Ferdinand I Hyväntahtoinen (, , ; 19. huhtikuuta 1793, Wien, Itävallan arkkiherttuakunta – 29. kesäkuuta 1875, Praha, Itävalta-Unkari) oli Itävallan keisari sekä Unkarin, Böömin ja Lombardia-Venetsian kuningas vuosina 1835–1848. Vallankumouksen puhjettua hän joutui joulukuussa 1848 luopumaan kruunusta veljenpoikansa Frans Joosefin hyväksi.
Suku ja perhe Ferdinand oli keisari Frans I:n ja Napolin ja Sisilian prinsessa Maria Teresan vanhin poika. Hän tuli keisariksi isänsä jälkeen vuonna 1835. Hänet kruunattiin viimeisenä Habsburgina Böömin kuninkaaksi vuonna 1836 ja Lombardia-Venetsian kuninkaaksi vuonna 1838. Vaikka Ferdinand oli henkisesti kehitysvammainen ja sairasti epilepsiaa, hänet asetettiin silti valtaistuimelle laillisen perimyksen säilyttämiseksi. Myös Ferdinandin nuorin sisar Maria Anna oli henkisesti kehitysvammainen ja veli Frans Kaarle oli heikkolahjainen. Heidän vanhempansa olivat keskenään kaksikertaisia serkkuja.
Ferdinand naitettiin vuonna 1831 Sardinian prinsessa Maria Annalle (1803–1884), joskaan liitto ei ehkä täyttänyt avioliiton tunnusmerkkejä, vaan vaimo oli ennemminkin Ferdinandin hoitaja. He eivät saaneet lapsia. Pari pysyi kuitenkin yhdessä aina Ferdinandin kuolemaan saakka.
Keisarina Ferdinandia ei julistettu kykenemättömäksi hallitsemaan valtakuntaa, mutta todellista valtaa käytti ministeri Klemens von Metternichin ja Habsburg-suvun muiden edustajien muodostama ”salainen valtiokonferenssi” () eli tosiasiallinen sijaishallitus. Ferdinand sai jopa 20 epileptistä kohtausta päivässä, mikä rajoitti vakavasti hänen kykyään hallita tehokkaasti.
Ferdinand piti täysin ymmärrettävää päiväkirjaa, pystyi keskustelemaan ja hänellä oli terävä huumorintaju.
Ferdinandista kerrotaan tarinaa, jonka mukaan hän olisi halunnut aprikooseilla täytettyjä mykyjä, mutta kuullessaan kokilta, että aprikoosit ovat kausituotteita, hän sanoi "minä olen keisari ja minä haluan mykyjä!"
Vallankumous 1848 Vuoden 1848 vallankumous ei syttynyt niinkään Ferdinandia kuin hänen vanhoillisia neuvonantajiaan vastaan. Kertoman mukaan Ferdinand kysyi Klemens von Metternichiltä, miksi ihmiset meluavat kadulla, johon valtiokansleri vastasi ”Heillä on siellä vallankumous, Teidän Majesteettinne”. Ferdinand kysyi tämän jälkeen: ”Niin, mutta saavatko he tehdä niin?”
Von Metternich pakeni maasta ja Ferdinand luopui kruunusta veljenpoikansa Frans Joosef I:n hyväksi 2. joulukuuta 1848.
Viimeiset vuodet Ferdinand asui sen jälkeen Prahan linnassa, jossa hän kuoli 82-vuotiaana vuonna 1875. Hänet on haudattu Wienin Kapusiinikirkkoon, Habsburg-suvun Keisarilliseen kryptaan.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Itävallan keisarit Luokka:Unkarin hallitsijat Luokka:Habsburgin hallitsijasuku Luokka:Vammaiset henkilöt Luokka:Vuonna 1793 syntyneet Luokka:Vuonna 1875 kuolleet