Jaan Poska (24. tammikuuta (J: 12. tammikuuta) 1866 Laiuse – 7. maaliskuuta 1920 Tallinna) oli virolainen poliitikko, joka toimi Tallinnan kaupunginjohtajana 1913–1917 sekä Venäjän väliaikaisen hallituksen nimittämänä kuvernööriä vastaavana Viron kuvernementtikomissaarina huhtikuusta marraskuuhun 1917.
Valmistuttuaan Poska aloitti asianajajana Tallinnassa ja ajoi varsinkin talonpoikien asioita aatelia vastaan. Hänet valittiin 1905 virolaisten äänillä Tallinnan kaupunginpääksi. Hän puolusti tehtävässä virolaisten kansallisia etuja. Vallankumouksen puhjettua Poska nimitettiin 1917 valtakunnankomissaariksi Viroon, ja hän liittyi sitten Viron itsenäisyyden ajajiin. Marraskuussa 1917 bolševikit syrjäyttivät hänet virasta. Saksalaisten valtauksen päätyttyä ja Viron julistauduttua itsenäiseksi Poska oli väliaikaisessa hallituksessa ulkoasiainministeri ja pääministerin sijainen. Hän oli myös Lontoossa ja Pariisissa käyneen lähetyskunnan johtaja. Hänet valittiin kansanpuolueen ehdokkaana kansalliskokoukseen, missä osallistui varsinkin perustuslain säätämiseen. Venäjän kanssa käydyissä rauhanneuvotteluissa hän johti neuvotteluja ja vaikutti virolaisten puolella Tarton rauhan solmimiseen helmikuussa 1920.Poska, Jaan Tietosanakirja osa 11. Tietosanakirja-osakeyhtiö 1922
Poska järjesti maapäivien vaalit kesällä 1917 vasemmiston toimeenpanevien komiteoiden lykkäyspyrkimyksistä huolimatta. Myöhemmin Poska toimi vuonna 1920 Viron ja Neuvosto-Venäjän välisen Tarton rauhansopimuksen neuvotelleen virolaisen rauhanvaltuuskunnan puheenjohtajana sekä Viron ensimmäisenä ulkoministerinä. Hän kuoli kuukauden kuluttua Tarton rauhansopimuksen solmimisesta.
thumb|Poska allekirjoittamassa Tarton rauhansopimusta vuonna 1920. Katso myös Viron autonominen kuvernementti upright=0.6|left|thumb|Jaan Poskan kuolinnaamio.
Lähteet
Luokka:Tallinnan kaupunginjohtajat Luokka:Viron pääministerit Luokka:Viron ulkoministerit Luokka:Vuonna 1866 syntyneet Luokka:Vuonna 1920 kuolleet