David Edward Leslie Hemmings (18. marraskuuta 1941 Guildford, Surrey – 3. joulukuuta 2003 Romania) oli brittiläinen näyttelijä sekä elokuvaohjaaja ja -tuottaja. Hänen läpimurtoroolinsa oli pääosa menevänä muotikuvaajana Michelangelo Antonionin vuoden 1966 elokuvassa Blow-Up – erään suudelman jälkeen.Pendreigh, Brian· "David Hemmings; Legendary actor, director, and icon of the Swinging Sixties." The Herald 5.12.2003. Haettu 28.7.2016 palvelusta HighBeam Research (vaatii tilauksen): https://www.highbeam.com/doc/1P2-23550773.html
Hemmings varttui Guildfordissa, jossa hänen isänsä toimi keksikauppiaana. Poika osoitti jo kouluaikoina monipuolista luovaa lahjakkuutta: hän piti 15-vuotiaana taidekoululaisena ensimmäisen taidenäyttelynsä ja oli niin lahjakas poikasopraano, että Benjamin Britten valitsi hänet oopperansa Ruuvikierre (The Turn of the Screw) Venetsiassa tapahtuneen kantaesityksen merkittävään Milesin rooliin vuonna 1954. Hemmings kiersi Ruuvikierre-seurueen mukana kolmisen vuotta, kunnes äänenmurros iski. Hän on mukana myös oopperan levytyksessä"David Hemmings", Opera News 1.2.2004. Haettu 28.7.2016 palvelusta HighBeam Research (vaatii tilauksen): https://www.highbeam.com/doc/1P3-543078881.html . Britten olisi halunnut Hemmingsin lähtevän Firenzeen lauluoppiin, mutta nuori Hemmings muutti 14-vuotiaana asumaan yksin Lontooseen, sai pian ensimmäisen elokuvaroolinsa (The Rainbow Jacket, 1954) ja pääsi taidekouluun opiskelemaan maalausta, jota hän harrasti läpi elämänsä. Hemmings on itse muistellut olleensa mukana yli 40 elokuva- ja tv-tuotannossa ennen läpimurtorooliaan 25-vuotiaana Blow-Upissa. Sen sijaan koulua hän sanoi 10 vuoden iän jälkeen käyneensä yhteensä vain muutamia päiviä.David Hemmings, The Telegraph 5.12.2003. Viitattu 29.7.2016.
David Hemmingsin muita 1960-luvun loppupuolen elokuvarooleja olivat Joshua Loganin Kuningas Arthur -aiheinen musikaali Camelot (1967), Tony Richardsonin Ne 600 urhoollista (1968) ja Jane Fondan tunnetuksi tehnyt Roger Vadimin scifielokuva Barbarella (1968). Vuosikymmenen lopulla hän lähti lomamatkalle Seychelleille ja jäi sille tielle pariksi vuodeksi tekemään parikymmentä elokuvaa Australiassa ja Uudessa-Seelannissa.
1970-luvulla Hemmingsin suosio näyttelijänä Britanniassa laski, ja hän perusti John Dalyn kanssa elokuvatuotantoyhtiö Hemdalen. Tuottamisen lisäksi Hemmings siirtyi pian Los Angelesiin ja ryhtyi ohjaajaksi elokuvan Running Scared (1972) myötä.
1980-luvulta lähtien David Hemmings työskenteli ohjaajana yhdysvaltalaisissa televisiosarjoissa kuten Aikahyppy, A-Team, Magnum ja Murhasta tuli totta. Hänen viimeiseksi näyttelijäntyökseen tunnetussa elokuvassa jäi Cassiuksen rooli vuoden 2000 spektaakkelissa Gladiaattori.
Hemmings sai sydänkohtauksen kuvauspaikalla Romaniassa joulukuun alussa 2003. Hän oli kuollessaan 62-vuotias.
Yksityiselämä David Hemmings oli naimisissa neljästi: ensin Genista Ouvryn kanssa 1960–1967, sitten näyttelijä Gayle Hunnicuttin 1968–1975. Avioliitto Prudence de Casembrootin kanssa kesti parikymmentä vuotta (1970-luvulta 1990-luvun puoliväliin) huolimatta miehen uskottomuudesta ja pahenevasta alkoholismista. Heillä on neljä lasta. Hemmingsillä on myös tytär ensimmäisestä ja poika toisesta avioliitosta."David Hemmings's Wife Pru Once Thought Nothing of Shopping by Concorde. Now, Thanks to His Womanising and Drinking, She Lives in Abject Poverty, without Even a Washing Machine." Daily Mail 29.8.1998. Haettu 28.7.2016 palvelusta HighBeam Research (vaatii tilauksen): https://www.highbeam.com/doc/1G1-110757713.html Hemmingsin neljäs vaimo (2002–2003) oli Lucy Williams.Pulleine, Tim: David Hemmings, Gifted actor, director and producer who successfully outgrew his iconic 60s image in Antonioni's Blow Up, The Guardian 5.12.2003. Viitattu 28.7.2016.
Filmografia (valikoitu) Näyttelijänä 1954: The Rainbow Jacket (kreditoimaton) 1957: The Heart Within 1957: Pyhä Johanna (Saint Joan) 1959: Puuton katu (No Trees in the Street) 1960: Bismarckin tuho (Sink the Bismarck!) 1962: Kapinoivat nahkatakit (Some People) 1966: Pahan silmä (Eye of the Devil) 1966: Blow-Up – erään suudelman jälkeen (Blow-Up) 1967: Camelot 1968: Ne 600 urhoollista (The Charge of the Light Brigade) 1968: Kolme miestä helvetissä (The Long Day's Dying) 1968: Barbarella 1969: Veriset kilvet (Alfred the Great) 1970: Harkittu romanssi (The Walking Stick) 1970: Pelon äänet tai Pelon sirpaleita (Fragment of Fear) 1971: Kauhun tyyssija (Unman, Wittering and Zigo) 1971: Lemmenkone (The Love Machine) 1974: Paheelliset leikit (No es nada, mamá, sólo un juego) 1974: Juggernaut – kaappaus merellä (Juggernaut) 1975: Verenpunainen kauhu tai Murhan melodia (Profondo rosso) 1977: Katoaminen (The Disappearance) 1977: Prinssi ja kerjäläispoika (The Prince and the Pauper) 1977: Saaret ja virta (Islands in the Stream) 1978: Kauhun kuja (Les liens de sang) 1978: Suuri gigolo tai Vain gigolo (Schöner Gigolo, armer Gigolo) 1979: Kauhun oppitunti (Murder by Decree) 1979: Verenjano (Thirst) 1980: Harlekiini (Harlequin) 1981: Oikea syyllinen (Beyond Reasonable Doubt) 1983: Mies, nainen ja lapsi (Man, Woman and Child) 2000: Gladiator 2001: Mean Machine 2001: Spy Game 2001: Viimeinen kierros (Last Orders) 2002: Cubic (Equilibrium) 2002: Gangs of New York 2004: Herrasmiesliiga (The League of Extraordinary Gentlemen)
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka: Brittiläiset näyttelijät Luokka: Brittiläiset elokuvaohjaajat Luokka: Brittiläiset elokuvatuottajat Luokka: Vuonna 1941 syntyneet Luokka: Vuonna 2003 kuolleet Luokka:Brittiläiset oopperalaulajat