Kreeta () on Kreikan saari, joka sijaitsee itäisellä Välimerellä Egeanmeren etelälaidalla. Se on koko Kreikan suurin ja Välimeren viidenneksi suurin saari. Kreeta on itä–länsisuunnassa noin 250 kilometrin pituinen, pohjois-eteläsuunnassa 12–60 kilometrin levyinen, ja sen pinta-ala on 8 303 neliökilometriä. Saaren asukasluku oli vuoden 2011 väestönlaskennassa 622 913. Hallinnollisesti Kreeta muodostaa oman alueensa eli periferiansa, Kreetan alueen, johon kuuluu myös pienempiä lähisaaria. Kreetan pääkaupunki ja suurin kaupunki on Iraklion, ja sen muut suurimmat kaupungit ovat Chaniá, Réthymno, Ágios Nikólaos, Ierápetra ja Siteía. Saarella vallitsee leuto välimerenilmasto.Hanna 2000, s. 8–11
Kreetalla noin vuosina 2600–1400 eaa. kukoistanut minolainen kulttuuri oli sekä Kreikan että koko Euroopan ensimmäinen merkittävä korkeakulttuuri. Minolaiskauden jälkeen saarta hallitsivat mykeneläiset ja doorilaiset. Sittemmin Kreeta oli osa Rooman valtakuntaa, Bysanttia, Venetsiaa ja Osmanien valtakuntaa, ennen kuin se 1900-luvun alussa tuli osaksi Kreikkaa. Vuosisatojen ajan saari tunnettiin italiankielisellä nimellä Candia. Antiikin roomalaiset kutsuivat saarta latinaksi nimellä Creta ja turkiksi saari on Girit tai Kirid.
Nykyisin saari on suosittu matkailukohde, jonka nähtävyyksiä ovat esimerkiksi Knossoksen ja Faistoksen minolaiskaupunkien rauniot, Samarián rotko sekä venetsialainen Chanián vanhakaupunki sekä satama.
Maantiede pienoiskuva|Kreetan sijainti ja kartta.
Kreeta on Kreikan suurin saari ja koko Välimeren viidenneksi suurin saari Sisilian, Sardinian, Korsikan ja Kyproksen jälkeen.Hanna 2000, s. 6–7 Pinta-alaa Kreetan saarella on 8 261 km² ja koko alueella 8 335 km². Saari on noin 250 kilometriä pitkä ja enimmillään noin 60 kilometriä leveä. Kapeimmassa kohdassaan itäisen Ierápetran kaupungin kohdalla se on vain 12 kilometrin levyinen. Kreeta on 35. leveyspiirin suuntainen ja sijaitsee joiltain osin Afrikan pohjoisimpia rannikkoja etelämpänä. Kreetan saaresta etelään sijaitseva ja Kreetan alueeseen kuuluva Gávdoksen saari on Euroopan eteläisin paikka. Kreetan pisin joki on 45 kilometriä pitkä Geropótamos. Se virtaa Messarán tasangon halki ja laskee saaren etelärannikolla Välimereen kuuluvaan Libyanmereen. Kreetan suurin järvi on Potamoín tekojärvi (16 km²) ja ainoa luonnonjärvi Kournás, joka sijaitsee 48 kilometriä Chanián kaupungista itään. Vesistöjen vähyys johtuu saaren maaperästä: se on karstimaata, johon sadevesi imeytyy nopeasti.Tuominen-Gialitaki 2002, s. 38–39
Kreetalla on neljä suurikokoista vuoristoa, ja ainoastaan neljäsosa saaren pinta-alasta sijaitsee alle sadan metrin korkeudella merenpinnasta. Yli 500 metrin korkeudessa sijaitsee 30 prosenttia pinta-alasta. Saaren länsiosassa kohoavat Lefká Óri -vuoret (”Valkoiset vuoret”). Virtaava vesi on kovertanut uomiaan jyrkkärinteisten ja korkeiden vuorten kalkkikiveen. Näin ovat muodostuneet muun muassa Euroopan syvimpiin ja pisimpiin kuuluva rotko, 17 kilometriä pitkä Samarián rotko, sekä Ímproksen rotko. Lefká Órin korkein huippu on 2 453 metriä korkea Páchnes. Saaren korkein huippu on 2 456 metriä korkea Ídavuori Psiloreítis-vuorilla (myös Idavuoret). Psiloreítis-vuoria kutsutaan toisinaan nimellä ”Kreetan katto”. Kreetan itäosassa sijaitsee Lasíthi-vuoristo, johon kuuluvat muun muassa 2 148 metriä korkea Díkti ja 2 141 metriä korkea Aféntis Christós. Neljäs vuoristo on myös itäosassa sijaitseva Thryptí- eli Siteíavuoret. Tämän vuoriston korkein vuori on 1 476 metriä korkea Aféntis Kavoúsi.
thumb|180px|left|Samarián rotko. Vuoristojen lomassa sijaitsee myös tasankoja, joista suurikokoisimmat ovat Omalós ja Askýfou Lefká Óri -vuoristossa, Lasíthi Lasíthi-vuoristossa sekä Nída Psiloreítis-vuoristossa. Laaksojen maaperä on hedelmällistä vuorilta ajan kuluessa valuneen maan ansiosta. Lisäksi vuorenhuiput suojaavat näitä tasankoja.
Saaren pääkaupunki on Iraklion, joka sijaitsee pohjoisrannikolla suunnilleen keskellä saarta. Kaupunki on myös Iraklionin alueyksikön pääkaupunki. Muita suuria kaupunkeja ovat Chanián alueyksikön pääkaupunki Chaniá, Réthymnon alueyksikön pääkaupunki Réthymno ja Lasíthin alueyksikön pääkaupunki Ágios Nikólaos.Hanna 2000, s. 22–23 Lasíthissa sijaitsevat myös Ierápetran ja Siteían kaupungit.
Uimarannat
Kreetan rannikolla on sadoittain eri kokoisia uimarantoja. Pohjoisrannikolla on suurempia rantoja, kuten Málian, Réthymnon ja Ágios Nikólaoksen rannat. Etelärannikon rannat ovat pohjoisrannikkoa pienempiä ja sijaitsevat pääasiassa lahtien pohjukoissa. Niistä mainitsemisen arvoisia ovat esimerkiksi Plakiáksen ja Mátalan rannat. Monet saaren rannoista sijaitsevat sen syrjäisissä osissa, joihin johtavat vain mutkaiset ja kapeat tiet.Bennett 2003, s. 76–77 Kreetan koilliskulmalla sijaitseva Vái on yksi saaren suosituimmista rannoista, sillä siellä kasvavat Euroopan ainoat kotoperäiset palmut.Hanna 2000, s. 8–11
Geologia pienoiskuva|Lasíthin ylätasankoa syksyllä. pienoiskuva|Lunta vuoren huipulla Lasíthi-vuoristossa.
Kreetan saari sijaitsee Egeanmeren altaan eteläreunalla noin 300 kilometrin päässä Afrikasta. Kreeta kuuluu geologisesti Turkista Dodekanesian saariston ja Peloponnesoksen niemimaan kautta Manner-Kreikkaan ulottuvaan saariketjuun.
Afrikan litosfäärilaatta työntyy Kreetan kohdalla Egeanmeren laatan alle, mistä ovat syntyneet Kreetan korkeat vuoret. Kreetan alueella on myös maanjäristyksiä, mutta tavallisesti ne tapahtuvat merellä eivätkä siten aiheuta vahinkoa. Suurempia maanjäristyksiä sattuu muutaman vuoden välein, mutta nekään eivät ole juuri saaneet tuhoa aikaan.
Kreetan vuoret muodostuivat tertiäärikaudella, ja ne koostuvat pääasiassa triaskaudelta peräisin olevasta liuskekivestä, kiteisestä kalkkikivestä ja kalliosta. Tasangot ovat puolestaan enimmäkseen hiekkaa, kipsiä, savea ja kalkkikiveä, ja ne ovat iältään vuoria nuorempia.
Ilmasto
Kreetalla vallitsee välimerenilmasto. Tosin kuuma ja kuiva kesä kestää saarella sen sijainnin vuoksi huomattavasti pitempään kuin muualla Kreikassa. Kreetan itä- ja länsiosissa lämpötilat ovat samanlaiset. Pohjoisrannikolla on hieman viileämpää kuin etelässä. Esimerkiksi uimakausi pohjoisessa kestää tavallisesti huhtikuusta syys–lokakuulle. Etelässä voi uida puolestaan huhtikuusta loka–marraskuulle saakka.
Kevät alkaa saarella maaliskuussa, kun sateet loppuvat ja pölyä kuljettavat etelätuulet alkavat. Huhti–toukokuun aikana luonnonkukat alkavat kukkia ja pölyinen etelätuuli loppuu. Kreetan kesä alkaa kesäkuussa, jolloin lämpötila alkaa kohota. Kesä-, heinä- ja elokuu ovat kuumimmat kuukaudet ja tuolloin ilmankosteus on alhainen. Kreetan luonto on syksyn tullessa ruskea, pölyinen ja kuollut. Syyskuussa alkavat sadekuurot, jotka yltyvät lokakuussa. Myös Välimeri muuttuu aallokkoisemmaksi, ja liikenneyhteydet Manner-Kreikkaan saattavat jopa katketa joksikin aikaa. Talvella Kreetalla on sadekausi ja pohjoisrannikolla toisinaan myrskyjä. Toisinaan talvella etelätuuli saattaa tuoda saarelle lämmintä ilmaa, sillä pohjoistuulet eivät silloin puhalla. Tällaisia päiviä kutsutaan nimellä alkyonídes iméres, ”halkyonien päivät”. Vuoristoissa sataa jopa lunta, ja sen tulo saartaa kokonaisia kyliä viikkokausiksi. Korkeimmilla huipuilla lumi saattaa viipyä lokakuusta kesäkuun alkuun. Etelärannikolla sijaitsevassa Ierápetran kaupungissa on koko Kreetan leudoin ilmasto.Tuominen-Gialitaki 2002, s. 40–42 Siellä sataa vähiten ja on eniten aurinkotunteja koko Kreikassa.Andersson 2005, s. 371–373
Tuulet
Kreeta on tuulinen saari, sillä siellä ei ole juurikaan puustoa tai ympäröivää saaristoa suojaamassa tuulilta. Tuulet voimistuvat vielä entisestään saarella, kun ne ensin nousevat vuorten yli ja sitten laskevat alas rotkoihin ja laaksoihin. Kesäaikaan pohjoisesta puhaltaa meltemi-tuuli. Se viilentää ilmaa pohjoisrannikolla, mutta etelärannikolle päästyään haittaa elämää. Meltemi alkaa puhaltaa puolen päivän aikoihin ja yltyy iltapäivällä, mutta laantuu yöksi. Meltemi voi kestää monta päivää. Kreetalla puhaltava etelätuuli on nimeltään nótos. Se kuljettaa mukanaan Saharasta hiekkaa ja pölyä. Mukana saattaa tulla myös heikkoa sadetta.
Idästä puhaltavat tuulet ovat Kreetalla harvinaisia, mutta lännestä tuulee toisinaan.
Luonto Kasvisto pienoiskuva|Näkymä Árvin kylään saaren etelärannikolla. Taustalla Libyanmeri ja etualalla oliivipuita.
Afrikan läheisyyden sekä ilmastollisen ja geologisen monimuotoisuutensa vuoksi Kreetalla on monipuolinen kasvisto.Tuominen-Gialitaki 2002, s. 43–44 Biologiselta monimuotoisuudeltaan saari on Euroopan unionin rikkaimpia alueita. Kreetan kasvit selviytyvät maavartensa, juurakkonsa, siemeniensä tai sipulinsa ansiosta kuivasta kaudesta. Saarella tavataan yli 1 500 kasvilajia. Lajeista 130 on kotoperäisiä, ja valtaosin ne ovat vuoristojen kasveja. Toisen lähteen mukaan kasvilajeja on noin 2 100, joista kotoperäisiä on noin 300. Lajien kirjo ulottuu pakkasenkestävistä kasveista helteeseen sopeutuneisiin kasveihin ja aavikon kasveista suokasveihin.
Frýgana on Kreetan tyypillisimpiä maisematyyppejä. Se on kivistä, garigueta muistuttavaa pensaikkoa. Tällä alueella laiduntavat lampaat ja vuohet. Muun muassa timjamia, oreganoa, rosmariinia ja salviaa kasvaa frýgana-tyypin pensaiden alla. Frýganalla tavataan myös muun muassa iiristä, keisarinpikarililjaa, hyasinttia ja eri kämmekkälajeja. Yhteensä Kreetalla tavataan kymmentä eri kämmekkälajia. Varjoisissa rotkoissa viihtyvät esimerkiksi kämmekät, neilikat, syklaamit ja orvokit. Saaren rannikoilla kasvaa esimerkiksi merisipulia, kirjokohokkia ja hietamerinarsissia. Maaliskuusta kesäkuuhun kukkivat niityillä unikot, pellava, tulppaanit, liljat ja krysanteemit.
Muun Kreikan tavoin Kreetaltakin puuttuvat lähes täysin luonnonmetsät. Aikoinaan saarta peittivät sypressi- ja setrimetsät, mutta ne alkoivat huveta minolaisten alkaessa käyttää puita laivanrakennukseen. Puita kaadettiin myös palatsien pylväiksi. Venetsialaiset ja turkkilaiset hakkasivat lisää metsiä talojen ja laivojen rakennusta varten. Metsää myös tuhottiin vihollisen toiminnan estämiseksi. Joitain pieniä luonnonmetsäsaarekkeita on säilynyt syrjäseuduilla. Vuosittain saaren harvoja metsiä tuhoutuu metsäpaloissa.
Eläimistö pienoiskuva|Kri-kritä tavataan muun muassa Samarián rotkossa.
Pleistoseeni- ja holoseeniaikoina Kreetalla eli paljon eläimiä. Hirviä oli tavallisesta vuohen kokoiseen ja norsuja kolmea eri kokoa. Saarella eli myös jättikokoisia jyrsijöitä, pitkäjalkaisia pöllöjä ja kääpiökokoisia virtahepoja.
Kreetan nykyiset nisäkkäät rajoittuvat pääasiassa aasiin, lampaaseen ja vuoheen. Harvinaisia nisäkäslajeja ovat lisäksi okahiiri ja kreetalainen villivuohi, Capra aegagrus creticus, jota kreetalaiset nimittävät kri-kriksi. Erittäin harvinaista kri-kritä on vaikea tavata, koska se elää vaikeakulkuisessa Lefká Óri -vuoristossa ja laiduntaa ainoastaan yöaikaan. Lefká Órin lisäksi kri-kritä elää muutamilla pienillä asumattomilla pohjoisrannikon saarilla kuten Díalla ja Ágioi Theódoroilla.Hanna 2000, s. 40 Minolaisen kulttuurin taiteessa kri-kri oli suosittu aihe. Laji kuitenkin metsästettiin miltei sukupuuttoon.
Etelärannikon Mátalan sekä pohjoisrannikon Réthymnon ja Chanián ympäristön rannoilla pesii merikilpikonnia. Kreetalla elää myös gekkoja, sammakoita, ihmiselle vaarattomia käärmeitä sekä kameleontteja. Kreeta on yksi Euroopan harvoista paikoista, joissa tavataan kameleontteja.
Saarella on rikas linnusto. Maaliskuusta toukokuuhun Afrikasta tulevat muuttolinnut lepäävät Kreetalla, jonka jälkeen ne jatkavat matkaansa kohti pohjoista Eurooppaa. Linnut palaavat jälleen syksyllä Afrikkaan. Kreetan vuoristoissa elävät esimerkiksi rautiainen, alppivaris, pikkupensaskerttu ja sinirastas. Kallionrinteillä pesivät esimerkiksi hanhikorppikotka, partakorppikotka ja muuttohaukka. Vuorten alarinteillä tapaa kuhankeittäjää sekä rannikoilla vuorisirkkua, kerttuja, harmaalokkia ja jopa välimerenhaukkaa.