Nellie Bly (oik. Elizabeth Jane Cochrane Seaman, alkujaan Cochran, 5. toukokuuta 1864 Cochran's Mills, Pennsylvania – 27. tammikuuta 1922) oli yhdysvaltalainen toimittaja, jota pidetään yhtenä tutkivan journalismin pioneereista. Bly oli aikansa tunnetuin naispuolinen toimittaja.
Lapsuus Elizabeth Cochran syntyi 5. toukokuuta 1864 Pennsylvanian Cochran's Millsissa perheensä kolmanneksi nuorimpana lapsena. Hänen isänsä oli varakas: hän omisti menestyvän myllyn, toimi Armstrongin piirikunnan apulaistuomarina ja oli itse perustanut perheen asuinkylän. Cochranilla oli 4 sisarusta ja 10 sisaruspuolta, jotka olivat syntyneet isän aiemmassa avioliitossa. Cochranea kutsuttiin lapsena lempinimellä ”Pink” siksi, koska hänen äitinsä puki hänet usein vaaleanpunaisiin ja valkoisiin röyhelömekkoihin. Vaatteet erottuivat joukosta, koska muiden lasten äideillä oli tapana pukea lapsensa ruskean ja harmaan sävyihin.
Cochranin ollessa 6-vuotias isä kuoli, ja perhe joutui muuttamaan pois, koska he eivät kyenneet ylläpitämään maita ja taloa. Tuohon aikaan Cochranin äidillä oli huollettavanaan yhteensä viisi lasta. Hän meni uudelleen naimisiin, mutta erosi vuonna 1878 aviomiehen väkivaltaisuuden takia. Avioeron jälkeen perhe muutti Pittsburghiin, jossa asuivat myös kaksi Cochranin vanhempaa veljeä.
15-vuotiaana Cochran aloitti Pennsylvaniassa sijaitsevan normaalikoulun tavoitteenaan saada opettajan tutkinto. Koulussa hän alkoi myös käyttää sukunimestään muotoa Cochrane. Hän ehti opiskella vain yhden lukuvuoden ajan, kunnes perheen rahaongelmat pakottivat hänet muuttamaan takaisin Pittsburghiin. Perheellä ei ollut varaa kustantaa Cochranen opintoja pidemmälle. Pittsburghissa Cochrane auttoi äitiään majatalon hoitamisessa ja alkoi etsiä töitä, jotta voisi tukea perhettään.
Ura
Pittsburgh Dispatch Cochranen ura lehtialalla alkoi vuonna 1885, kun hän kirjoitti vastineen Pittsburgh Dispatchissä julkaistun seksistisen kolumnin toimittajalle. Kirjeessään Cochrane vaati enemmän työmahdollisuuksia naisille, ja etenkin sellaisille naisille, jotka olivat vastuussa perheensä taloudellisesta hyvinvoinnista. Cochrane itse oli joutunut töitä etsiessään huomaamaan, että naisena hänellä oli vähemmän työmahdollisuuksia kuin veljillään, vaikka hän oli kaikista sisaruksistaan koulutetuin.
Kirjeen laadusta vaikuttuneena lehden päätoimittaja julkaisi viestin, jossa hän pyysi nimimerkkiä käyttänyttä kirjoittajaa paljastamaan nimensä. Kun Cochrane meni lehden päätoimistolle esittelemään itsensä, päätoimittaja pyysi häntä ryhtymään lehden kolumnistiksi. Työn aloitettuaan Cochrane otti myös käyttöön kirjailijanimen Nellie Bly Stephen Fosterin suositun kappaleen mukaan. Nimen hänelle antoi lehden päätoimittaja. Blyn ensimmäiset artikkelit koskivat Pittsburghin työläistyttöjen oloja, slummeja ja muita samankaltaisia aiheita. Hän esimerkiksi teki peitetehtävän eräässä tehtaassa ja raportoi tyttöjen työolosuhteista. Kun alueen tehtailijat suuttuivat raportista, päätoimittaja siirsi Blyn kirjoittamaan seurapiirielämästä. Bly ei ollut siitä kiinnostunut, vaan ehdotti voivansa ryhtyä lehden kansainväliseksi kirjeenvaihtajaksi Meksikossa. Vuosina 1886–1887 Bly matkusti kuuden kuukauden ajan Meksikossa ja raportoi siellä näkemästään korruptiosta ja köyhien oloista. Blyn Meksikosta kirjoittamat artikkelit suututtivat maan viranomaisia, ja Bly karkotettiin Meksikosta. Vuonna 1888 julkaistiin Meksiko-aiheisista artikkeleista koottu teos Six Months in Mexico.
New York World Bly oli Dispatchin kolumnistina suosittu. Meksikosta palattuaan Blyn olisi kuitenkin pitänyt kirjoittaa taas seurapiiriartikkeleita. Tyytymättömänä Bly erosi työpaikastaan ja muutti vuonna 1887 New Yorkiin siinä toivossa, että naistoimittajiin suhtauduttaisiin siellä myönteisemmin. Hän haki töitä useammasta eri sanomalehdestä ja tuli torjutuksi kaikista. Syyskuuhun mennessä hän oli asunut New Yorkissa työttömänä jo neljä kuukautta. Eräänä päivänä hän ryntäsi New York Worldin toimistoon ja kertoi haluavansa kirjoittaa Yhdysvaltain maahanmuuttajien kokemuksista kertovan artikkelin. Päätoimittaja Joseph Pulitzer torjui ehdotuksen, mutta haastoi Blyn sitten kirjoittamaan artikkelin naisten mielisairaalasta Blackwell's Islandilla. Bly kirjautui sisään potilaana ja paljasti ne olot, joissa potilaita hoidettiin. Hänen kirjoituksensa aiheuttivat sen, että sairaala joutui tutkinnan kohteeksi ja potilashoitoon tuli parannuksia. Blyn reportaasi on julkaistu suomeksi nimellä Kymmenen päivää mielisairaalassa (Oppian 2018). Bly sai vakituisen paikan lehdestä ja vieraili työnsä puolesta sittemmin myös hikipajoissa, vankiloissa ja lainsäädäntöelimessä.
New York Worldin toimituspalaverissa ehdotettiin vuonna 1888, että World lähettäisi reportterin maailmanympärimatkalle Jules Vernen Maailman ympäri 80 päivässä -kirjaa jäljitellen. Valinta osui Nellie Blyhyn, ja 14. marraskuuta 1889 hän lähti New Yorkista 40 071 kilometrin matkalle.Nellie Bly 1864–1922, College of Staten Island Library Bly toivoi muun muassa voivansa todistaa, että naiset kykenivät matkustamaan yhtä hyvin kuin miehetkin. Tuohon aikaan vallitsi esimerkiksi stereotypia, jonka mukaan naiset eivät osanneet matkustaa ilman useita matkalaukkuja. Blylla itsellään oli mukana vain yksi mekko, viitta ja pieni kassi. Lehti julkaisi matkaan liittyen päivittäisiä artikkeleita ja piti kilpailun siitä, kenellä lukijoista olisi paras veikkaus siitä, kuinka kauan Blyn matkassa kestäisi. Kilpailun palkintona oli Euroopan matka, ja veikkauksia lähetettiin lähes miljoona.
Bly palasi New Yorkiin 25. tammikuuta 1890 eli seitsemänkymmentäkaksi päivää, kuusi tuntia, yksitoista minuuttia ja neljätoista sekuntia lähtönsä jälkeen. Se oli silloinen maailmanennätys lajissaan, vaikkakin jo muutamaa kuukautta myöhemmin George Francis Train paransi ennätyksen 67 päivään. Matkalta palattuaan Bly kiersi Yhdysvalloissa luennoimassa.
Matkoillaan maailman ympäri Bly kävi paitsi Englannissa, Japanissa, Kiinassa, Hongkongissa ja muissa paikoissa, myös Jules Vernen kodissa, Brindisissä, Colombossa ja San Franciscossa. Hän oli myös ensimmäinen nainen, joka matkusti maailman ympäri ilman jatkuvaa miesseuraa, ja tästä syystä hänestä tuli esikuva monille naisille. Matkasta julkaistiin vuonna 1890 kirja, jonka suomenkielisen version julkaisi Punos vuonna 2021 nimellä Maailman ympäri 72 päivässä.
Tauko toimittajan työssä Maailmanympärimatkan jälkeen Bly oli väsynyt, masentunut ja kärsi migreeneistä. Hän oli vihainen siitä, ettei ollut saanut saavutuksestaan palkanlisää. Lisäksi hän oli matkan jäljiltä tullut niin kuuluisaksi, ettei hän voinut enää tehdä toimittajan työssä peitetehtäviä, kuten oli ennen tehnyt. Matkan päättymisen jälkeen Bly kirjoitti New York Family Story Paperille 12 jatkokertomusta. Kertomukset olivat vuoteen 2019 asti kadoksissa, koska vuosien saatossa lehdestä ei ollut jäänyt jäljelle juurikaan painoksia. Blylla oli lehden kanssa kolmen vuoden mittainen ja 40 000 Yhdysvaltain dollarin arvoinen sopimus. Kertomukset saatiin kerättyä vuonna 2019, kun selvisi, että myös rinnakkainen julkaisu London Story Paper oli julkaissut ne.
Bly avioitui 5. huhtikuuta 1895 70-vuotiaan miljonääri Robert Seamanin kanssa ja lopetti vähäksi aikaa toimittajantyön. Hän otti miehensä yritysten johdon tämän kuoleman jälkeen vuonna 1903 tai 1904. Yrityksiä johtaessaan Bly patentoi useita öljyntuotantoon liittyviä keksintöjä. Monet niistä ovat käytössä edelleen. Hän tarjosi työntekijöille terveydenhuoltoon liittyviä etuuksia ja virkistysmahdollisuuksia. Yritykset joutuivat kuitenkin lopulta konkurssiin, koska Bly ei hoitanut niiden taloutta tarpeeksi hyvin ja joutui lisäksi työntekijöiden petoksen uhriksi.
Paluu toimittajan työhön Vuonna 1911 hän palasi lehtialalle New York Evening Journalin toimittajana. Bly teki muun muassa katsauksen naisten äänioikeusliikkeen kokouksesta 1913 ja raportin ensimmäisen maailmansodan etulinjasta. Hän mainitsi äänioikeuden artikkeleissaan usein ja kirjoitti, että naiset olivat joka suhteessa yhtä kykeneväisiä kuin miehetkin. Vuonna 1920 Bly palasi New York Journalin toimittajaksi. Hän adoptoi lapsen ollessaan 57-vuotias.
Kuolema Elizabeth Cochrane kuoli 27. tammikuuta 1922 keuhkokuumeeseen ollessaan 57-vuotias. Hänen pitkä uransa innoitti muitakin toimittajan työstä kiinnostuneita naisia tavoittelemaan alalle.
New Yorkin Brooklynissä on pieni huvipuisto, joka on nimetty Nellie Blyn mukaan. Huvipuiston teema on Maailman ympäri 80 päivässä.
Teokset
Kymmenen päivää mielisairaalassa. Oppian, 2018. (Alkuteos 1887) Six Months in Mexico. 1888. The Mystery of Central Park. G. W. Dillingham, 1889. Maailman ympäri 72 päivässä. Punos, 2021. (Alkuteos 1890)
Vuoden 1890 jälkeen Bly kirjoitti myös 12 jatkokertomusta, jotka olivat pitkään kadoksissa.
Katso myös Ida Tarbell
Lähteet
Aiheesta muualla
Nellie Bly, Around the World in Sveventy Two Days, University of Pennsylvania Digital Library Nellie Bly, Ten Days in a Mad House, University of Pennsylvania Digital Library
Luokka:Yhdysvaltalaiset toimittajat Luokka:Vuonna 1864 syntyneet Luokka:Vuonna 1922 kuolleet