Jaana Kirsi Hannele Bamford (19. maaliskuuta 1955 – 1. toukokuuta 2016)Jaana Mappes & Lotta-Riina Sundberg: Jaana Bamford 19.3.1955–1.5.2016 Tiedonjyvä 3.5.2016. oli suomalainen molekyylibiologi ja professori. Hän työskenteli Jyväskylän yliopistossa molekyylibiologian professorina 2006–2016.
Akateeminen ura Bamford opiskeli biotieteitä Helsingin yliopistossa ja valmistui genetiikka pääaineenaan filosofian kandidaatiksi 1982.Kasvatustieteen, molekyylibiologian ja varhaiskasvatuksen professorit virkaan Jyväskylän yliopisto, 2006. Viitattu 15.6.2016. Hän väitteli tohtoriksi Helsingin yliopistossa 1991.
Bamfordin akateeminen ura Helsingin yliopistossa alkoi vuonna 1980. Hän työskenteli siellä erilaisissa tutkimus- ja opetustehtävissä vuoteen 2000 asti. Helsingin yliopiston dosentti hän oli vuodesta 1994. Sittemmin hän työskenteli Suomen Akatemiassa nuorempana ja vanhempana tutkijana. Sen jälkeen hänet nimitettiin 2005 yliopistonlehtoriksi Helsingin yliopistoon 2005.
Alkuvuodesta 2006 lähtien Bamford toimi molekyylibiologian professorina Jyväskylän yliopistossa. Hänen mukanaan Jyväskylän yliopistoon tuli uusia tutkimusaloja ja -aiheita virustutkimuksen eli virologian alalle. Hänen professorikautensa alussa solu- ja molekyylibiologian tutkimusmenetelmiä (mikroskopiakuvantaminen) Jyväskylässä kehitettiin hankkimalla 2006 yliopiston nanotiedekeskukseen uusi konfokaalimikroskooppi.Jari Ylänne & Varpu Marjomäki: Solu- ja molekyylibiologit suuntautuvat nanoon. 2015, s. 202. Teoksessa Mari Heikkilä (toim.). Sattumaa, haperotatteja ja keltainen syklotroni. Aikalaistarinoita Jyväskylän yliopiston matemaattisluonnontieteellisen tiedekunnan 50-vuotiselta taipaleelta. Jyväskylän yliopisto, 2015 Myöhemmin erilaisia mikroskooppilaitteita hankittiin vielä lisää.
Huippututkimusyksikön tutkijana Professorina Bamford osallistui kahden toimikauden ajan Suomen Akatemian nimeämien huippututkimusyksiköiden tutkimustyöhön. Vuosina 2006–2011 hänen tutkimusryhmänsä toimi Virologian huippututkimusyksikössä. Yksikkö toimi Helsingin ja Jyväskylän yliopistojen yhteistyönä. Sen johtajana toimi akatemiaprofessori Dennis Bamford.Bamford, Dennis Suomen Akatemia, 13.2.2015. Viitattu 15.6.2016. Virologian yksikkö teki monitieteistä perustutkimusta: tutkimusmenetelmissä yhdistyivät genetiikka, rakennebiologia, biokemia, biofysiikka ja mikrobiologia.Finnish Centre of Excellence in Virus Research Helsingin yliopisto, 2006. Viitattu 15.6.2016. Yksikön keskeinen tavoite oli selvittää bakteereja ja arkkeja infektoivien virusten rakennetta ja toimintaa. Tutkimustyön apuna käytettiin niin kutsuttuja malliviruksia.
Jaana Bamford ryhmineen työskenteli vuodesta 2012 toimineessa Biologiset vuorovaikutukset -tutkimusyksikössä. Bamfordin tutkimustyö yksikön puitteissa liittyi virusten biologisten vuorovaikutuksien selvittämiseen. Hänen tutkimustyönsä kyseisen teeman parissa jäi kesken, kun hän menehtyi äkillisesti 1. toukokuuta 2016.
Tutkimusalat
Professori Bamfordin pääasiallinen tutkimusintressi molekyylibiologina oli virusten rakenne, kokoaminen, genetiikka ja evoluutio. Hän johti näitä teemoja tutkinutta tutkimusryhmää kuolemaansa asti. Bamford oli aloittanut virustutkimuksen jo 1990-luvulla. Hän oli yhtenä tutkijana mukana tutkimuksessa, jossa osoitettiin, että flunssaa aiheuttavan adenoviruksen varhainen kantamuoto oli olemassa jo varhain maapallon kehityshistorian alkukaudella.Matti Jalasvuori: Tiedenaisen kuolema Jyväskylän yliopiston tiedeblogi 18.5.2016. Viitattu 15.6.2016. Tutkimuksen tulokset julkaistiin vuonna 1999 Cell-lehdessä (”Last Universal Common Ancestor and its contemporary viruses”; suom. Viimeinen yhteinen esi-isä ja senaikaiset virukset).
Bamford tutki pitkään virusten rakennetta. Ennen professorikauttaan hän tutki muun muassa bakteriofageja eli bakteereja infektoivia ja niissä loisivia viruksia. Rakennetutkimuksen avulla on esimerkiksi pystytty osoittamaan, että virukset voivat muiden eliölajien tavoin muodostaa eri kehityslinjoja, joilla kuitenkin on yhteinen kantaisä. Tämä todistettiin, kun ihmisessä infektioita aiheuttavan adenoviruksen ja bakteeria infektoivan PRD1-viruksen kuoriproteiinien kolmiulotteinen rakenne määritettiin röntgenkristallografian avulla. Tuloksista havaittiin, että molempien virusten kuoriproteiinien rakenne noudattaa samaa periaatetta. Niillä oli siis yhteinen kantamuoto. Myöhemmin on voitu osoittaa, että samankaltainen rakenne on myös muun muassa levää, amebaa ja arkkia isäntänään käyttävillä viruksilla. Nämä eri tyyppiset virukset ovat muuttuneet isäntäeliön kehityksen mukana, mutta niiden kuorirakenteen proteiini on pysynyt muuttumattomana. Virkaanastujaisluennossaan 2006 professori Bamford arveli, että virusten kuoren rakenne on kehittynyt niin optimaaliseksi, että se ei enää muutu evoluution vaikutuksesta.
Biologisten vuorovaikutusten tutkimusyksikkö pyrki perustutkimuksen avulla löytämään myös hyödyllisiä tieteellisiä sovelluksia. Ilmastonmuutoksen myötä kaloja tappava Flavobakteeri on käynyt ärhäkämmäksi ja aiheuttaa isoja tappioita kalankasvattajille.Anna-Maija Tuuliainen: Biologiset vuorovaikutukset muuttavat evoluution kulkua Tiedonjyvä 5/2011, s. 13. Bamfordin ryhmän tutkimuksissa kaloja tappavien bakteerien sekaan laitettiin bakteriofageja, ja kalojen kuolleisuus väheni. Tutkimuslajeina tutkimuksessa käytettiin aluksi seeprakalaa ja myöhemmin lohta. Hankkeen tavoitteena oli vähentää kalanviljelylaitoksilla tapahtuva antibioottien käyttöä, kun ne voidaan korvata bakteriofageilla.
Helsingin yliopiston julkaisutietokannan mukaan Bamford on julkaissut noin 56 vertaisarvioitua kansainvälistä tiedeartikkelia arvostetuissa tieteellisissä aikakauslehdissä (muun muassa Cell ja Nature).Professori Bamfordin tieteellisiä julkaisuja Tutkimustietokanta Tuhat, Helsingin yliopisto. Viitattu 15.6.2016. Tieteellisten artikkeleiden kokonaismäärä oli 65 kappaletta.Editor profile: Jaana Bamford Journal of Marine Science: Research & Development. Viitattu 15.6.2016.
Teokset Bamford kirjoitti tutkimusaiheistaan tieteellisten artikkeleiden lisäksi kirjoja ja yksittäisiä lukuja muiden toimittamiin kirjoihin. Näitä toimitusteoksissa julkaistuja osioita kertyi kaikkiaan 17 kappaletta. Hän oli muun muassa yksi kirjoittaja FT Michael J. Russellin toimittamassa teoksessa Origins, Abiogenesis and the Search for Life. Hän oli myös kansainvälisen Journal of Marine Science -lehden toimittaja.
Jaana Bamford & Biotekniikan neuvottelukunta: Geenitekniikka Suomessa. Edita, 1997. Michael J. Russell (toim.): Origins, Abiogenesis and the Search for Life. Cosmology.com, 2010.
Huomionosoitukset ja luottamustoimet Professori Bamfordin asiantuntemusta hyödynnettiin monissa tieteellisissä luottamustehtävissä. Muiden tehtäviensä ohella hän organisoi muun muassa kolme tieteellistä konferenssia. Bamford oli vuosina 2007–2009 Suomen Akatemian biotieteiden ja ympäristöntutkimuksen tieteellisen toimikunnan jäsen.Valtioneuvoston viikko 45/2006 Edilex.fi, 2006. Viitattu 15.6.2016. Hänet valittiin toimikunnan jäseneksi myös seuraavalle toimikaudelle 2010–2012.Suomen Akatemian hallitus ja tieteelliset toimikunnat nimettiin Opetus- ja kulttuuriministeriö 10.12.2009. Viitattu 15.6.2016. Lopulta hän oli toimikunnan varajohtaja. Bamford oli myös kansallisen tohtorikoulutusohjelman bioinformatiikan ja rakennebiologian (Informational and Structural Biology, ISB) ohjaaja.Jaana Bamford, Professor National Doctoral Programme in Informational and Structural Biology Viitattu 15.6.2016
Kansallisten luottamustoimien lisäksi hänellä oli kansainvälisiä luottamustehtäviä. Bamford oli muun muassa Amerikan mikrobiologisen yhdistyksen (''American Society for Microbiology) jäsen.
Bamfordille myönnettiin vuonna 2010 Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan ensimmäisen luokan ritarimerkki.Suomen Valkoisen Ruusun I luokan ritarimerkki Turun Sanomat 30.11.2010.
Perhe ja harrastukset Jaana Bamford oli naimisissa, ja hänellä oli yksi tytär.
Lähteet
Aiheesta muualla Virologian huippututkimusyksikkö 2006–2011 Biologisten vuorovaikutusten huippututkimusyksikkö 2012–2017 Jaana Bamfordin tieteellisiä artikkeleita ResearchGate.net
Luokka:Suomalaiset molekyylibiologit Luokka:Suomalaiset professorit Luokka:Jyväskylän yliopiston professorit Luokka:Vuonna 1955 syntyneet Luokka:Vuonna 2016 kuolleet