBT). Terapiamuotoa ei vielä 2016 käytetä ainakaan kovin laajalti osana Suomessa annettavia psykoterapioita.
Elokuvia ja elokuvakohtauksia on käytetty ja käytetään myös psykopatologian (psyykkisten sairauksien) havainnollistamisessa sekä positiivisen psykologian lähtökohdista tapahtuvan vahvuuksien ilmenemismuotojen esilletuomiseen sairaalle itselleen ja hänen lähipiirilleen sekä laajemmin koulu- ja yliopisto-opetuksessa (psykoedukatiivinen ote). Suomessa esimerkiksi Kansallisen audiovisuaalisen instituutin (KAVI) Elokuva ja psyyke -elokuvasarjat (esim. syksyllä 2016), joissa esitellään erilaisia psyykkisen elämän ilmiöitä, muistuttavat tätä lähestymistä. KAVIn sarjoissa esitetyistä elokuvista monet sisältyvät yhdysvaltaisiin elokuvaterapian teoslistoihin. KAVIn elokuvasarjoihin liittyvissä, vuodesta 1990-lähtien järjestetyissä seminaareissa on taustaorganisaatioista johtuen esillä erityisesti psykoanalyyttinen viitekehys.
Lähteet
Aiheesta muualla M. B. Gregerson (Eds., 2010) The Cinematic Mirror for Psychology and Life Coaching. (Print) 978-1-4419-1114-8 (Online) Movie Therapy: Using Movies for Mental Health (23.2.2007) (cbsnews.com) Reel Therapy (2000, reviewed June 2016) (psychologytoday.com) Movie Therapy: The Healing Power of Film (themovietherapist.com) A bibliography of cinema therapy & related applications (cinematherapy.com) Lynch, J. (2011) The therapeutic potential of using film as an intervention in counselling and psychotherapy: A narrative inquiry (Ph.D.-thesis, University of New England. Counselling Studies) (une.edu.au) Courtright-Cox, C. (2009) Reel life conversations with God: Film in addiction recovery. (Ed.D.-thesis/ Argosy University –Sarasota, Florida, pdf) (via cinematherapy.com) M. L. Powell (2008) Cinematherapy as a Clinical Intervention: Theoretical Rationale and Empirical Credibility (PhD-thesis, Univ. of Arkansis; abstrakti)
Luokka:Elokuvaan liittyvät käsitteet Luokka:Psykoterapia