thumb|400px|Nokianvirta ja Tehdassaari Nokialla. Vanajaveden–Pyhäjärven alueen vedet lasketaan Nokianvirran kautta Kuloveteen.
Vanajaveden–Pyhäjärven alue (vesistöaluetunnus 35.2) on Kokemäenjoen vesistössä sijaitseva ensimmäisen jakovaiheen alue. Se käsittää Kokemäenjoen vesistössä alueen, joka kerää vedet Tampereen, Nokian, Vesilahden, Pirkkalan, Lempäälän, Kangasalan, Valkeakosken, Akaan, Urjalan, Hattulan ja Hämeenlinnan kuntien alueilta ja laskee ne Nokian Nokianvirran kautta Kuloveteen, joka kuuluu Kokemäenjoen alueeseen (35.1) ja jonka laskujoki Kokemäenjoki laskee Porissa Selkämereen. Alue rajoittuu etelässä Miemalanselkään ja pohjoisessa Tammerkoskeen sekä Nokianvirtaan. Vesistön alueen alarajana on Melon vesivoimalaitos, jonka yläpuolisen valuma-alueen pinta-ala on 17 073,13 neliökilometriä ja järvisyys 14,19 %.
Längelmäveden–Hauhon reitti laskee alueeseen Valkeakosken kautta. Vanajavesi laskee Pyhäjärveen Lempäälän Herralanvuolteen ja Lempäälän kanavan kautta. Pyhäjärvi, joka sijaitsee Tampereen eteläpuolella, on koko alueen keskusjärvi. Se laskee Nokianvirran Melon vesivoimalaitoksen kautta alapuoliseen Kuloveteen. Pohjoisen ja eteläisen reitin vesimäärät vastaavat hyvin toisiaan. Vanajaveden–Pyhäjärven alueen pinta-ala on 2 759,16 neliökilometriä ja alueen järvisyys on 14,44 %.
Alla olevista järvien, jokien ja valuma-alueiden tiedoista suurin osa on tuotu Suomen ympäristö- ja paikkatietopalvelusta (SYKE) sekä Kansalaisen karttapaikasta.
Vesistöjen suhteet Jakautuminen osa-alueisiin Alueen kaksi suurinta järveä ovat Pyhäjärvi ja Vanajavesi. Vanajaveden–Pyhäjärven alue (35.2) jakautuu yhdeksään toisen jakovaiheen osa-alueeseen. Nämä ovat: Pyhäjärven alue (35.21) Vanajaveden alaosan alue (35.22) Vanajanselän alue (35.23)
Järvireitin muut valuma-alueet laskevat Pyhäjärven alueeseen: Koskenjoen valuma-alue (35.29) Vanajaveden alaosan alueeseen: Moisionjoen valuma-alue (35.24) Myllyojan valuma-alue (35.25) Oikolanjoen valuma-alue (35.26) Lontilanjoen valuma-alue (35.27) Tarpianjoen valuma-alue (35.28)
Pyhäjärvi kokoaa pohjoisen reitit Vanajaveden–Pyhäjärven alueelle pohjoisesta laskevat Näsijärven–Ruoveden alueen (35.3) vedet , joka muodostavat samalla niin sanotun Näsijärven reitin. Näsijärven–Ruoveden alueeseen yhtyvät pohjoisesta Ähtärin ja Pihlajaveden reittien valuma-alue (35.4) ja Keuruun reitin valuma-alue (35.6).
Vanajavesi kokoaa eteläiset reitit Vanajaveden–Pyhäjärven alueella sijaitsee Vanajaveden reitin alkuosa, johon laskee loput reitin Vanajan reitin valuma-alueesta (35.8). Vanajaveden–Pyhäjärven alueeseen laskee koillisesta Längelmäveden ja Hauhon reittien valuma-alue (35.7).
Pyhäjärven alue (35.21)
Pyhäjärven alueella on lähes sata järveä tai lampea. Pyhäjärven lähialueen ojat ovat lyhyitä ja niiden kautta laskevat vain pieniä järviä, joita on yli 30. Suurin niistä on Tottijärvi (69 ha). Laajanojan valuma-alue jää Pyhäjärvestä pohjoiseen Ylöjärven järviylängölle, missä siihen kuuluu 16 järveä. Tampereen etelä- ja kaakkoispuolelle jäävät Vihnusjärven valuma-alue, jossa on 7 järveä, Vihiojan valuma-alue, jossa on vain 3 järveä, ja Härmälänojan valuma-alue, jossa on 10 järveä. Pirkkalan luoteispuolelle laskee Sikojoki, jonka valuma-alueella sijaitsee 13 järveä. Vastinjoen valuma-alueella on vain yksi järvi.
Vanajaveden alaosan alue (35.22)
Alue koostuu kahdesta Vanajaveden lähialueesta, joita kutsutaan Vuolteen alueeksi (35.221) ja Jumusen–Rauttunselän alueeksi (35.222), sekä yhdestä Korentiojan valuma-alueesta (35.223). Vanajaveden lisäksi alueella on 13 järveä. Niistä huomattavimmat ovat Ahtialanjärvi (135 ha), Iso Savijärvi (68 ha) ja Rutajärvi (43 ha). Vanajavessä on kaksi suurta lahtea, jotka ovat verrattain suuria ja järvimäisiä. Ne ovat Lotilanjärvi ja Terisjärvi.
Vanajanselän alue (35.23)
Vanajanselän alue käsittää Vanaveden kaakkoisosan Akaasta ylöspäin ja Hämeenlinnasta Hiidenjoen suulta alaspäin, sekä järven lähiympäristön pienet ojat valuma-alueineen. Vanajanselän alue muodostaa oman kokonaisuuden, jota on jatkettu Merevenselän ja Hämeenlinnan alueilla. Vanajanselkään laskee Rompainojan valuma-alue, jossa sijaitsee esimerkiksi Jouttijärvi. Suuria järviä sijaitsee Katumajärven valuma-alueella, jossa ovat Katumajärvi ja Kankaistenjärvi. Sen laskujoki Kutalanjoki laskee Hiidenjoen suuhun Hämeenlinnassa. Pohjoiselta puolelta Vanajanselkään laskee vielä suurehko Lehijärven laskuoja.
Moisionjoen valuma-alue (35.24)
Valuma-alue pinta-ala on 86 km² ja se koostuu Moisionjoen ympäristön valuma-alueesta ja sen viereisestä Kylälammin laskuojan valuma-alueesta. Valuma-alue on jaettu Moisionjoen alaosan alueeseen (35.241), jossa on 6 järveä (mukaan lukien Kylälammi) ja yläjuoksulla olevaan Höytämönjärven valuma-alueeseen (35.242), jossa on vielä yli 20 järveä. Valuma-alueen laskujoki on Moisionjoki, joka laskee Ruotasjärvestä. Tätä järveä suurempi on Höytämönjärvi, joka kokoaa valuma-alueen järvien laskuojia eniten ja se ansaitseekin alueen pääjärven nimikkeen. Alueen suurimmat järvet ovat Höytämönjärvi (201 ha), Särkijärvi (145 ha) ja Hervantajärvi (83 ha).
Myllyojan valuma-alue (35.25)
Myllyojan valuma-alue on varsin pieni (62 km²) ja se sijaitsee Lempäälän, Kangasalan ja Valkeakosken välissä. sen suurimmat järvet ovat Mäyhäjärvi (209 ha), Tervajärvi (126 ha) ja Iso Kausjärvi (62 ha). Sen eteläosa muodostuu peltojen savikoista ja pohjoisosa moreenipohjaisista metsämaista. Aluetta halkoo yksi pääoja, johon kaikki 18 järveä ja lampea laskevat. Myllyoja itse laskee Ahtialanjärveen, joka sijaitsee Vanajaveden Herralanvuolteen sivussa.
Oikolanjoen valuma-alue (35.26)
Valuma-alue on varsin pieni. Se muodostuu Oikolanjoesta, joka alkaa Äimäjärvestä ja laskee Vanajaveteen. Äimäjärveen laskee pieniä ojia, joiden latvoilla sijaitsee muutamia järviä. Näitä ovat esimerkiksi Alisen Savijärvi ja Ylisen Savijärvi sekä Keihäsjärvi ja Murhalammi.
Lontilanjoen valuma-alue (35.27)
Lontilanjoki muuttaa nimeään alajuoksullaan Nahkialanjoeksi. Sen valuma-alue on verraten pieni ja se halkoo lähinnä peltoalueita. Sen suurimmat järvet ovat Ojajärvi (eteläinen) ja Ojajärvi (pohjoinen) sekä Ahvenuslammi.
Tarpianjoen valuma-alue (35.28)
Valuma-alue syntyy Tarpianjoen ympärille. Joki haarautuu yläjuoksulla, mutta haarojenkin nimet ovat Tarpianjoki. Valuma-alueen alaosa alkaa Jalannista, jonka yläpuolella lännestä yhtyy Lumijoen valuma-alue. Sen suurimmat järvet ovat Lumijärvi, Ameenjärvi ja Pynnänjärvi. Tarpianjoen läntinen haara alkaa Kortejärvestä ja sen yläpuolella olevasta valuma-alueen suurimmasta järvestä Rutajärvestä. Nämä kokoavat valuma-alueen vedet itseensä. Etelästä siihen laskee Nuutajärven laskujoki. Nuutajärveen laskevat muun muassa Valajärvi ja Särkijärvi. Rutajärven itärantaan laskee Kolkanjoki, jonka valuma-alueella sijaitsevat Kokonjärvi ja Hirsijärvi. Tarpianjoen itäinen haara alkaa Lintumaanjärvestä ja Kallijärvestä, joita kohdellaan yhtenä järvenä. Haaran yläjuoksulle laskee Kokkijärven laskuoja. Lintumaanjärvi-Kallijärveen laskevat Tyvijärvi ja Ahlajärvi. Latvavesiä ovat vielä Kotkajärvi, Uurtaanjärvi ja Hietajärvi.
Koskenjoen valuma-alue (35.29)
Koskenjoen valuma-alueen laskujoki Koskenjoki laskee Pyhäjärven eteläosiin Mantereenjärvi nimiseen lahteen. Valuma-alueen pinta-ala on 77,8 km² ja sen järvisyys on 5,2 % . Valuma-alueella on 17 järveä tai lampea, joista suurimmat muodostavat järvien ketjun Koskenjoen yläjuoksulla. Valuma-alueen suurin järvi on Iso Arajärvi (176 ha).
Historiaa Luonnonhistoriaa Jääkauden loppupuolella mannerjäätikön reunan peräännyttyä seudun pohjoispuolelle Itämeren vesi peitti Pyhäjärven ja Vanajanveden altaat sekä niiden ympäristöt. Vesi ulottui noin 80 metriä Pyhäjärven ja 65 metriä Vanajaveden nykypinnan yläpuolelle. Maankohoamisen seurauksena ympäristön pinnanmuodot nousivat ylemmäksi ja korkeimmat kohdat nousivat viimein vedenpinnan yläpuolelle. Sinne, missä oli syvempää kuin muualla, muodostui merenlahti, joka myöhemmin kuroutui järveksi. Vanajaveden osalta tämä tapahtui noin 9 400 vuotta sitten ja Pyhäjärven osalta noin 9 000 vuotta sitten. Kuroutumishetkestä alkaen järvien laskukynnykset ovat sijainneet nykyisillä paikoillaan Nokianvirran ja Hiidenvuolteen uomissa. Maankohoaminen oli järvien luoteispäissä nopeampaa kuin kaakkoispäissä, joten järvialtaat kallistuivat kaakkoon päin. Kallistumiset tapahtuivat poispäin laskukynnyksistä, jolloin vedenpinnat kohosivat lähes järvien koko alueilla. Voimakkainta vedennousu oli järven eteläpäissä, missä vedenpinta nousi useita metrejä. Samalla, kun vedenpinnat nousivat, laajenivat järviallaat etelän suuntaan ja tässä hitaassa tulvassa syntyivät sekä Vesilahden ja Lempäälän matalat selät Pyhäjärveen että Vanajavedenselkä.
Aluksi Vanajaveden laskujoki laski Pyhäjärven kohdalla merenlahteen lyhyttä jokea myöten. Pyhäjärven synnyttyä noin 400 vuotta myöhemmin alkoi sen vedenpinta nousta vuosituhansien ajan niin, että Vanajaveden laskujoki lyheni nykyiseksi vuolteeksi Lempäälän kohdalle.
Kuroutumisajankohdan aikoina Längelmäveden, Roineen ja Mallasveden järvivedet laskivat todennäköisesti Pyhäjärven koillisosaan Kaukajärven kautta Viinikanlahteen. Tämä virtausuoma kuivui, kun uusi virtausuoma aukesi Valkeakoskelle 7 500 vuotta sitten. Näsijärvi ei aluksi laskenut Pyhäjärveen vaan pohjoiseen Lapuanjokea myöden. Maan kallistumisen vuoksi Näsijärven eteläpää alkoi tulvia Pispalanharjun reunan yli ja puhkaisi Tammerkosken harjun matalimpaan kohtaan. Puhkeaminen on ollut raju, koska Näsijärven vedenpinta aleni pari metriä ja Pyhäjärven kohosi pari metriä ja tulva hukutti alleen matalia rantoja ja soita. Soille kertyneiden lietteet ovat kerrostuneet turpeen sisälle, ja niistä on kyetty ajoittamaan puhkeamisajankohta noin 7 500 vuotta sitten.
Historiaa Alue on ollut asuttu jo Suomen esihistoriassa. Pyhäjärven pohjoisimman kiintopisteen Tampereen lisäksi sen vaikutuspiirissä ovat olleet itäpuolella vanhoista asutuksista muun muassa Messukylä, Pirkkala ja Lempäälä, länsipuolella Nokia, Tottijärvi ja Vesilahti. Vanajaveden asutuksia ovat muun muassa Lempäälä, Viiala, Toijala, Kalvola, Sääksmäki, Tyrväntö, Hattula ja Vanaja.
Osana Kokemäenjoen vesistön tulvasuojelua joessa suoritettiin jo 1700-luvulla mittavia joenperkauksia ja ruoppauksia. Vuonna 1771–1773 niitä suoritettiin muun muassa myös Nokian virroissa. Kosken perkaukset vaikuttivat siihen, että vesi pääsi kulkemaan helpommin alavirtaan päin ja samalla Pyhäjärven vedenpinta aleni. Tulvat kuitenkin lisääntyivät joen alajuoksulla ja eräiden vaikeiden keväiden jälkeen alettiin rakentamaan vesistön yläjuoksuille kanavapatoja. Vuonna 1866–1868 rakennettiin Valkeakoskelle Iso-Längelmäveden ja Vanajaveden välille kanava ja vuonna 1873 Vanajaveden ja Pyhäjärven välille Lempäälän kanava.
Säännöstely Vesistöalue on säännöstelty. Pohjoisessa vedenkulkua säädellään Nokianvirran ja Tammerkosken voimalaitoksissa. Nokianvirrassa sijaitseva Melon vesivoimalaitos säännöstelee vedenkulkua epäsäännöllisillä ja voimakkailla toimenpiteillä. Tämä aiheuttaa suuria virtaaman vaihteluita Nokianvirrassa. Etelässä vedenpintojen korkeutta säännöstellään Herralanvuolteen padolla ja joskus Lempäälän kanavan avulla. Myös Lempäälän kanavan läheisyydessä esiintyy voimakkaita virtaamavaihteluita. Vanajaveden säännöstelyllä on kielteisiä vaikutuksia, koska monien rehevien ja matalien lahtien umpeenkasvu on kiihtynyt.
Voimalaitossäännöstelyssä pyritään käyttämään vesivoimaa arkipäivisin ja vähentämään sitä öisin ja viikonloppuisin. Lisäksi vettä varastoidaan järvialtaisiin syksyisin ja keväisin käytettäväksi talvella, kun energiantarve on suurinta. Säännöstelyn vuoksi vedenpinnat vaihtelevat näiden toimien mukaan siten, että suurimmat virtaamat ovat olleet talvella aiempaa suurempia ja vastaavasti kesällä pienempiä kuin muutoin. Melon vesivoimalaitoksella keskivirtaama vaihtelee 300–400m³/sm³/s, mutta energiantuotannon säännöstelyn vuoksi vedenkulku voi olla vuorokausiakin pysähdyksissä.