pienoiskuva|Saamelaiskielten puhuma-alue Euroopan kartalla. Lapin rajojen määrittely vaihtelee lähteestä toiseen. Lappi (, , , ja , ) on historiallinen alue Fennoskandian pohjoisessa osassa Suomen, Ruotsin, Norjan ja Venäjän alueella. Saamelaiset ovat alueen alkuperäiskansa. Lappi ei muodosta yhtenäistä hallinnollista aluetta.
Maantiede thumb|Torniojärvi Ruotsin Lapissa Kiirunan kunnassa. Taustalla näkyy Lapporten-vuoristolaakso. thumb|Keskiyön aurinko Norjan Nordkapissa.
Suomeen ja Ruotsiin kuuluvat Lapin historialliset maakunnat sijaitsevat sisämaassa. Jos Lappina pidetään koko Lapin lääniä ja Ruotsissa vastaavasti Norrbottenin lääniä, niin Suomen ja Ruotsin Lapit ulottuvat Perämeren rannalle. Lapin länsiosassa Norjaan kuuluvalla rannikolla on vuonoja aina Venäjälle asti ulottuvalla alueella. Tunturit alkavat Norjaan kuuluvasta Lapin itäosasta. Ruotsin ja Norjan rajana oleva Skandien vuoristo sijaitsee pohjoisosistaan Lapissa. Sen korkeimmat huiput ovat Kebnekaisella Ruotsissa.
Suomeen kuuluva Lapin historiallinen maakunta jaetaan luonnonmaantieteellisesti, mutta ei kuitenkaan koskaan hallinnollisesti Kittilän Lappiin, Sompion Lappiin, Enontekiön Lappiin ja Inarin Lappiin. Taigan ja tundran raja Suomessa kulkee Kaunispään alueella, joka on suosittu hiihto-, laskettelu- ja muu lomakohde. Suomen Lapissa sijaitsee kaksi suurta tekojärveä Lokka ja Porttipahta ja 483 kilometriä pitkä Kemijoki, joka on Suomen pisin joki. Suomen Lapin itäosassa on soita ja järviä, joista suurin on Inarijärvi (1 040 km²).
Kaikki satamat lännessä Norjanmerellä ja Barentsinmerellä Murmanskiin asti ovat tavallisesti jäättömiä koko vuoden. Perämeri jäätyy talvisin, mutta leutoina talvina Selkämeri on osaksi auki. Atlantin valtameren pohja sisältää pohjoisessa ja lännessä suuria öljy- ja kaasuvaroja.
Ilmasto Lapin ilmasto on subarktinen. Kesällä suuressa osassa Lappia vallitsee yötön yö, jolloin aurinko ei laske lainkaan ja talvella puolestaan kaamos, jolloin aurinko ei nouse lainkaan. Utsjoella yötön yö kestää 72 ja kaamos 53 vuorokautta.Vuokko et al. 2008, s. 9. Maa on lumen peitossa 6–7 kuukautta. Terminen kesä kestää Rovaniemellä keskimäärin 90 päivää, Kilpisjärvellä vain 46 päivää.
Lapin eri osien ilmasto on hyvin erilainen. Jäämeri vaikuttaa paikoin Pohjois-Lapin muuten hyvin mantereiseen ilmastoon.
Etelä-Lappi ulottuu Pello-Salla-linjalta etelään Perämeren rannikolle. Perämeren rannikon keskilämpötila on noin +2 astetta ja Sallan koillisosassa noin 0 astetta. Kylmintä on tammi-helmikuussa. Alueelliset erot ovast kuitenkin suuria, Tornionjokilaaksossa voi silloinkin olla jopa plusasteita föhn-illmiön vaikuttaessa. Vuotuinen sademäärä on enimmäkseen 550–650 millimetriä, eniten sataa Perämeren rannikolla.
Ilmastolliseen Keski-Lappiin kuuluu kuusi kuntaa: Kittilän, Sodankylä, Kolari, Muonio, Pelkosenniemi ja Savukoski. Alueen etelärajalla vuoden keskilämpötila on nollassa, pohjoisrajalla on –1 astetta. Vuotuinen sademäärä on noin 500–600 millimetriä. Vuoden sademäärästä lähes puolet tulee lumena.
Pohjois-Lapissa vuoden keskilämpötila on Jäämeren vaikutuksesta Inarijärven ympäristössä ja Utsjoen pohjoiskolkassa –0,5 astetta. Mantereisemmassa Enontekiössä vuoden keskilämpötila on –1,5 astetta. Vuotuinen sademäärä on keskimäärin Käsivarren ylätuntureilla noin 600 millimetriä ja muualla 400–550 millimetriä.
Luonto ja luonnonsuojelu
Kasvillisuus
Suurin osa Lapista kuuluu pohjoiseen havumetsävyöhykkeeseen eli taigaan. Varsinaista arktista tundraa on Suomen rajojen ulkopuolella Kuolan niemimaan rannoilla. Pohjoisimmassa Lapissa on kuitenkin alueita, jotka ovat korkeuden takia niin kylmiä, ettei siellä kasva metsää. Nämä paljakoiksi kutsutut alueet muistuttavat kasvillisuudeltaan tundraa.Vuokko et al. 2008, s. 10–13.
Paljakalla lumen määrä vaikuttaa kasvillisuuteen. Paksulumisilla alueilla lumi suojaa kasveja pakkaselta ja siellä pärjäävät metsävarvut kuten mustikka. Siellä missä tuuli puhaltaa lumen pois, pärjäävät sitkeämmät kasvit kuten uuvana ja variksenmarja. Lumenviipymäalueilla kasvukausi jää lyhyeksi ja sammalet ja levät ovat valtakasveina, putkikokasveista harvat lajit kuten jääleinikki ja purorikko.
Norjan ja Ruotsin puolella kasvaa lajeja joita ei ole Suomessa kuten tunturiunikot, lehtoukonhattu, tunturirikko, valkoiset leinikit ja kellokukat.Vuokko et al. 2008, s. 8.
Suomen Lapin maakuntakukka on kullero. Tunturikoivua esiintyy Pohjois-Lapissa laajoilla alueilla, etelämpänä vain tunturien rinteillä yhtenäisen havumetsävyöhykkeen yläpuolella.
Eläimistö thumb|Poro Inarissa. Lapille tunnusomaisia nisäkkäitä ovat poro, naali, ahma, tunturisopuli ja lapinmyyrä.Vuokko et al. 2008, s. 161–165. Kaloista harjusta tavataan Lapin lisäksi vain Pohjanlahdella ja eräissä Saimaan osissa.Vuokko et al. 2008, s. 166. Nieriä eli rautu menestyy kaikkein pohjoisimmissakin järvissä ja joissa.Vuokko et al. 2008, s. 167. Lohi ja taimen elävät sekä Itämeressä että Jäämeressä. Lohi nousee niistä suuriin jokiin ja taimen pääsee pienempiinkin jokiin.Vuokko et al. 2008, s. 168.
Talvipäivän lyhyt valoisa aika haittaa lintujen ravinnonhankkimista, ja monet lajit ovatkin muuttolintuja. Laulujoutsen pesi 1950-luvulla vain Lapissa, mutta on sen jälkeen levinnyt Etelä-Suomeen asti. Metsähanhi ei ole levinnyt samalla tavalla, vaan pesii vain Lapissa, Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa. Kiljuhanhi on nykyisin Suomen uhanalaisin lintu.Vuokko et al. 2008, s. 106–107.
Vertaimevien hyönteisten massaesiintyminen eli räkkä on ihmisten ja eläinten kiusana kesällä. Se on saattanut vaikuttaa nykyisenlaisen porolaidunnuskulttuurin kehittymiseen. Kasveja ravinnokseen käyttävien hyönteisten kuten tunturimittarin ja hillakuoriaisten massaesiintymisistä on havaintoja silloin tällöin.Vuokko et al. 2008. s. 170–171. Tunturimittarin tuhoja on havaittu 25–30 vuoden välein.
Luonnonsuojelu Suomen Lapissa sijaitsevat Lemmenjoen, Pallas-Yllästunturin, Pyhä-Luoston, Riisitunturin ja Urho Kekkosen kansallispuistot. Norjan Lapissa kansallispuistoja ovat Øvre Anárjohka, Øvre Pasvik, Seiland, Stabbursdalen ja Varangerhalvøya Finnmarkissa; Junkerdal, Làhku, Lierne, Lomsdal–Visten, Møysalen, Rago, Saltfjellet–Svartisen ja Sjunkhatten Nordlandissa sekä Ånderdalen, Øvre Dividal, Reisa, ja Rohkunborri Tromssan läänissä. Ruotsissa ovat Abisko, Muddus, Padjelanta, Pieljekaise, Sarek, Stora Sjöfallet ja Vadvetjåkka.
Hallinnollinen jako Lappi on historiallisesti ollut Tanska-Norjan, Ruotsin ja Venäjän keisarikunnan yhteishallintoaluetta.
Suomen Lappi thumb|Kilpisjärvi ja Saana-tunturi Suomen Lapin luoteisosassa. thumb|Autiotupa Lemmenjoen kansallispuistossa. thumb|Tykkylumen peittämää metsää Riisitunturin kansallispuistossa Suomen Lapin kaakkoisosassa.
Suomessa Lappi voi tarkoittaa useita eri asioita. Lapin historiallinen maakunta käsittää Suomen pohjoisimmassa osassa sijaitsevat Enontekiön, Inarin, Kittilän, Muonion, Pelkosenniemen, Savukosken, Sodankylän ja Utsjoen kunnat. Ennen Haminan rauhaa tämä alue oli osaa samaa maakuntaa Ruotsin Lapin kanssa.
Tarton rauhassa vuonna 1920 Suomeen liitettiin Petsamo, joka muodosti aluksi oman lääninsä. Vuonna 1938 perustettiin Lapin lääni, jonka osaksi Petsamo liitettiin. Suomen itsenäisyyden aikana Petsamo saatettiin joskus myös lukea osaksi Lapin historiallista maakuntaa.
Vuosina 1938–1940 Lapin lääni oli alueellisesti suurimmillaan, mutta toisen maailmansodan alueluovutukset pienensivät sen pinta-alaa. Vuonna 1940 Lapin lääniin kuuluneet Petsamon Kalastajasaarento ja Sallan itäosa (niin sanottu Sallan–Kuusamon alue) luovutettiin Neuvostoliitolle. Vuonna 1944 Neuvostoliitolle luovutettiin koko Petsamo. Rajaa muutettiin vielä kerran vuonna 1947, jolloin Jäniskosken–Niskakosken alue Inarin kunnasta myytiin Neuvostoliitolle.
Lapin lääni säilyi ennallaan vuonna 1997 toteutetussa lääniuudistuksessa, mutta vuonna 2010 se lakkautettiin muiden Suomen läänien tavoin. Valtionhallinnossa läänin korvasi Lapin aluehallintovirasto.
Vanhan Lapin läänin aluetta vastaa nykyinen Lapin maakunta, joka on huomattavasti Lapin historiallista maakuntaa laajempi. Nykyisen maakunnan muodostaa Lapin historiallinen maakunta ja Peräpohjola, joka on Pohjanmaan historiallisen maakunnan pohjoisin osa. Peräpohjolaan luettu Tornionjokilaakso on alkujaan historiallista Länsipohjan maakuntaa, mutta Suomessa Länsipohjaa ei tavallisesti ole luettu historialliseksi maakunnaksi vaan sen Suomeen kuuluva osa on Suomen historiallisia maakuntia koskevissa esityksissä tavallisimmin luettu Pohjanmaan historialliseen maakuntaan.
Ruotsin Lappi thumb|Abiskon kansallispuisto.
Ruotsin hallinnossa maakunnilla ei enää ole virallista asemaa, vaan ylimmän tason hallintoalueita ovat Ruotsin läänit. Pohjoisimmassa Ruotsissa sijaitsevat Västerbottenin lääni ja Norrbottenin lääni. Niiden alue jakaantuu kolmen Ruotsin maakunnan kesken. Nämä maakunnat ovat rannikkoalueet käsittävät eteläisempi Västerbotten ja pohjoisempi Norrbotten, joka ulottuu idässä Tornionjokeen asti. Näiden läänien sisämaa-alue kuuluu Ruotsin Lapin maakuntaan.
Norjan Lappi
Norjan Lappi kuului ennen lännestä itään ja etelästä pohjoiseen lueteltuna Nordlandin lääniin, Tromssan lääniin ja Finnmarkin lääniin. Finnmark ja Tromma yhdistettiin vuonna 2020.
Venäjän Lappi thumb|Tunturimaisemaa Venäjän Lapissa.
Venäjän Lappi vastaa Murmanskin aluetta. Valtaosa siitä on Kuolan niemimaata. Historiallisesti Murmanskin alue vastaa Venäjän keisarikunnan Arkangelin kuvernementtiin kuulunutta Kuolan kihlakuntaa. Kantalahden piiri kuului aikaisemmin nykyistä Karjalan tasavaltaa vastanneeseen hallinnolliseen alueeseen, mutta liitettiin sittemmin osaksi Murmanskin aluetta. Venäjän Lappiin kuuluvat myös Suomen Neuvostoliitolle toisen maailmansodan jälkeen luovuttama Petsamo, Inarin kunnasta myyty Jäniskosken–Niskakosken alue ja Sallan–Kuusamon alueen pohjoisosa.
Historia
thumb|left|Västerbottenin lääni ennen Haminan rauhaa 1809. Vaaleankeltaisella näkyy nykyisin Suomen ja Ruotsin kesken jaettu Lapin historiallinen maakunta.
Varhaiset vaiheet
Lappi on ollut asuttuna tuhansien vuosien ajan. Rovaniemen seudulta on löytynyt kivikaudelta peräisin oleva puinen Rovaniemen hirvenpää, joka on ajoitettu noin vuoteen 5800 eaa.
Rautakaudella jokilaaksoihin asettui maanviljelijöitä. Lapin ja Lannan raja muodostui pysyvän asutuksen ja pyyntitalouden harjoittajien alueiden välille. Rajalla oli merkitystä veropolitiikan ja sotilaiden värväyksen takia.
Valtiollinen kiinnostus pohjoisten alueiden asuttamiseen heräsi 1600-luvulla. Kuningas antoi julistuksia, joilla pyrittiin toisaalta edistämään uudisasutusta, toisaalta turvaamaan erityisesti poronhoidon edellytykset. Lappiin muuttavat talonpojat saivat verovapauden 15 vuoden ajaksi. Vuosien 1673 ja 1695 julistukset eivät juuri innostaneet talonpoikia. Vasta vuoden 1749 kuninkaallinen ohjesääntö aiheutti nopean muuttoliikkeen Lappiin.
Ruotsin Lapissa 1600-luvulla alkanut kaivosteollisuus lisäsi kruunun kiinnostusta alueeseen.
1800-luku Ruotsin ja Venäjään kuuluneen Suomen suuriruhtinaskunnan välinen raja määriteltiin Haminan rauhassa vuonna 1809. Ruotsi-Norjaan kuuluneen Norjan ja Suomen suuriruhtinaskunnan välinen raja määriteltiin vuonna 1826. Suomen ja Norjan välinen raja suljettiin vuonna 1852, minkä jälkeen porojen paimentaminen toisen valtion alueella oli kiellettyä. Samalla Suomen saamelaiset menettivät kalastus- ja metsästysoikeutensa Norjan rannikolla. Suomen ja Ruotsin välinen raja suljettiin vuonna 1889. Norjan ja Suomen itsenäistyttyä Lappi tuli kuulumaan neljään eri valtioon.
Lapin sota ja jälleenrakennus pienoiskuva|Saksalaisten polttama Sodankylän kirkonkylä Lapin sodassa syksyllä 1944.