Delos () on Kreikan saari, joka kuuluu Kykladien saariryhmään ja sijaitsee sen keskellä. Saaren pinta-ala on 3,4 neliökilometriä ja asukasluku 24 (vuonna 2011). Hallinnollisesti Delos kuuluu Mýkonoksen kuntaan, Mýkonoksen alueyksikköön ja Etelä-Egean saarten alueeseen.
Antiikin aikana Delos oli kaupunki ja kaupunkivaltio (polis) ja yksi merkittävimmistä panhelleenisistä eli yleiskreikkalaisista kulttipaikoista. Se tunnetaan Apollonin ja Artemiin pyhäkköalueestaan sekä siitä, että se antoi nimen Deloksen meriliitolle. Delos on Kreikan merkittävimpiä arkeologisia alueita. Se on myös Unescon maailmanperintökohde vuodesta 1990.
Deloksen kulttikeskus sijaitsee arkeologisen alueen pohjoisosassa ja asuinkorttelit ja kaupallinen alue eteläosassa. Alueen nähtävyyksiä ovat muun muassa useiden temppelien (muun muassa suuri Apollonin temppeli), agoroiden, stoien ja hienosti koristeltujen yksityistalojen rauniot sekä Pyhä järvi ja sen Leijonaterassin leijonapatsaat. Arkeologisen alueen yhteydessä toimii Deloksen arkeologinen museo.
Maantiede
Delos sijaitsee Välimereen kuuluvassa Egeanmeressä Mýkonoksen lounaispuolella sen ja Ríneian välissä. Saari sijaitsee keskellä Kykladeja, ja koko Kykladien saariryhmä on saanut nimensä siitä, että sen on nähty muodostavan kehän juuri Deloksen ympärille.
pienoiskuva|vasen|Deloksen maisemaa ja arkeologinen alue. Delos on antiikin aikaiseen merkittävyyteensä nähden pienikokoinen ja suhteellisen matala. Saaren suurin pituus pohjois-eteläsuunnassa on noin viisi kilometriä ja suurin leveys itä-länsisuunnassa noin 1,3 kilometriä. Saaren korkein kohta on Kýnthos-vuori (112 metriä). Delos on kokonaisuudessaan arkeologista aluetta ja suojeltu. Saarella asuu nykyisin lähinnä arkeologeja, vartijoita ja muuta arkeologiseen alueeseen liittyvää henkilöstöä.
Mytologia pienoiskuva|vasen|Apollon ja Artemis Deloksella. Kuvitusta attikalaisessa punakuviotekniikalla koristellussa krateerissa, n. 450 eaa.
Kreikkalaisen mytologian mukaan Delos-saari oli alun perin Koioksen ja Foiben tytär ja Leton sisar Asteria, joka hyppäsi mereen paetakseen Zeuksen ahdistelua. Joidenkin myyttiversioiden mukaan hän oli ensin Ortygian saari, jolla Leto synnytti Zeukselle Artemiin. Sittemmin saari olisi ajelehtinut Egeanmerelle. Egeanmerellä Asteria-Delos joka tapauksessa kiinnittyi paikalleen, kun häntä ahdisteli vuorostaan Poseidon. Deloksena saari oli paikka, jossa Leto synnytti Artemiin veljen Apollonin. Ortygian ja Deloksen yhdistäminen joissakin myyttiversioissa saa aikaan sen, että sisarukset olisivat sittenkin syntyneet samalla saarella, joka vain oli eri aikoina eri paikoissa.
Nimi Delos tarkoittaa muinaiskreikassa ”selvää” ja ”näkyvää”, mikä viittaa sen nousemiseen merestä. Ortygia oli saaren toinen nimi. Merkittävimpiä antiikin aikaisia tekstejä saaresta ovat Homeerinen hymni Apollonille sekä Kallimakhoksen Hymni Delokselle. Delos mainitaan myös Homeroksen Odysseiassa.Homeros: Odysseia VI.160–169. Mytologian mukaan saari oli myös kaarialaisten merirosvojen tukikohta, kunnes Kreetan kuningas Minos ajoi heidät pois.
Historia
Delos on ollut asuttu viimeistään varhaisella pronssikaudella 2000-luvun lopulla eaa. Tuolta ajalta on löydetty asutus Kýnthos-vuoren huipulta. 1000-luvun eaa. alkupuolella saari vaikuttaa olleen vailla asutusta. Jossain vaiheessa 1000-lukua eaa. saarella oli mykeneläinen asutus. Manner-Kreikan joonialaiset saapuivat saarelle Kreikan pimeinä vuosisatoina noin 1000 eaa. ja toivat mukanaan Apollonin kultin. Vuoden 700 eaa. tienoilla saari oli naksoslaisten hallinnassa ja toimi joonialaisten uskonnollisena keskuksena. Viimeistään 600-luvulta eaa. lähtien saari kehittyi merkittäväksi panhelleeniseksi eli yleiskreikkalaiseksi kulttikeskukseksi, ja sinne rakennettiin ensimmäinen suurempi temppeli, joka sijaitsi myöhemmän Poros-temppelin paikalla.
500-luvulla eaa. Deloksen osa Apollonin palvonnassa oli jo hyvin korkea. Vuonna 550 eaa. Kykladit muutoin valloittanut Samoksen tyranni Polykrates kunnioitti saaren pyhyyttä. Apollonin Poros-temppeli rakennettiin noin vuonna 550–525 eaa. Ateenan tyranni Peisistratos puhdistutti saaren noin vuonna 543 eaa. Tuolloin kaikki saarella Apollonin pyhäkön ympäristössä olleet haudat poistettiin.
Persialaissotien aikana vuonna 490 eaa. deloslaiset pakenivat Tenokselle, mutta persialaiset jättivät saaren rauhaan. Persialaissotien jälkeen Deloksesta tuli Ateenan johtaman Deloksen meriliiton nimellinen keskus ja kassan säilytyspaikka vuosiksi 478–454 eaa. Liiton tarkoituksena oli Persian uhan torjuminen jatkossa, ja jokainen liiton jäsen lähetti jäsenmaksunsa Delokselle. Ajatus oli, että tämä estäisi mitään kaupunkivaltiota nousemasta liian hallitsevaan asemaan liitossa. Myöhemmin Ateena kuitenkin nousi liiton ehdottomaan johtoasemaan ja kassa siirrettiin sinne. Noin 475–450 eaa. saarelle alettiin rakentaa sen suurinta Apollonin temppeliä, Deloslaista Apollonin temppeliä. Vuonna 426 eaa. ateenalaiset puhdistivat Deloksen toistamiseen, ja kaikki saaren haudat siirrettiin viereiselle Rheneian (nykyinen Ríneia) saarelle. Siitä lähtien kenenkään oli kiellettyä syntyä tai kuolla Deloksella, vaan näiden tuli tapahtua Rheneialla. Tämän jälkeen 425–417 eaa. ateenalaiset rakennuttivat saarelle Ateenalaisen Apollonin temppelin.
pienoiskuva|pysty=1.4|Leijonaterassi. Peloponnesolaissodan lopulla 404–394 eaa. Sparta palautti saaren itsenäisyyden. Toisen Ateenan liiton aikana vuosina 378–314 eaa. saari oli kuitenkin jälleen Ateenan vallan alla. Hellenistisenä aikana vuosina 314–166 eaa. saari oli jälleen itsenäinen. Tuo aika oli saaren suurinta kukoistuskautta, ja monet hellenististen valtakuntien kuninkaat rakensivat saarelle hienoja rakennuksia. Saarta hallitsivat neljä hierooppia (hieropes) eli pappis-virkamiestä.
Ensimmäiset roomalaiset kauppiaat asettuivat Delokselle noin vuonna 250 eaa. Roomalaiset valloittivat saaren vuonna 166 eaa. ja antoivat sen ateenalaisten haltuun. Saaresta tehtiin vapaasatama ja merkittävä kauppakeskus kilpailemaan Rhodoksen kanssa. Vuonna 146 eaa. Korintin tuhon jälkeen korinttilaiset kauppiaat siirtyivät Delokselle, mikä lisäsi sen merkitystä. Tänä aikana saarelle saapuivat myös muualta, kuten Egyptistä, tuodut kultit.
Näin Delos kehittyi ajan kuluessa paitsi kulttikeskuksena myös laajaksi kaupungiksi ja merkittäväksi kauppapaikaksi ja satamaksi. Vuonna 90 eaa. saarella asui arviolta 30 000 henkeä. Roomalaisella ajalla saari oli erityisesti merkittävä orjakaupan keskus, ja Strabon kertoo jopa 10 000 orjan vaihtaneen omistajaa yhtenä päivänä. Apollonin temppelin alue kuitenkin säilyi Deloksen sydämenä.
Saaren Delia-juhla järjestettiin joka neljäs vuosi, alun perin vuosittain. Juhlia vietettiin Apollonin syntymän kunniaksi ja niihin kuului urheilu- ja musiikkikilpailuja, joita varten saarelle rakennettiin teatteri, stadion ja hippodromi. Samalla juhlat toimivat saaren markkinatapahtumana. Juhlat vetivät puoleensa kävijöitä muilta Egeanmeren saarilta ja mantereelta saakka. Ateena lähetti juhliin kolmisoudulla pyhän lähetystön. Antiikin aikaan saarella toimi myös suosittu oraakkeli. Deloksen mukaan on saanut nimensä eräs geometrinen konstruktiotehtävä, Deloksen probleema eli kuution kahdentaminen.
pienoiskuva|pysty=1.4|Delos vuonna 1829. Abel Blouet ja Amable Ravoisié, Expedition scientifique de Morée, 1838. Mithridates VI:n aloittamassa niin kutsutussa ensimmäisessä Mithridateen sodassa vuonna 88 eaa. Mithridateen sotapäällikkö Menofanes hyökkäsi saarelle ja surmasi tai orjuutti sen väestön. Kuolleita kerrotaan olleen 20 000. Vuonna 86 eaa. roomalainen Sulla valtasi saaren takaisin ja antoi sen jälleen ateenalaisille. Saarta rakennettiin uudelleen, mutta vuonna 69 eaa. saaren tuhosivat Mithridateen liittolaisen Athenodoroksen johtamat merirosvot. Vielä tämän jälkeen roomalaiset linnoittivat kaupungin Triariuksen johdolla, mutta tämä ei estänyt sen vääjäämätöntä taantumista. Saari oli lähes kokonaan hylätty viimeistään 100-luvulla jaa. 200-luvulla ateenalaiset yrittivät myydä saaren, mutta kukaan ei halunnut ostaa sitä. Varhaiskristillisenä aikana saarella oli jonkinlaista asutusta, mutta sen uskonnollinen merkitys päättyi lopullisesti. 500-luvun puolessa välissä alueen etelälaitaan Deloslaisten agoran viereen rakennettiin Pyhälle Kerykokselle omistettu basilikakirkko, ja vielä 600-luvulla Asklepieionin viereen toinen basilika. Lopullisesti saari hylättiin 600-luvun jälkeen.
Turkkilaiset osmanit valtasivat saaren vuonna 1566. Vähäinen asutus poltti antiikin aikaisten rakennusten marmoria kalkiksi. Merirosvot vaivasivat saarta aina 1800-luvun alkupuolelle saakka. Ensimmäiset varsinaiset länsimaiset matkailijat saapuivat saarelle 1700-luvulla sen muinaisen maineen houkuttamina. Alueelta vietiin taideteoksia ja niiden osia 1800-luvulle saakka. Tuolloin käynnistyivät myös tieteelliset tutkimukset.
Deloksen varsinaiset arkeologiset kaivaukset alkoivat vuonna 1873. Ne on suorittanut École française d’Athènes eli ranskalainen arkeologinen koulu Ateenassa. Pääosa kaivauksista suoritettiin vuosina 1904–1914. Laajoja kaivauksia tehtiin myös vuosien 1958–1975 välillä. Kaivaukset jatkuvat edelleen, ja saarella on ranskalaisten vakituinen kaivaustalo. Delos liitettiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1990.
Arkeologinen alue
Delos on ollut suurikokoinen kaupunki ja myös sen raunioita on kaivettu esiin laajalta alueelta. Vaikka Delos tuhoutui roomalaisella ajalla, sen rauniot ovat säilyneet nykyaikaan suhteellisen hyvin siksi, että saari hylättiin, eikä antiikin aikaisten rakennusten päälle rakennettu myöhemmin mitään. Rakennusten jäänteitä on sekä arkaaiselta, klassiselta, hellenistiseltä että roomalaiselta ajalta.
Deloksen arkeologinen museo esittelee saarelta tehtyjä löytöjä. Museo sijaitsee arkeologisen alueen itälaidalla.
Yleiskuva pienoiskuva|Deloksen Kýnthos-vuori ja arkeologista aluetta.
Delokselle saavuttiin satamien kautta. Satamat olivat Pyhä satama ja kauppasatama. Nykyisin ensimmäisenä sataman jälkeen on vastassa Kompetaliastien agora. Siltä alkoi pohjoiseen pyhäkköalueelle suuntautunut Pyhä tie. Se kulki Filippoksen stoan sekä niin kutsutun Etelästoan välistä Deloslaisten agoran ohi ja johti pyhäkköalueen eteläiselle portille eli Propylonille. Varsinaisella pyhäkköalueella sijaitsi ensimmäisenä rakennus, joka tunnetaan Naksoslaisten talona. Pyhäkköalueen päätemppelit olivat kolme Apollonille omistettua temppeliä, joista suurin oli Deloslainen Apollonin temppeli, sekä Artemiin temppeli. Pyhäkköalueen pohjoispuolella sijaitsi Pyhän järven alue, joka oli saaren Apollon-kultin varsinainen pyhä paikka. Sen lähellä sijaitsivat muun muassa Leijonaterassi ja Leton tempeli. Myöhemmin järven ympärille syntyi varakkaiden yksityistalojen alue, jossa sijaitsi muun muassa niin kutsuttu Järvitalo. Järven eteläpuolelle rakennettiin Italialaisten agora.
Pyhän alueen eteläpuolella sijaitsi niin kutsuttu Teatterikortteli, jossa sijaitsi Deloksen teatterin lisäksi paljon hienosti koristeltuja yksityistaloja, kuten Dionysoksen talo, Kleopatran talo ja Naamioiden talo. Kýnthos-vuoren rinteessä oli lukuisia pienempiä ja suurempia pyhäkköjä ja temppeleitä, joista monet oli omistettu ulkomailta tuoduille kulteille, sekä Kynthoksen luola. Vuoren huipulla sijaitsi Kynthoksen Zeuksen ja Athenen pyhäkkö. Stadionin ja hippodromin alue sijaitsi kaupungin koillislaidalla.
Deloksen arkeologinen alue voidaan jakaa seuraaviin seitsemään alueeseen:
A. Apollonin ja Artemiin pyhäkköalue B. Pyhän järven alue C. Teatterikortteli D. Kýnthos-vuoren rinne E. Kýnthos-vuori F. Stadionin alue G. Satamat
pienoiskuva|pysty=1.9|Kaavakuva 1: Deloksen Apollonin ja Artemiin pyhäkköalue.
Apollonin ja Artemiin pyhäkköalueen merkittävimmät rakennukset, rakennelmat ja muut kohteet ovat (numerot viittaavat kaavakuvaan 1):
Deloslainen Apollonin temppeli Ateenalainen Apollonin temppeli Poros-temppeli Naksoslaisten kolossi Artemiin temppeli Keraton Aarrekammiot Naksoslaisten talo Ekklesiasterion Thesmoforeion