Cape Canaveral Air Force Station Space Launch Complex 17 (SLC-17), aiemmin Launch Complex 17 (LC-17) oli rakettien laukaisukompleksi Cape Canaveral Space Force Stationissa Floridassa. Kompleksia on käytetty vuosina 1958–2011 Thor- ja Delta-rakettien laukaisuihin.
Historia thumb|left|Delta 1000 -raketti laukaisee Explorer 49 -avaruusluotaimen. thumb|left|STSS-Demo -hyötykuorman laukaiseen Delta II -raketin moottorit käynnistyvät 25. syyskuuta 2009. Thor Alustan rakentaminen alkoi huhtikuussa 1956, ja alusta valmistui saman vuoden marraskuussa. Kummankin alustan rakentamiseen kului noin 3,5 miljoonaa dollaria. Ensimmäinen PGM-17 Thor -ohjus laukaistiin 25. tammikuuta 1957 (archive.org) kompleksin alustalta 17B. Lento päättyi tosin raketin pudottua takaisin laukaisualustalle ja räjähdettyä. A-alustan ensimmäinen laukaisu tapahtui yli puoli vuotta myöhemmin 30. elokuuta 1957. Huhtikuusta 1958 alkaen A-alustaa käytettiin erilaisten luotainten ja satelliittien laukaisuun, ja saman vuoden elokuussa siirryttiin päivitettyyn Thor-Able I -rakettiin, joka laukaisi muun muassa kolme Pioneer-luotainta. Muita alustalta laukaistuja hyötykuormia olivat muun muassa Explorer, Transit, ja TIROS-satelliitit. Tammikuussa 1959 siirryttiin jatkokehitettyyn Thor-Able II -rakettiin, ja huhtikuussa 1960 tästä edelleen kehitettyyn Thor-Ablestariin. Ensimmäinen kiertoradan saavuttanut lento tapahtui 13. huhtikuuta 1960, kun Thor-Ablestar -raketti vei Transit 1B -satelliitin kiertoradalle.
Delta Alustojen muutostyöt Delta-laukaisuja varten käynnistyivät 1960-luvun alulla. Ensimmäinen Delta-raketti nousi A-alustalta 13. toukokuuta 1960. Raketti laukaisi tuolloin Telestar 1:n, josta tuli ensimmäinen kaupallinen tietoliikennesatelliitti. B-alustan ensimmäinen Delta-laukaisu tapahtui muutama vuosi myöhemmin 1. heinäkuuta 1962. Kompleksia käytettiin syyskuusta 1963 helmikuuhun 1965 kaikkiaan kuuteen ASSET-paluukapselin koelaukaisuun. Kapselin oli tarkoitus demonstroida X-20 Dynasoar -projektiin liittyviä teknologioita. ASSET-ohjelman päätyttyä alusta siirtyi Yhdysvaltain ilmavoimilta NASAlle. Alusta siirtyi takaisin ilmavoimille vuonna 1988 Delta II -lentoja varten. Ensimmäinen Delta II -laukaisu tapahtui 14. helmikuuta 1989 SLC-17A:lta ja 14. helmikuuta 1990 SLC-17B:ltä.
Alustan suojabunkkerin käyttö päättyi Delta II -raketille 17A-alustalla sattuneen onnettomuuden jälkeen, ja lennonjohto siirtyi edellisen vuoden kesäkuussa valmistuneeseen uuteen, Delta III:a varten rakennettuun lennonjohtokeskukseen. B-alusta modifioitiin vuonna 1997 Delta III -laukaisuja varten. Raketti tosin tuhoutui kahdella ensimmäisellä laukaisullaan ja epäonnistui massasimulaattorin viemisessä halutulle radalle kolmannella lennollaan, minkä jälkeen raketin jatkokehityksestä luovuttiin. B-alusta oli Delta III:a varten tehtyjen modifikaatioiden ansiosta ainoa alusta, jolta pystyttiin laukaisemaan raskaampi Delta II Heavy -raketti, jolla laukaistiin muun muassa Mars-mönkijät Spirit ja Opportunity. SLC-17A:n viimeinen laukaisu tapahtui 24. maaliskuuta 2009, kun Delta II -raketti laukaisi GPS IIR -satelliitin kiertoradalle. SLC-17B:n viimeinen laukaisu tapahtui 10. syyskuuta 2011, kun Delta II laukaisi NASAn GRAIL-kuumission avaruuteen. Alustan suojabunkkerin purkutyöt päättyivät joulukuussa 2013.
Alustojen kiinteät ja liikuteltavat laukaisutornit purettiin hallitulla räjäytyksellä heinäkuussa 2018. SLC-17:n ja läheisen LC-18 on vuokrannut yksityistä kuulaskeutujaa kehittävä Moon Express, joka suunnitteli vuoden 2018 tilanteessa testaavansa laskeutujaansa LC-18:lla.
Katso myös Luettelo Cape Canaveralin ja Merritt Islandin laukaisualustoista
Lähteet
Aiheesta muualla
SLC-17