Tunturihaukka (Falco rusticolus) on jalohaukkoihin kuuluva petolintu. Tunturihaukka on Islannin kansalliseläin.
Koko ja ulkonäkö Tunturihaukka on suurin jalohaukka. Linnun siivet ovat hyvin leveät ja hieman pyöreäkärkiset. Linnun väritys yläpuolelta on tummansininen, hieman vaaleaa poikkijuovitusta pyrstön päällä ja selässä. Alapuolelta lintu on vaalea. Tunturihaukka on vaikea erottaa muuttohaukasta, ainoastaan siiven alapintojen välillä on vahva väriero. Tunturihaukka on myös hyvin vatsakas ja roteva, reilusti ”atleettisempi” kuin muuttohaukka. Tunturihaukan vaalea muoto on lähes valkea, mutta linnussa on hieman mustaa juovitusta sekä selkä- että vatsapuolella. Kuvassa keskimmäinen lintu on vaaleaa muotoa. Vaalea lintu on ruumiinsuhteiltaan samankokoinen kuin tummempi muoto. Koko: Pituus: 53–63 cm Siipiväli: 109–134 cm. Paino: 1-2 kiloa.(Naaras koirasta painavampi) Ääni: Käheä ja jankuttava ”vrä(eh) vrä(eh)vrä(eh)...”, sävyltään karkea ja kaksitavuinen.
Vanhin suomalainen rengastettu tunturihaukka on ollut 2 vuotta 18 päivää vanha. Vanhin eurooppalainen on ollut 12 vuoden 11 kuukauden ikäinen islantilainen yksilö.
Levinneisyys Tunturihaukkaa esiintyy arktisilla rannikoilla ympäri Pohjois-Amerikkaa, Eurooppaa ja Aasiaa, ja Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on luokitellut lajin elinvoimaiseksi. Suomessa tunturihaukka on äärimmäisen uhanalainen, ja tapetun tai vahingoitetun linnun sekä munapesueen ja pesäpoikueen ohjeellinen korvausarvo on 6 391 euroa. Tunturihaukan suurimpia uhkia ovat olleet, ja edelleenkin osittain ovat, vaino, munienkeruu ja häirintä pesäpaikoilla. Laji esiintyy vain pohjoisimmassa Tunturi–Lapissa, vähälukuisena. Norjassa ja Ruotsissa tunturihaukan kanta on suurempi kuin Suomessa, sillä näissä maissa on enemmän turvallisia pesäpaikkoja tarjoavia pystysuoria kalliopahtoja. Vaaleaa värimuotoa tavataan Islannissa ja Grönlannissa. Koko maailman kannaksi arvioidaan 12 600 – 55 300 aikuista yksilöä. Euroopan pesimäkannaksi on arvioitu 1 000 – 1 800 paria, joista Suomessa pesiviä on 22–29 paria, Norjassa 310–520 paria, Islannissa 300–400 paria, Grönlannissa 200–500 paria, Venäjällä 90–190 paria ja Ruotsissa 80–100 paria.
Vanhat tunturihaukat ovat paikkalintuja, nuoret liikkuvat jonkin verran. Pohjois-Kanadassa vanhat tunturihaukkanaaraat muuttavat talveksi etelämmäs, vain vanhat koiraat jäävät pesimäseuduille talveksi. Eurooppalaisia nuoria lintuja tavataan talvisin vähälukuisena Itämeren alueella, ja toisinaan Keski-Euroopassa asti.
Elinympäristö Tunturihaukkaa esiintyy arktisilla karuilla pakoilla, merenrannoilla, avoimilla vuorilla ja rantojen sekä jokien varrella. Korkeat, lähes pystysuorat kallioseinämät ovat tunturihaukan pesäpaikkoja. Pesäpaikkojen läheisyydessä on avaria tuntureita ja soita, joissa esiintyy tunturihaukan ravintoa. Lajia esiintyy puittomilla alueilla ja joskus metsien rajoilla.
Lisääntyminen Naaras munii huhtikuussa 3–4 munaa, joita se hautoo noin 35 vuorokautta. Poikaset viipyvät pesässä 45–50 vuorokautta. Tämän jälkeen emot ruokkivat poikasia vielä kuukauden, jonka jälkeen poikaset itsenäistyvät. Kaksivuotias lintu pystyy jo lisääntymään.
Ravinto Tunturihaukan ravinto on melko yksipuolista. Se syö mieluiten riekkoja ja kiirunoita. Jos näitä ei ole tarjolla, se tyytyy pienjyrsijöihin ja sopuleihin. Satunnaisesti tunturihaukka saalistaa myös kahlaajia ja vesilintuja, ja pesästä on joskus löydetty jopa metsähanhen jäänteitä. Vaelluksella olevat nuoret linnut syövät muutakin, sillä vaellusmailla ei välttämättä ole kanalinturavintoa tarjolla. Tunturihaukka pyydystää saaliinsa maasta tai ilmasta.
Kuvagalleria
Lähteet
Aiheesta muualla Metsähallituksen sivu tunturihaukasta
Teuvo Suominen. Lintujemme katoava aateli. WSOY 1967.
Luokka:Jalohaukat