pienoiskuva|Osallistujaluettelo Seneca Fallsin konferenssi oli heinäkuussa 1848 New Yorkin osavaltion Seneca Fallsissa pidetty kaksipäiväinen kokous, jonka tärkeimpiä puuhanaisia olivat kansalaisoikeusaktiivi Lucretia Mott ja suffragetti Elizabeth Cady Stanton. Konferenssia pidetään feminismin alkusysäyksenä.
Kokoukseen osallistui 300 naista ja 40 miestä. Sen koollekutsujat Mott ja Stanton saivat kimmokkeen asialle, kun naisia ei hyväksytty osallistujiksi vuoden 1840 orjuuden vastaisessa maailmankonferenssissa Lontoossa. Kokouksessa käsiteltiin laajasti aihetta, miten miehet ovat sortaneet naisia historian kuluessa. Kokouksen päätös oli, että naisten on saatava yleinen äänioikeus ja tasaveroinen asema yhteiskunnassa. Äänioikeusvaatimuksen muotoili amerikkalainen orjuuden vastustaja Frederick Douglass. Vaatimusten toteuttamiseksi päätettiin perustaa naisliike, jolle 1900-luvun alun Britanniassa annettiin nimitys suffragetit. Vaatimusten lähtökohtana oli ajatus, että Jumala on tarkoittanut miehen ja naisen tasavertaisiksi keskenään.Kvinnorörelsen fick stöd av män mot strömmen. Lisbeth Lindeborg, Svenska Dagbladet 8.3.2003. Viitattu 25.6.2016.
Aluksi kokouksen tulokset näyttivät jäävän suhteellisen vaatimattomiksi. Tosin muutamat Yhdysvaltojen osavaltiot liberalisoivat omaisuuden hallintaa koskevia lakeja, eräät koulut avasivat ovensa tytöille ja eräät professorit alkoivat ottaa naisopiskelijoita. Ajan mittaan Seneca Fallsin konferenssi saavutti aseman järjestyneen naisasialiikkeen alkupisteenä, ja seuraavina vuosina siihen vedottiin useasti Yhdysvaltojen ja Euroopan naisjärjestöissä. Vuonna 1851 Mrs. John Stuart Mill kirjoitti Englannissa ilmestyvään Westminster Review -lehteen artikkelin naisten asemasta käyttäen esikuvanaan amerikkalaisen liikkeen tavoitteita ja iskulauseita. Pohjolassa Fredrika Bremer, joka oli tehnyt vuosina 1849–1851 matkan Amerikkaan, nousi merkittäväksi naisten aseman puolestapuhujaksi. Naisliike sai Seneca Fallsin jälkeen sivustatukea monilta kulttuurihenkilöiltä. Kirjailija Ralph Waldo Emerson julisti Bostonin naisasiakokouksessa 1855, että ”puoli maailmaa kuuluu naisille”. Myös Walt Whitman ja Edward Bellamy korostivat teoksissaan naisliikkeen vaatimusten oikeutusta.
Lähteet
Luokka:Feminismi ja historia Luokka:Konferenssit Luokka:1848